Boëthius

Wikipedia

Anicius Manlius Severinus Boëthius keskiaikaisessa kuvassa

Anicius Manlius Severinus Boëthius (480 - 524/525) oli antiikin ajan Rooman viimeisiä filosofeja. Hänestä käytetään usein nimitystä viimeinen roomalainen, ensimmäinen skolastikko. Hän oli kristitty, mutta ammensi filosofiansa kuitenkin enimmäkseen antiikin maailmasta, kuten kreikkalaisista tarustoista ja Platonin filosofiasta.

Boëthius syntyi Roomassa ylhäiseen sukuun, jonka monet aiemmat jäsenet olivat olleet konsuleita, mukaan lukien hänen isänsä Fl. Manlius Boëthius vuonna 487. Hän pääsi myös itse konsuliksi ostrogoottien vallan aikana, ja sai nähdä myös kaksi pojistaan samassa virassa vuonna 522. Lopulta hänet kuitenkin petettiin, ja kuningas Teoderik Suuri tuomitsi hänet kuolemaan syytettynä maanpetoksesta, yhteistoiminnasta Bysantin valtakunnan kanssa.

Sisällysluettelo

1 Elämä
- 1.1 Varhainen elämä
- 1.2 Myöhäisempi elämä
2 Teokset
3 Kirjallisuutta suomeksi
4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Elämä

[muokkaa] Varhainen elämä

Boëthiuksen tarkka syntymäaika ei ole tiedossa. Sen oletetaan kuitenkin olevan vuonna 480, jolloin syntyi myös muun muassa Pyhä Benedictus. Boëthius syntyi patriisiperheeseen, jossa oli ollut isän puolella aiemmin kaksi paavia ja useita Rooman keisareita. Myös hänen äitinsä suvussa oli ollut keisareita.

Boëthius opettaa oppilaitaan. Initiaali Filosofian lohdutuksen italialaisesta käsikirjoituksesta vuodelta 1385.

Ei tiedetä, missä Boëthius sai vaikuttavan kreikkalaisen sivistyksensä, sillä hänen nuoruusvuosinaan Roomaa hallitsi ostrogootti Teoderik Suuri, ja lännen kulttuuriperintö oli hiipumassa. Aiheesta ei ole historiallisia dokumentteja, mutta hän on saattanut opiskella Ateenassa ja mahdollisesti myös Aleksandriassa. Joku Boëthius-sukuun kuulunut toimi Aleksandrian koulussa järjestyksenvalvojana noin vuonna 470, ja se osoittaa, että nuorempi Boëthius saattoi saada klassisen sivistyksen perustan isältään tai joltain läheiseltä sukulaiselta.

Joka tapauksessa Boëthiuksen saama sivistys oli erityisesti ajan levottomat olosuhteet huomioon ottaen huomattava. Toisekseen tuon ajan opetus painottui selvästi kirjallisuuteen enemmän kuin matematiikkaan ja luonnontieteisiin.

Noin 20-vuotiaana Boëthius oli jo hyvin koulutettu ja saavutti Teoderik Suuren huomion. Kuningas antoi Boëthiukselle useita merkittäviä tehtäviä.

[muokkaa] Myöhäisempi elämä

Vuoteen 520 mennessä, jolloin Boëthius oli noin 35-vuotias, Teoderik oli jo nimittänyt hänet magister officiorumin virkaan eli hallituksen ja tuomioistuimen johtajaksi. Näin ollen hänellä oli valtaa ja kunniaa enemmän kuin monilla kaksi kertaa häntä vanhemmilla oli koskaan ollut. Myös kaksi hänen pojistaan palkittiin konsulin viroilla heidän isänsä maineen ansiosta.

Vuonna 523 Teoderik kuitenkin määräsi Boëthiuksen pidätettäväksi. Tarkkaa syytä ei tiedetä. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että Boëthius oli pyrkinyt avaamaan neuvotteluyhteyden Bysantin valtakunnan, Teoderikin vihollisen, kanssa. Boëthius itse syytti vihollisiaan panettelusta ja todistusaineiston tekaisemisesta. Joka tapauksessa Boëthius menetti virkansa ja kunniansa, ja hän joutui vankeuteen Paviaan odottamaan teloitusta. Teloitus tapahtui joko vuonna 534 tai 525.

[muokkaa] Teokset

Boëthius vangittuna. Filosofian lohdutuksen italialaisesta käsikirjoituksesta vuodelta 1385.

Boëthiuksen merkittävin teos on Filosofian lohdutus (De consolatione philosophiae), jota voidaan pitää yhteenvetona koko antiikin filosofiasta. Hän kirjoitti sen vankilassa lohduksi itselleen odottaessaan kuolemaantuomionsa täytäntöönpanoa. Teoksessa hän käy dialogia henkilöityneen rouva Filosofian kanssa, joka lohduttaa kaiken menettänyttä Boëthiusta. Filosofian pääargumentteina ovat kaiken maallisen rikkauden ja vallan turhuus ja kestämättömyys.

Teoksen dialogimuodon Boëthius oli saanut suosikiltaan Platonilta. Teoksessa on myös muuten paljon platonistisia ja erityisesti uusplatonistisia vaikutteita, sekä myös vivahteita stoalaisuuteen, mutta ei juurikaan merkkejä kristinuskosta. Mahdollisesti Boëthius halusi säilyttää teoksen filosofian "luonnollisen totuuden" piirissä, ja jättää kristinuskon "yliluonnollisen totuuden" sivummalle.

Teosta on kommentoitu valtavasti ja se on vaikuttanut moniin muihin kirjailijoihin ja kirjoihin vuosisatojen aikana, ja näin se on yksi eniten vaikuttaneista kirjoista koko Euroopan historiassa. Teos sai saikaan Boëthiuksen maineen säilymisen jälkipolville.

Aiemmin Boëthius oli myös kääntänyt muun muassa Aristoteleen logiikan alaan kuuluvaa tuotantoa, merkittävimpänä Organonin, kreikasta latinaksi. Nämä käännökset pysyivät 1100-luvulle saakka ainoina Aristoteleen latinannoksina ja olivat näin ollen ainoita teoksia, joista Aristoteles tunnettiin varhaiskeskiajalla. Boëthiuksen tavoitteena oli kääntää kaikki Platonin ja Aristoteleen teokset latinaksi, ja hän olisi halunnut muodostaa synteesin Platonin ja Aristoteleen filosofioiden välille. Näitä hän ei kuitenkaan ehtinyt tehdä ennen kuolemaansa.

Boëthius kirjoitti myös kommentaarion Porfyrioksen teokseen Isagoge, jossa hän käsittelee lajien luonnetta — ovatko ne olemassa itsessään, vaikka kukaan ei ajattelisikaan niitä, vai ovatko ne olemassa ainoastaan ideoina. Tästä kysymyksenasettelusta seurasi myöhemmin yksi keskiaikaisen filosofian äänekkäimpiä kiistoja. Yleisemmin ajateltuna kysymys universaalien ideoiden luonteesta tuli tunnetuksi universaalien ongelmana.

Boëthius oli monella tapaa yleisnero, sillä hän kirjoitti edellä mainittujen aiheiden lisäksi tutkielmia yhtä hyvin esimerkiksi matematiikasta (mm. De Arithmetica) ja musiikista (mm. De Musica). Häntä on kiitetty myös teologisista tutkielmista, vaikka hänen kristillisen uskonsa todellinen syvyys on ollut kyseenalaisena. Teologiaa käsittelivät muun muassa teokset Kolminaisuus (De trinitate) ja Eutykhestä vastaan (Liber contra Eutychen et Nestorium).