Averroës

Wikipedia

Averroës

Averroës eli Abu Al-Walid Muhammad Ibn Ahmad Ibn Muhammad Ibn Ahmad Ibn Ahmad Ibn Rušd tai lyhyesti Ibn Rušd (1126 – 10. joulukuuta 1198) oli andalusialais-arabialainen filosofi ja lääkäri. Hänen kirjoituksensa käsittelevät lähinnä filosofiaa, islamilaista lakia, matematiikkaa ja lääketiedettä.

Averroës oli tunnettu Aristoteleen kommentaattori, ja häntä pidettiin keskiajalla korkeassa arvossa myös länsimaisten filosofien joukossa. Tuomas Akvinolainen käyttää Averroëksesta nimeä Kommentaattori. Averroës pyrki tuotannossaan yhdistämään aristoteelisen filosofian Koraanin opetuksiin, vastaavasti kuin Akvinolainen Raamatun opetuksiin.

[muokkaa] Elämä

Averroës syntyi Córdobassa, Espanjassa. Hän oli lähtöisin lainoppineesta perheestä. Hänen isoisänsä Abu Al-Walid Muhammad (k. 1126) oli Córdoban ylin tuomari Almoravidien aikana. Hänen isänsä, Abu Al-Qasim Ahmad, toimi samassa tehtävässä Almohadien dynastian alkuun eli vuoteen 1146 saakka.

Ibn Tufail (Abubacer), Yusef al-Mansurin filosofivisiiri, esitteli Averroëksen hoville ja Avenzoarille (Ibn Zuhr), tunnetulle lääkärille. Heistä tuli ystäviä. Vuonna 1160 Averroëksesta tehtiin Sevillan sharia-tuomari, ja hän toimi useissa tehtävissä sekä Sevillassa, Córdobassa että Marokossa uransa aikana.

Averroës kirjoitti laajoja kommentaarioita Aristoteleen teoksista sekä lääketieteellisen ensyklopedian. Jacob Anatoli käänsi hänen teoksensa arabian kielestä hepreaan 1200-luvulla. Hänen tunnetuin omaperäinen filosofinen teoksensa on Tahafut al-tahafut ("Hajanaisuuden hajanaisuus"), jossa hän puolusti aristoteelista filosofiaa al-Ghazaliin teoksessa Tahafut al-falasifa ("Filosofien hajanaisuus") esittämiä väitteitä vastaan. Hän esitti puolestaan itse väitteitä varhaisempaa islamilaista Aristoteles-oppinutta, Avicennaa, vastaan. Hän halusi osoittaa, että teos on ristiriidassa itsensä kanssa ja halvensi islamin opetuksia.

1100-luvun lopulla Andalusian yli pyyhkäisi fanatismin aalto, eivätkä Averroëksen korkeat yhteydet pystyneet suojelemaan häntä poliittisilta ongelmilta. Hänet julistettiin pannaan, ja karkotettiin eristyksiin ja tarkkaan seurantaan Córdoban lähelle. Hän kuoli Marrakeshissa, Marokossa. Monet hänen logiikkaa ja metafysiikkaa käsittelevistä teoksistaan ovat kadonneet lopullisesti tuon ajan sensuroinnin vuoksi.

Dante nimeää Averroëksen Jumalaisessa näytelmässä, ja on sijoittanut hänet Limboon muiden "hyveellisten pakanoiden" seuraan. Tämä heijasteli sitä kunnioitusta, jota Averroësta kohtaan tunnettiin myös keskiajan eurooppalaisten oppineiden keskuudessa.

[muokkaa] Filosofia

Averroës Rafaelin maalauksessa Ateenan koulu

Pääartikkeli: Averroismi

Averroës pyrki yhdistämään Aristoteleen filosofian islaminuskoon. Averroëksen mukaan uskonnon ja filosofian välillä ei ollut eikä voinut olla konfliktia. Hän oli sitä mieltä, että totuus voidaan saavuttaa kahdella tavalla: joko filosofialla tai uskonnolla. Tässä hän oli täysin samoilla linjoilla myöhempien keskiaikaisten kristittyjen skolastikkojen kanssa.

Averroës uskoi maailmankaikkeuden ikuisuuteen, niin kuin Aristoteles opetti, ja ennalta olevien muotojen olemassaoloon eli Platonin ideaoppiin, vaikka Aristoteles vastustikin ajatusta.

[muokkaa] Merkitys

Averroës tunnetaan ennen kaikkea Aristoteleen teoksistä tekemistään käännöksistä ja kommentaarioista. Tuohon aikaan Aristoteleen teokset oli enimmäkseen unohdettu läntisessä Euroopassa. Ennen vuotta 1150 latinalaisessa Euroopassa oli olemassa ainoastaan joitakin Aristoteleen teosten latinankielisiä käännöksiä, esimerkiksi Boëthiuksen kääntäminä, eikä niitä tutkittu tai arvostettu paljoakaan oppineiden munkkien joukossa. Aristoteleen perintö palautettiin länteen 1100-luvun alkupuolella Averroëksen käännöksistä ja teoksista tehtyjen latinankielisten käännösten kautta.

Averroës kirjoitti Aristoteleen teoksista kolmen vuosikymmenen aikana, ja hän kirjoitti kommentaariot lähes jokaiseen säilyneeseen teokseen, lukuun ottamatta Aristoteleen Politiikkaa, johon hän ei päässyt käsiksi. Averroëksen ajatukset vaikuttivat suuresti muun muassa Sigerus Brabantilaiseen ja Tuomas Akvinolaiseen sekä muihin aristoteelista logiikkaa arvostaneisiin kristittyihin skolastikkoihin erityisesti Pariisin yliopistossa. Tunnetut skolastikot, kuten Akvinolainen, pitivät Averroësta niin merkittävänä, että he eivät viitanneet tähän nimellä, vaan kutsuivat häntä "Kommentaattoriksi" ja Aristotelesta "Filosofiksi".

Teoksessaan Fasl al-Maqāl ("Kiistaton tutkielma") Averroës painotti analyyttisen ajattelun merkitystä esiehtona Koraanin tulkitsemiselle. Tämä oli ristiriidassa oikeaoppisen islamilaisen ajattelun kanssa, jossa painopiste oli analyyttisen ajattelun sijasta Koraanin ulkopuolisten lähteiden laajassa tuntemisessa.

Averroës ei jättänyt jälkeensä omaa koulua, ja hänen kuolemansa merkitsi liberaalin ajattelun ajan päättymistä maurilaisessa Espanjassa.

[muokkaa] Oikeustiede ja laki

Ibn Rushd oli myös Maliki-koulukunnassa arvostettu lainoppinut. Hänen tunnetuin teoksensa tältä alalta on Bidāyat al-Mujtahid wa Nihāyat al-Muqtaṣid, tekstikirja Maliki-koulukunnan opeista vertailevassa kehyksessä. Hän kirjoitti myös teoksen al-Bayān wa’l-Taḥṣīl, wa’l-Sharḥ wa’l-Tawjīh wa’l-Ta`līl fi Masā’il al-Mustakhraja, joka oli pitkä ja yksityiskohtainen kommentaario, joka perustui of Muḥammad al-`Utbī al-Qurtubīn teokseen Mustakhraja.

[muokkaa] Teoksia

Kommentaariot lähes kaikkiin säilyneisiin Aristoteleen teoksiin, muun muassa:
- Kommentaario Nikomakhoksen etiikkaan (In Moralia Nicomachea Expositione)
- Kommentaario teokseen Sielusta (Averrois Cordubensis Commentarium Magnum in Aristotelis De Anima Libros)
- Kommentaario teokseen Syntymisestä ja häviämisestä
Kommentaario Platonin teokseen Valtio
Tahafut al-tahafut ("Hajanaisuuden hajanaisuus")
Fasl al-Maqāl ("Kiistaton tutkielma")
Uskonnon ja filosofian harmoniasta
De Substantia Orbis