Santahamina
Wikipedia
Santahamina (ruots. Sandhamn) on saari ja Helsingin 51. kaupunginosa, joka sijaitsee Laajasalon eteläpuolella Itä-Helsingissä. Hevossalmen kääntösilta yhdistää Santahaminan mantereeseen. Matkaa Helsingin keskustasta Santahaminaan on noin 12 kilometriä.
Santahaminassa toimivat Maanpuolustuskorkeakoulu, Kaartin jääkärirykmentti ja Suomenlinnan Rannikkorykmentti. Saari on suljettua sotilasaluetta. Saarelle pääsevät henkilöt, joilla on asianmukainen kulkulupa. Hevossalmen sillan Santahaminan puoleisessa päässä on sotilaspoliisin kulunvalvontapiste, Santahaminan portti, jossa saarelle pyrkivien kulkuluvat tarkastetaan. Saarella varusmiespalvelustaan suorittaa yleensä noin 1500 varusmiestä, Maanpuolustuskorkeakoulussa opiskelle 500-750 akateemista siviiliä ja sotilasta. Vakinaisia asukkaita saarella on noin 500.
Saarella on hieman yli tuhat vakituista työpaikkaa. Kaupungin virkoja on Santahaminan ala-asteen koulussa, Päiväkodissa, Leikkipuistossa ja Helsingin Öljyntorjuntavarikolla.
Keväällä 2005 mediassa on ollut paljon puhetta puolesta ja vastaan Puolustusvoimien häätämisestä saarelta kokonaan tai ainakin osittain, ehkä vuoteen 2020 mennessä jotta Helsinki saisi saaren asuin- ja virkistyskäyttöön. Puolustusvoimat haluaisi kuitenkin pitää saaren kokonaan itsellään vastakin koska se olisi silloin helpompi valvoa. Samaten ampumaharjoitusten pitopaikkana saari on hyvä. Ehkä tärkein syy on kuitenkin, että Santahaminalla on keskeinen rooli pääkaupungin puolustusjärjestelmässä eri asteisissa kriiseissä ja poikkeusoloissa. Santahaminasta kuuluu Laajasalon etelärannoille usein pitkäkestoinen ja voimakas aseiden pauke ampumaharjoitusten takia.
Santahamina on jo nyt luonnontieteellinen museo ja aarreaitta. Metsähallituksen arvioissa vuodelta 2005 luetellaan lukuisia luonnon kannalta arvokkaita alueita kuten Kluuvijärvi, Likolampi, Riviera, Eteläranta, Papinlahti, Hämylänniemi, Sahara ja merenrantalehdot. Samaisessa metsäarviossa kerrotaan Santahaminassa olevan 200 hehtaaria keski-iältään yli 100 vuotiaita männiköitä tai kuusikoita.
Puolustusministeriön eduskunnalle jättämässä Santahaminaselvityksessä vuodelta 2005 kerrotaan, että Santahaminassa on osoitettavissa hyvinkin arvokkaita kulttuurihistoriallisia kohteita alkuperäisen oloisessa luonnossa ja ympäristössä. Helsinki puolestaan tarvitsisi lisää kaavoitettavaa maata sen jälkeen, kun Vuosaaren sataman valmistuttua nykyisten kantakaupungissa olevien satamien maa-alueet on kaavoitettu. Lisäksi Helsinki haluaisi kehittää metroverkkoaan Katajanokan ja Laajasalon kautta Santahaminaan, ja tarvitsisi saarta tämän toiminnan tueksi.
[muokkaa] Historiaa
Noin 4 500 vuotta sitten Itämerestä kohonnut Santahaminan saari oli viikinkiaikainen merenkulkijoiden pysähdys- ja kauppapaikka. 1200-luvulla saarelle vakiintui pysyvä asutus. Ensimmäinen kirjallinen maininta on vuodelta 1423, jolloin Viipurin linnan päällikkö, ritari Krister Nilsson, kirjasi kirjeen Santahaminasta.
Santahaminan muistiinmerkitty historia on pääosin sotahistoriaa. Menneinä vuosisatoina ovat Ruotsin, Venäjän, Saksan, Englannin ja jopa Ranskan sotatoimet kohdistuneet Santahaminaan näiden ajaessa erilaisia etujaan. Näihin tapahtumiin suomalaiset eivät ole voineet vaikuttaa, vaan ovat joutuneet selviytymään kulloisissakin oloissa parhaansa mukaan. Saaren historian synkimmät ja katkerimmat tunnot lienee koettu sisällissodan jälkeisinä aikoina, jolloin saarella oli vankileiri ja hautauspaikka. Sisällisodan jälkimainingeissa Santahaminan hautauspaikka toimi Helsingin vankileireillä kuolleiden, erityisesti Suomenlinnassa mehtyneiden, hautauspaikkana. Nykytutkimuksen perusteella saareen on haudattuu noin 1500 Helsingin vankileireillä menehtynyttä henkilöä.
Santahaminalla on vuosisatojen varrella ollut tärkeitäkin hetkiä maamme historiassa. Nähtyään viikinkien ja varjagien lisäksi keskieurooppalaisia kauppiaita Santahamina sai kunnian kahteen eri otteeseen olla ehdolla maamme pääkaupungiksi.
Vantaajoen ja saaristoväylien lisäksi Viipurin tie Turusta ja Hämeen tie muinaisesta Vanajasta kohtasivat Helsingin pitäjän alueella mahdollistaen tavaran välittämisen muualle Suomeen. Talonpojista tuli laivanvarustajia, syntyi useita vuosisatoja kestävä talonpoikaispurjehdusten perinne. Helsingin seudun talonpoikien kaupankäynti Suomenlahden yli oli vilkasta vuonna 1219 perustetun ja alueen metropoliksi kehittyneen Tallinnan kanssa.
1548 kuningas Kustaa Vaasa etsi syrjään jääneen Turun tilalle uutta kauppapaikkaa perustettavaan Santahaminan kaupunkiin. Hanke kariutui ankaraan talveen, maayhteyksien puutteeseen ja Uudenmaan talonpoikien vastustukseen.
Vuonna 1638 Pietari Brahe esitti valtioneuvostolle uuden kauppakaupungin perustamista Santahaminaan 100 vuotta hiljaiseloa viettäneen Vanhankaupunginlahden kauppapaikan tilalle. Hanke kariutui tällöinkin talonpoikien vastustukseen. Helsingfors syrjäytti Sandöön merenkulkijoiden kartoista 1600-luvun puolivälissä. Suurten alusten ja valtiomiesten aika Santahaminassa väistyi. Kaupankäynnin ehtyessä saari muuttui yli sadan vuoden ajaksi kalastaja- ja luotsikyläksi. Saarella sijaitsi kaksi pientä parinkymmenen ihmisen kruununkylää.
Santahaminan saareen on haudattu tuhansia vainajia muun muassa 1700- ja 1800-lukujen rutto- ja koleraepidemioden seurauksena kun Helsingin ensimmäinen kirkko tarvitsi hautausmaita. Santahamina toimi myös Viaporin epidemiahautausmaana.
Hattujen sodan ensimmäisenä sotavuonna 1741 venäläiset rakensivat tykkipattereita Santahaminan Lehmäsaareen.
Suomen sodassa maaliskuussa 1808 kaksi venäläiskomppaniaa miehitti Santahaminan saartaen Viaporin maitse. Santahaminan länsikärkeen rakennettiin 8-tykkinen mörssäri- ja kanuunapatteri. Muun muassa täältä tulitettiin Viaporia. Santahamina jäi venäläisen varusväen käyttöön, erityisesti Viaporin tykistö- ja jalkaväkijoukkojen harjoitusalueeksi.
Ensimmäinen kasarmi rakennettiin Santahaminan tiilitehtaan yhteyteen 1820-luvun lopulla Santahaminan keskiosan hiekkaisen tasenteen, myöhemmin Saharana tunnetun alueen pohjoisreunalle. 1832 saarelle rakennettiin tykistön kovapanosampumarata, joka toimi lähes koko 1800-luvun.
Viaporin vallien vahvistamiseksi rakennusmateriaaliksi tuotiin Santahaminasta suuret määrät savea, kiveä ja hiekkaa. Myös mittava osa kantakaupungin 1800-luvun puolivälin vuosikymmenten kasarmien, nykyisten virastorakennusten, tiilistä on puristettu Santahaminan sorasta ja savesta.
Krimin sotaan liittyen Santahamina linnoitettiin. Saaresta tuli tykistösaari, jonka 12 patterissa palveli 1100 tykkimiestä. Heistä suomalaisia oli noin 700 miestä. Pääosa patterialueista on säilynyt näihin päiviin asti. Linnoitustykistön patterialueet sisältävät rintavarustuksia, kallioluolia, bunkkereita, ammuskomeroita, mukulakivisiä tykkiteitä, aukiota, laitureita ja varastorakennuksia. Patterit luokitellaan muinaismuistoiksi.
Koko itsenäisyytemme ajan Santahamina on ollut sotilasaluetta. Erityisesti jatkosodan aikana Santahamina toimi vahvana ilmapuolustuksen tukikohtana ja pelasti osaltaan pääkaupungin täydelliseltä tuholta. Oma roolinsa Santahaminalla oli kylmässä sodassa Unkarin kansannousun, Kuuban kriisin ja Tsekkoslovakian miehityksenkin aikoina.
[muokkaa] Santahaminan nimi eri vuosisadoilla
Saaren nimen kehittyminen 1400-luvulta nykypäivään kuvaa hyvin eri kansojen vaikutusta Santahaminaan. Saaresta on vuosisatojen varrella käytetty erilaisia nimityksiä:
- Santhavne (1423) - Santhaven (1429) - Sandhaffn (1431) - Sandhamffn (1509) - ssant hauwen (1530) - Sandhampn (1548) - Sandhammer (-1550) - Sandhamn (1571) - Sandhampnby (1593) - Santam (1592) - Sandöö (1650) - Sandholm (1690), - Sandhams Landet (1749) - Sandhamns ö (1749) - Ostrov Lagernyi (1808-1890) - Ostrov Sandam (1890-1917) - Sandhamn (1900-l) - Santasatama (1900 ap.) - Santahamina (1918) - Sandham (1920) - Sandhamns Ö (1921) - Santahamina (1946 virallisesti)
Lähes kaikki nimet viittaavat saaren hiekkaiseen maaperään ja saaren satamaan tai satamiin. Nimi on ilmeisesti tarkoittanut saarta, jolla ko. kylä sijaitsee ja saaren satamalahtea.
