Wilhelm Ockhamilainen

Wikipedia

Wilhelm Ockhamilainen (usein myös Occamilainen, suom. Vilhelm Okkamilainen) (n. 1285 — 1349) oli englantilainen fransiskaanimunkki ja filosofi. Hän oli kotoisin Ockhamista, Surreystä, East Horsleystä. Fransiskaanina hän omisti elämänsä köyhyydelle ja minimalismille.

Ockhamilaista pidetään yhtenä kaikkien aikojen suurimmista loogikoista. Hänen tunnetuin argumenttinsa on ns. occamin partaveitsi, jonka mukaan ilmiöitä selittävien tekijöiden, syiden tai muuttujien määrän tulee olla mahdollisimman vähäinen.

Ockhamilainen oli myös nominalismin pioneeri ja nykyaikaisen epistemologian isä, ja jossain määrin jopa koko nykyaikaisen filosofian isä. Hän opetti, että ainoastaan yksilöt ovat olemassa, eivät mitkään universaalit muodot tai ideat, ja että tällaiset universaalit ovat ainoastaan ihmisten mielen synnyttämiä abstraktioita, eikä niillä ole mielen ulkopuolista olemassaoloa. Joskus Ockhamilaista pidetään enemmän konseptualismin kuin nominalismin puolestapuhujana, koska siinä missä nominalistit katsoivat, että universaalit olivat vain nimiä eli sanoja ennemmin kuin todellisia olemassa olevia asioita, konseptualistit katsoivat, että ne olivat vain konsepteja, eli nimet olivat olemassa olevien konseptien nimiä, vaikkakin pelkästään mielessä.

[muokkaa] Elämä

Kuva frater Occham iste Ockhamilaisen teoksen Summa Logicae käsikirjoituksesta vuodelta 1341

Ockhamilainen liittyi fransiskaaniseen sääntökuntaan hyvin nuorena, ja sai koulutuksen aluksi Lontoossa ja sittemmin Oxfordissa. Hän ei päättänyt opintojaan Oxfordissa, mutta näinä ja välittömästi seuranneina vuosina, kun hän toimi Lontoossa opettajana, hän kirjoitti ne filosofiset ja teologiset teoksensa, joihin hänen maineensa enimmäkseen perustuu.

Hänen ajatuksensa joutuivat hyvin pian kiistanalaisiksi. Paavi Johannes XXII määräsi hänet vuonna 1324 Avignoniin syytettynä harhaoppisuudesta. Hän vietti siellä neljä vuotta kotiarestissa, kun hänen opetuksiaan ja kirjoituksiaan tutkittiin. Tänä aikana hän tutki Michael Cesenalaisen, fransiskaaniveljistön johtajan, pyynnöstä fransiskaanien ja paaviuden välillä ollutta riitaa apostolisesta köyhyydestä. Köyhyydestä oli tullut keskeinen fransiskaanien opille, mutta sekä paavi että dominikaanit pitivät sitä epäilyttävänä tai jopa harhaoppisena. Hän päätteli, että paavi Johannes XII oli harhaoppinen. Hän esitti tämän näkemyksen myöhemmin myös kirjoituksissaan.

Ennen kuin Ockhamilaisen harha- tai oikeaoppisuuteen saatiin selvyyttä, hän pakeni Avignonista 26. toukokuuta 1328. Michael Cesenalaisen ja muutaman muun munkkiveljen kanssa. He etsivät suojelusta Bavarian keisarilta Ludvig IV:ltä. Uskotaan, että Ockhamilainen julistettiin kirkonkiroukseen tämän julistettua paavin harhaoppiseksi, vaikkakin historialliset lähteet vaihtelevat asiat suhteen. Hän vietti suuren osan loppuelämästään kirjoittamalla poliittisista asioista, kuten hengellisten ja maallisten vallanpitäjien suhteellisesta vallasta ja oikeuksista.

Ockhamilainen kuoli Münchenissä, Baijerissa, mahdollisesti mustan surman uhrina.

[muokkaa] Teokset

[muokkaa] Filosofia

Summa logicae ("Logiikan summa") (ennen vuotta 1327), Pariisi 1448, Bologna 1498, Venetsia 1508, Oxford 1675.
Quaestiones in octo libros physicorum, (ennen vuotta 1327), Rooma 1637.
Summulae in octo libros physicorum, (ennen vuotta 1327), Venetsia 1506.
Quodlibeta septem (ennen vuotta 1327), Pariisi 1487.
Expositio aurea super totam artem veterem: quaestiones in quattuor libros sententiarum, Lyon 1495, Bologna 1496.
Major summa logices, Venetsia 1521
Quaestiones in quattuor libros sententiarum, Lyon, 1495.
Centilogium theologicum, Lyon 1495.

[muokkaa] Uskonto

Questiones earumque decisiones, Lyon 1483.
Quodlibeta septem, Paris 1487, Strassburg 1491.
Centilogium, Lyon 1494.
De sacramento altaris ja De corpore christi, Strassburg 1491, Venetsia 1516.
Tractatus de sacramento allans