Mao Zedong

Wikipedia

**Mao Zedong**
Kiinan diktaattori (Puhemies)
Syntyi	26. lokakuuta 1893 Shaoshan, Kiina
Kuoli	9. syyskuuta 1976 Peking, Kiina
Vallassa	1. lokakuuta 1949–9. syyskuuta 1976
Virallinen arvonimi	Puheenjohtaja

Mao Zedong ääntäminen mandariiksi^? (yksink.: 毛泽东, perint.: 毛澤東, pinyin: Máo Zédōng, Wade-Giles: Mao Tse-tung, kohteliaisuusnimi: Rùnzhī 润芝) (s. 26. joulukuuta 1893—k. 9. syyskuuta 1976) oli kiinalainen marxisti, sotilas ja poliitikko. Kiinan kommunistisen puolueen ensimmäisenä puheenjohtajana Mao johdatti kommunistit voittoon Kiinan sisällissodassa, ja 1. lokakuuta 1949 hän perusti Kiinan kansantasavallan. Häneen viitattiin aikanaan nimikkeellä "Neljä suurta": "Suuri opettaja, Suuri johtaja, Suuri ylikomentaja, Suuri ruorimies" (伟大导师，伟大领袖，伟大统帅，伟大舵手), ja häntä palvottiin kulttuurivallankumouksen alkamisesta lähtien kuin jumalaa.

Maon merkittävimpiin ansioihin kuuluu Kiinan nostaminen takaisin suurvallaksi oopiumsodista lähteneen ulkomaiden valta-aseman jälkeen. Hänen tavoitteinaan oli rakentaa Kiinasta nykyaikainen ja kommunistinen teollisuusmaa. Sen sijaan useimmat hänen kampanjoistaan, joista tunnetuimmat olivat suuri harppaus ja kulttuurivallankumous, lasketaan yleensä virheiksi, sillä ne johtivat kymmenien miljoonien kiinalaisten menehtymisiin ja Kiinan kehittymisen häiriintymiseen. Nyky-Kiinassa hänen sanotaankin olleen 70-prosenttisesti oikeassa.

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Nuori Mao Zedong

Mao Zedong syntyi suhteellisen vauraan maanviljelijäperheen vanhimmaksi lapseksi Shaoshanin kylässä. Hänellä oli kaksi veljeä ja yksi sisko. Hän lopetti koulunkäynnin jo 10-vuotiaana. 16-vuotiaana hän lähti pois kotikylästään päästäkseen läheiseen lukioon. Hän toimi Hu'nanin provinssin armeijassa Xinhai-vallankumouksen aikoihin vuonna 1911. Sen jälkeen hän palasi opiskelemaan ja siirtyi Pekingin yliopistoon vuonna 1918. Yliopistossa hänen opettajanaan toimi muiden muuassa Li Dazhao, joka mahdollisesti antoi virikettä Maon ajatukselle maaseutuväestöön nojaavasta vallankumouksesta. Mao toimi eräässä vaiheessa yliopiston kirjastonhoitajan avustajana. Vuosien 1919 ja 1920 välisenä aikana hän vaelsi ympäri Kiinaa tutustumassa työläisten ja maaviljeilijöiden vallitseviin oloihin. Vuonna 1920 hän palasi matkoiltaan ja ryhtyi opettajaksi opiskelleena Changshan ala-asteen rehtoriksi. Hän kuitenkaan ei viihtynyt ammatissaan ja alkoi kiinnostua politiikasta.

Vuonna 1921 27-vuotias Mao oli perustamassa Kiinan kommunistista puoluetta Shanghaissa. Hän alkoi puhumaan ihmisille työläisten elinolojen parantamisesta ja muodosti ammattiliittoja, mutta hänen yrityksistään huolimatta puolueen 57 jäsenestä ainoastaan 13 valittiin kongressiin. Vuonna 1924 Mao valittiin kommunistisen puolueen keskuskomitean jäseniksi.

[muokkaa] Vallankumous

Mao tapaa Richard Nixonin

Mao Zedong pitämässä puhetta vuonna 1939

Vuonna 1927 Mao osallistui syksyn sadonkorjuun kapinaan Hu'nanissa, ja onnistui vaivoin pakenemaan vartijoilta, joiden oli tarkoitus teloittaa hänet kapinan kukistuttua. Hän vetäytyi Kaakkois-Kiinassa sijaitsevaan Jiangxin provinssiin, jonne hän perusti Kiinan neuvostotasavallan. Hän alkoi harjoittelemaan hallitsemista, sissisotaa sekä kommunismin levittämistä maalaisille. Hän muodosti kommunisteja kannattavista työläisistä ja maanviljeilijöistä sissijärjestön. Maon kirjoittamasta sissisodan oppaasta on tullut kuuluisa teos sodankäynnin alalla.

Kenraali Jiang Jieshi, Kiinassa vallan ottaneen nationalistisen Guomindang-puolueen puheenjohtaja, päätti tuhota kommunistit. Hän yritti useita kertoja nujertaa Jianxin neuvoston, mutta Guomingdangin joukot onnistuivat tässä vasta silloin, kun Neuvostoliitolta ohjeita noudattunut kommunistisen puolueen johto syrjäytti Maon neuvoston johdosta. Vuoden 1934 syyskuussa Maon johdolla kommunistien armeija lähti pitkälle marssille Jianxista Shaanxin provinssiin. Vaikka tämä 9600 kilometriä pitkä matka toikin kommunisteille kansan keskuudessa kunnioitusta ja uskottavuutta, suurin osa Maon sotilaista menehtyi matkan varrella.

Mao alkoi johtamaan kommunistien taistelua hallitusta vastaan Shaanxista käsin, kunnes japanilaiset hyökkäsivät Kiinaan. Hän liittoutui väliaikaisesti Kuomintangin kanssa ja taisteli japanilaisia vastaan Kiinan-Japanin sodassa vuosina 1937— 1945. Sodan päätyttyä Kiina vajosi uudelleen sisällissotaan, jonka kommunistit lopulta voittivat. Valtavia tappioita ja menetyksiä kokenut puna-armeija valloitti pääkaupungin Pekingin, ja Mao Zedong julisti Kiinan kansantasavallan syntyneeksi 1. lokakuuta 1949. Jiang Jieshi ja hänelle uskolliset sotilaat pakenivat Taiwanin saarelle.

[muokkaa] Kansantasavallan johdossa

Kiinasta alettiin tehdä kommunistista valtiota, ja Mao halusi kollektivisoida maan mahdollisimman nopeasti. Maassa laitettiin toimeen myös joukko uudistuksia, kuten vuonna 1958 käynnistetyt satojen kukkien kampanja ja oikeiston vastainen liike. Mallia hallintoon katsottiin kuitenkin edelleen Neuvostoliitosta, ja Neuvostoliiton mallin mukaan pyrittiin nostamaan esiin raskasta teollisuutta. Niinpä vuonna 1958 Mao Zedong käynnisti talousohjelman nimeltä "suuri harppaus". Sen tarkoituksena oli innostaa maata teollistumaan laittamalla Kiinan miljoonat työläiset tuottamaan rautaa masuuneissa. Mao uskoi, että suuren harppauksen ansiosta Kiina ylittäisi teräksen tuotannossa seuraavan 15 vuoden sisällä muiden muuassa Ison-Britannian. Hänen tekemänsä virhelaskemat kuitenkin aiheuttivat sen, että kukaan ei enää korjannut satoa ja maatalous romahti. Ennätyssuuri sato tuhoutui ja jopa 40 miljoonaa kiinalaista oli ehtinyt kuolla nälkään, ennen kuin harppaus lopetettiin vuonna 1960. Suuren harppauksen epäonnistumisen vuoksi Mao syrjäytettiin kommunistisen puolueen johdosta.

Samoihin aikoihin suhteet Neuvostoliittoon kylmenivät suorastaan vihamielisiksi. Mao piti valtaannoussutta Nikita Hruštšovia liian oikeistolaisena ja kuvaili Neuvostoliittoa sanoilla "revisionistinen luopioklikki".

Mao Zedong vilkuttamassa parvekkeelta kansalle kulttuurivallankumouksen aikana

Liu Shaoqi ja Deng Xiaoping olivat luoneet käytännönläheistä hallintomallia Kiinassa, mutta Mao ei katsonut sen vastaavan kommunismin ihanteita. Toisaalta taiteessa arvosteltiin Kiinan johtajia, epäsuorasti myös Maoa.

Vuonna 1964 julkaistiin kuuluisa Pieni punainen kirja, jossa esiteltiin Mao Zedongin ajatuksia. Teoksesta tuli maailman toiseksi yleisin kirja heti Raamatun jälkeen. Seuraavana vuotena Zedong julkaisi 23 kohtaa, joissa hän kehotti kansalaisia arvostelemaan vapaasti kaikkia Kiinan johtajia, lukuun ottamatta häntä itseään. Tästä liikkeelle lähtenyt kulttuurivallankumous synnytti punakaarteja, innostuneesta nuorisosta koostuvia laumoja, jotka perustivat omia tuomioistuimia ja hävittivät vapaasti vanhoja kulttuurimerkkejä Kiinasta. Punakaartilaiset kävivät intellektuellien ja maan johtajien kimppuun ja tilanne erityisesti kaupungeissa muuttui täydeksi sekasortoiseksi kaaokseksi, jota ei enää johtanut kukaan, ei edes itse Mao. Maa vajosi anarkiaan ja kaaokseen, jonka tutkijat uskoivat pysäyttäneen Kiinan kehityksen seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Mao lopetti miljoona kuolonuhria vaatineen kulttuurivallankumouksen vuonna 1969, mutta varsinaisesti sen katsotaan päättyneen vasta hänen kuolemaansa.

Kulttuurivallankumous kuitenkin pönkitti Maon valtaa ja hänestä tuli Kiinan nuorison suuri idoli. Vanhetessaan hän sairastui amyotrofiseen lateraaliskleroosin sekä Parkinsonin tautiin, ja hänen seuraajansa asemasta käynnistyi valtataistelu. Neljän koplan johtama vasemmistosiipi vaati massojen mobilisaation jatkamista ja alkoi mustaamaalaamaan Maon mainetta. Zhou Enlain avustamana Mao nimitti seuraajakseen Hua Guofengin, joka vähitellen teki tilaa Deng Xiaopingin ajamille talousuudistuksille.

Mao Zedong menehtyi sairauskohtaukseen 83-vuotiaana Pekingissä. Hänen ruumiinsa balsamoitiin ja vietiin Pekingissä sijaitsevaan mausoleumiin, joka nykyisin toimii suosittuna turistikohteena.