Henrik VIII (Englanti)

Wikipedia

Henrik VIII (s. 28. kesäkuuta 1491, Greenwichin palatsi - k. 28. tammikuuta 1547, Whitehallin palatsi) oli Englannin kuningas ja Irlannin hallitsija (myöhemmin kuningas) vuosina 1509-1547. Hän oli Tudor-suvun toinen monarkki seuraten valtaistuimelle isäänsä Henrik VII:tä. Hän on kuuluisa kuudesta avioliitostaan sekä siitä, että hänellä oli enemmän valtaa kuin yhdelläkään muulla englantilaisella monarkilla. Merkittäviä tapahtumia hänen hallituskaudellaan olivat Englannin ja roomalais-katolisen kirkon välirikko, itsenäisen Englannin kirkon perustaminen, luostareiden lakkauttaminen ja Walesin liittäminen pysyväksi osaksi Englannin valtakuntaa.

Henrik VIII tunnetaan intohimoisena uhkapelurina. Nuoruudessaan hän menestyi urheilussa, erityisesti tenniksessä. Hän oli myös taitava muusikko, kirjailija ja runoilija; tunnetun englantilaisen kansanlaulun "Greensleevesin" sanotaan olevan Henrikin käsialaa. Lisäksi hän oli osallisena lukuisien merkittävien rakennusten, mm. Westminster Abbeyn, rakennuttamiseen.

» Komein ruhtinas, jonka olen nähnyt; tavallista pitempi mies, lyhyet, suoraksi kammatut kullanruskeat hiukset, ja niin kauniit pyöreät kasvot, että ne sopisivat kauniille naiselle; kaulansa on melko pitkä ja paksu. Hän puhuu ranskaa, englantia ja latinaa, ja vähän italiaa, osaa soittaa luuttua ja harppua ja laulaa nuoteista, jännittää jousen helpommin kuin kukaan mies Englannissa ja turnailee loistavasti. »
(Venetsialainen diplomaatti Pasqualigo vuonna 1515; suomennos teoksesta Christopher Daniell, Matkaopas historiaan Englanti)

Sisällysluettelo 1 Lapsuus ja nuoruus 2 Valtakausi 3 Kuolema ja seuraajat 4 Lähteet

[muokkaa] Lapsuus ja nuoruus

Henrik syntyi Greenwichissä Placentian palatsissa (myöhempi nimi Greenwichin palatsi) Henrik VII:n ja Yorkin Elisabetin kolmantena lapsena. Isän puolelta hänen isovanhempansa olivat kuningas Edvard IV ja Elisabet Woodville. Henrik VIII:n sisaruksista vain kolme ei menehtynyt jo lapsena: Arthur, Margareeta ja Maria. Hänen isänsä nousi valtaistuimelle valtaamalla kruunun viimeiseltä Plantagenet-kuninkaalta Rikhard III:lta, joka lyötiin ja tapettiin taistelussa. Myöhemmin Henrik VII vahvisti oikeuttaan kruunuun naimalla Elisabetin, yorkilaisen kuninkaan Edvard IV:n tyttären. Vuonna 1493 nuoresta Henrikistä tuli Doverin linnan linnanpäällikkö ja Cinque Portsin kaupunkien Lord Warden. Vuonna 1494 hänelle myönnettiin Yorkin herttuan arvo. Yhä ollessaan lapsi, Henrikistä tehtiin myös Englannin Earl Marshal ja Irlannin käskynhaltija (Lord Lieutenant of Ireland).

Vuonna 1501 Henrik osallistui isoveljensä Arthurin ja Katariina Aragonialaisen häihin. Pari oli tuolloin 15- ja 16-vuotiaita. Aviopari muutti Walesiin, kuten kruununperillisellä ja hänen vaimollaan oli tapana, mutta Arthur sai infektion ja kuoli. Näin vain 11-vuotiaana Henrikistä tuli kruununperillinen ja pian tämän jälkeen hänestä tehtiin Walesin prinssi.

Henrik VII halusi säilyttää liiton (sekä suuret myötäjäiset) Espanjan kanssa ja päätti, että nuorempi Henrik nai Arthurin lesken Katariinan. Tämä kuitenkaan ei ollut mahdollista ilman paavin lupaa. Katariinan äidin Isabella Katolilaisen painostuksesta paavi Julius II myönsikin paavillisella bullalla avio-oikeuden. Näin vain 14 kuukautta Arthurin kuoleman jälkeen Katariina ja Henrik kihlautuivat. Vuoteen 1505 mennessä Henrik VII kuitenkin menetti mielenkiintonsa Espanjaa kohtaan ja nuori Walesin prinssi pakotettiin julistamaan, että kihlaus on järjestetty ilman hänen suostumustaan.

[muokkaa] Valtakausi

Kuningas Henrik VIII:n kuusi vaimoa
Katariina Aragonialainen
Anne Boleyn
Jane Seymour
Anna Kleveläinen
Katariina Howard
Katariina Parr

Henrik VIII nousi valtaistuimelle isänsä kuoltua 22. huhtikuuta 1509. Yhdeksän viikkoa myöhemmin hän nai Katariina Aragonialaisen. Katariina synnytti Henrikille kuusi lasta, joista henkiin jäi ainoastaan nuorin, tytär Maria.

Kahden vuoden ajan Henrikin valtaantulosta Richard Fox (Winchesterin piispa ja Lord Privy Seal) ja William Warham kontrolloivat valtion asioita. Vuodesta 1511 eteenpäin valtaa piti käsissään kuitenkin kirkonmies Thomas Wolsey. Vuonna 1515 Thomas Wolseystä tuli lordikansleri ja hän käytännössä hallitsi Englannin kuningaskuntaa. Tämä oli mahdollista, koska Henrikiä pitkästytti kuningaskunnan asioiden hoitaminen ja hän oli tyytyväinen Wolseyn aikaansaannoksiin. ^[1]

Vuonna 1527 ranskalaiset vangitsivat paavi Klemens VII:n juuri kun Henrik aikoi erota vaimostaan. Tulehtuneet suhteet Katariinan kotimaahan Espanjaan ja Henrikin halu saada miesperillinen johtivat lopulta siihen, että Henrik halusi erota vaimostaan. Wolsey ei kuitenkaan kyennyt saamaan paavillista suostumusta asialle sillä Ranskan Kaarle V:n vallan alle joutunut Klemens VII ei voinut hyväksyä avioeroa. Henrik VIII karkotti Wolseyn, joka kuoli matkalla Yorkista Lontoon Toweriin 29. marraskuuta 1530. Vuosien 1529 marraskuun ja 1532 toukokuun välisenä aikana pidettiin parlamentin istuntoja, joissa papiston etuoikeuksia vähennettiin - kuningas yritti painostaa näin paavia suostumaan avioeroon. Vuonna 1532 Act of Annates lopetti osan paavin keräämistä tuloista.

Vuoden 1532 lopulla hovinainen Anna Boleyn alkoi odottaa Henrikille lasta. Avioeroa Katariinasta tarvittiin nyt entistä kipeämmin: jos lapsi olisi poika, sen tulisi mahdollisena kruununperijänä syntyä avioliitossa. 25. tammikuuta 1533 Henrik vihittiin salaa avioliittoon Anna Boleynin kanssa. Parlamentti antoi vuonna 1533 lain muutoksenhausta (engl. Statute in Restraint of Appeals), jonka nojalla teologiset kiistat ratkaisi jatkossa Englannin kirkko eikä paavi. Tämä mahdollisti sen, että vihdoin Henrikin liittolainen Canterburyn arkkipiispa Thomas Cranmer pystyi julistamaan kuninkaan avioliiton Katariinan kanssa mitättömäksi 23. toukokuuta 1533. 1. kesäkuuta Anne Boleynista tuli Englannin kuningatar. ^[1]

Paavi vastasi tähän julistamalla ensin Cranmerin ja sitten heinäkuussa 1533 Henrikin kirkonkiroukseen. Vuonna 1534 laki ylivallasta (engl. Act of Supremacy), jossa määriteltiin että "Englannin kirkon ainoa päämies oli Englannin kuningas". Saman vuoden laki valtionpetoksesta (engl. Treasons Act) teki kuninkaan tämän aseman vastustamisesta kuolemalla rangaistavan maanpetoksen. 23. maaliskuuta 1534 parlamentti sääti lain kruununperimyksestä (engl. Act of Succession), joka teki syyskuussa 1533 Annan vaikean raskauden jälkeen synnyttämästä tyttärestä Elisabetista kruununperijän. Samalla todellinen perillinen, Maria, tuomittiin äpäräksi.

Annan seuraavat kolme raskautta päättyivät keskenmenoon tai lapsen kuolemaan synnytyksen jälkeen. Poikaa kovasti halunnut Henrik syyttikin Annaa uskottomuudesta, ja toukokuussa 1536 Anna Boleyn teloitettiin. Tämän jälkeen laki kruununperimyksestä kumottiin ja Elisabetin perimys kruunuun poistettiin.

Muutama päivä Anna Boleynin teloituksen jälkeen Henrik meni naimisiin Jane Seymourin kanssa. Lokakuussa 1537 Jane synnytti pojan, Edvardin. Jane kuitenkin sairastui lapsivuodekuumeeseen ja menehtyi pian synnytyksen jälkeen. Koska Edvard oli mies ja hänen molemmat sisarpuolensa oli poistettu kruununperimyksestä, hänestä tuli kruununperillinen.

1540 Henrik nai Anna Kleveläisen. Henrik oli kuitenkin pettynyt Annan ulkomuotoon ja olemukseen, joten Henrik erosi tästä jo samana vuonna.

Kesäkuussa 1540 Henrik nai Katariina Howardin. Henrik oli viidenteen vaimoonsa syvästi rakastunut, mutta mestautti tämän 1542, kun Katariina oli ollut uskoton. Kuningas masentui tapauksen johdosta syvästi. Katariina oli kuollessaan vain kahdeksantoista vuoden ikäinen.

1543 Henrik VIII meni naimisiin Katariina Parrin kanssa. Avioliitto päättyi 1547 Henrikin kuolemaan.

On esitetty epäilyjä, että syytökset uskottomuudesta olivat tekaistuja, sillä Henrik halusi päästä vaimoistaan näiden epäonnistuttua kruununperijän lahjoittamisessa kuninkaalle. On epäilty, että todellinen syy vaikeuksiin oli Henrikin alhainen mieskunto.

[muokkaa] Kuolema ja seuraajat

Kuningas Henrik VIII oli viimeisinä vuosinaan erittäin ylipainoinen, sillä hän ahmi ruokaa jatkuvilla juhla-aterioilla. Kuninkaan on myös kerrottu kärsineen keripukista eli C-vitamiinin puutteesta hänen syödessään lähes yksinomaan lihaa. Ylipainon seurauksena kuninkaan liikkuminen hankaloitui ja hänen jalkojensa verenkierto heikkeni johtaen lopulta märkivään säärihaavaan. Henrikille nousi korkea kuume, hän houraili ja kuoli lopulta 28. tammikuuta 1547. Vihamiehet väittivät Jumalan rankaisseen kuningasta. Henrik haudattiin Windsorin linnaan Pyhän Yrjön kappeliin vaimonsa Jane Seymourin rinnalle.

Henrikin jälkeen valtaan nousi hänen poikansa Edvard VI, joka kuitenkin kuoli jo 15-vuotiaana 1553. Edvard oli nimennyt seuraajakseen Lady Jane Greyn, jonka Edvardin isosisko Maria kuitenkin mestautti yhdeksän päivän vallassaolon jälkeen. Maria I kuoli lapsettomana, ja häntä seurasi sisarpuolensa Elisabet. Elisabet oli järkyttynyt isänsä ja sisarensa surullisista kokemuksista avioelämässä eikä koskaan mennyt naimisiin tai nimennyt seuraajaa, mikä aiheutti seuraajaongelman. Elisabet oli mestauttanut Skotlannin kuningattaren Maria Stuartin, jotteivät skotlantilaiset olisi päässeet käsiksi valtaistuimeen, mutta lopulta Elisabetin seuraajaksi nousi Skotlannin Jaakko VI, Marian poika, josta tuli Englannin ensimmäinen Stuart-sukuinen kuningas, Englannin Jaakko I.

[muokkaa] Lähteet

Edeltäjä: Henrik VII

Englannin kuningas 1509–1547

Seuraaja: Edvard VI