Jumalainen näytelmä

Wikipedia

Domenico di Michelinon freskossa Dante pitelee teostaan Jumalainen näytelmä (1465). Hän seisoo kiirastulen seitsenpenkereisen vuoren ja Firenzen kaupungin välissä sekä osoittaa Helvetin sisäänkäyntiä, jossa syntisiä johdatetaan alas helvetin eri tasoille. Kiirastulen vuoren päällä seisovat Aatami ja Eeva maanpäällisessä paratiisissa. Heidän yläpuolellaan Aurinko ja Kuu edustavat taivaallista paratiisia. Fresko viittaa myös itseensä, sillä kuvassa näkyy Firenzen katedraalin kupoli, johon fresko on maalattu.

Jumalainen näytelmä (La divina commedia) on italialaisen Dante Alighierin 1300-luvulla kirjoittama eeppinen runoelma. Se kertoo Danten tekemästä matkasta Helvetin ja Kiirastulen kautta Taivaaseen.

Jumalainen näytelmä koostuu kolmesta osasta: Inferno (helvetti), Purgatorio (kiirastuli) ja Paradiso (paratiisi). Ensimmäinen osa, Inferno, on näistä kolmesta tunnetuin. Päähenkilön oppaana on helvetissä ja kiirastulessa kuuluisa roomalainen runoilija Vergilius, paratiisissa puolestaan kaunis Beatrice.

Danten matka helvetissä kulkee sen eri tasojen, ns. piirien halki. Aina vain syvemmälle edettäessä vastaan tulee yhä paatuneempia syntisiä, jotka kärsivät toinen toistaan kauheampia rangaistuksia. Alimpana helvetissä on Saatana, joka pureskelee ikuisesti Jeesuksen pettäjää Juudas Iskariotia sekä Caesarin murhaajia Brutusta ja Cassiusta.

Eino Leino suomensi kirjan vuonna 1912 (4. painos, ISBN 951-0-21562-7, 2000) (tekijänoikeus vanhentunut). Teos on myös runoteknisesti varsin mielenkiintoinen sen sisältämän harvinaisen poljennottoman runomitan, tertsetin, johdosta. Leinon kerrotaan suomentaneen ensimmäisen laulun runomitan vaatimien loppusointujen mukaisesti, mutta havainneen työn liian vaikeaksi, jonka jälkeen hän tyytyi mukailemaan lopullisen suomennoksen loppusoinnut lähelle vaatimuksia. Tämän voimme huomata alla mainituissa kolmessa ensimmäisessä säkeessä.

Elomme vaelluksen keskitiessä

ma harhaelin synkkää metsämaata

polulta oikealta poikenneena.

Ah, raskasta on sanoa kuink' oli

tuo salo kolkko, autio ja sankka!

Sit' aatellessa vielä muisti säikkyy.

Ei kaameampi itse kalma liene;

mut koska hyvää myös ma löysin sieltä,

kuvata muutkin tahdon tapaamani.

Monet luultavasti tunnistavat teoksen Helvetin portin yläpuolella mainitusta fraasista: "Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää."