Almohadit

Wikipedia

Almohadit (arabiaksi الموحدون, al-Muwahhidun) olivat alun perin pohjoisafrikkalaisia berbereitä, jotka muodostivat viidennen dynastian maurien valtakunnassa 1100-luvulla. He valloittivat koko Pohjois-Afrikan Egyptiin asti sekä islaminuskoisen Espanjan.

Dynastian perustaja Ibn Tumart oli kotoisin Atlasvuoristosta ja kuului masmuda-nimiseen berberiheimoon. Hän oli pieni, ruma ja köyhä. Hän teki nuorena pyhiinvaellusmatkan Mekkaan, ja vaelsi siltä Bagdadiin, missä kävi uskonnollista koulua. Hän kehitti pian oman suuntauksensa yhdistellen opettajansa puheisiin muilta kuulemiaan opinkappaleita. Johdonmukaisin ajatus hänen uskossaan oli yksijumalaisuus. Dynastian arabiankielinen nimi al-Muwahhidun tarkoittaakin nimenomaan yksijumalaisia.

Palattuaan Marokkoon 28-vuotiaana Ibn Tumart alkoi saarnata ja kiihottaa väkijoukkoja. Hän kävi jopa almoravidien amiirin sisaren kimppuun, koska tämä kulki berberitapaan ilman huntua kadulla.

Dynastian syntymisen kannalta oli tärkeää, että Ibn Tumart löysi uskollisen seuraajan luutnantti Abd al-Mu'minista. Tämä itse asiassa salasi Ibn Tumartin saaneen surmansa, kunnes sai oman valtansa vakiinnutettua.

Muwahhid-ruhtinaiden valtakausi oli pitempi kuin almoravidien. Toinen ja kolmas kalifi olivat uskonnollisia fanaatikkoja, joiden johtamat vainot saivat monet kristityt ja juutalaiset pakenemaan Maurien valtakunnasta naapurimaihin Portugaliin, Kastiliaan ja Aragoniaan. Vanhemmiten hekin rauhoittuivat, ja Ya'qub al Mansurista kehittyi sivistynyt mies, joka kirjoitti kaunista arabiaa ja suojeli filosofi Averroësta.

Almohadien pääkaupunki oli Marrakech, mutta vuonna 1170 se siirrettiin tilapäisesti Sevillaan.

Almohadien aikana maurivaltio kävi jatkuvasti sotia ympäröivien espanjalaisruhtinaiden kanssa. Vuoden 1248 jälkeen heillä oli jäljellä enää pieni alue Granadassa, ja sekin joutui kristittyjen käsiin 1492.