Claude Lévi-Strauss
Wikipedia
Claude Lévi-Strauss on Brysselissä, Belgiassa 28. marraskuuta 1908 syntynyt ranskalainen antropologi ja filosofi. Hän on yksi strukturalistisen paradigman perustajia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
[muokkaa] Nuoruus
Claude Lévi-Strauss suoritti ylioppilastutkintonsa Pariisissa sijaitsevassa Lycée Condorcet’ssa. Tämän jälkeen hän suoritti korkeakouluopintonsa, ensin Pariisin yliopistossa oikeustieteellisen tutkinnon ja sitten Sorbonnessa filosofian maisterin tutkinnon vuonna 1931 ja hän väitteli tohtoriksi vuonna 1948.
[muokkaa] Uran alkuvaihe
Kahden vuoden filosofian opetustyön jälkeen, ensin Mont-de-Marsanissa ja sitten Laonissa, hänet nimettiin jäseneksi yliopistovaltuuskuntaan, jonka matka suuntautui Brasiliaan. Hän toimi São Paulo yliopiston opettajana vuosina 1935 – 1938. Hän järjesti ja johti vuosina 1935 – 1939 useita etnografisia retkiä Mato Grossoon ja Amatzonin alueelle.
Palattuaan Ranskaan toisen maailmansodan aattona hänet kutsuttiin armeijan palvelukseen vuosiksi 1939 – 1940. Hän lähti Ranskasta heti maan antautumisen ja aselevon jälkeen Yhdysvaltoihin, missä hän opetti New Yorkin New School for Social Research’issä. Hän liittyi vapaehtoisena Vapaan Ranskan armeijaan ja siirtyi myöhemmin Yhdysvalloissa toimivan Vapaan Ranskan tieteelliseen lähetystön palvelukseen. Hän perusti yhdessä Henri Focillon'in, Jacques Maritain'in, J. Perrin'in ja muiden tiedemiesten kanssa New Yorkin vapaan korkeakoulun. Hänestä tuli koulun pääsihteeri.
[muokkaa] Tieteellinen toiminta
Häntä pyydettiin palaamaan takaisin Ranskaan vuonna 1944 maan ulkoministeriön toimesta. Kuitenkin vuonna 1945 hän palasi uudelleen Yhdysvaltoihin, koska hän oli nimitetty kulttuurineuvoksesi siellä sijaitsevaan Ranskan suurlähetystöön. Tästä tehtävästä hän erosi vuonna 1948 omistautuakseen tieteelliselle työskentelylleen. Vuonna 1949 hänet nimitettiin Pariisissa sijaitsevan entografisen Musée de l’Hommen apulaisjohtajaksi. Tämän tehtävänsä jälkeen hän sai nimityksen tutkimusjohtajaksi l'École pratique des hautes études-korkeakouluun ja tutkimuslaitokseen. Hänen oppituolinsa käsitti Kirjoitustaidottomien kansojen vertailevan uskontotieteen. Vuonna 1959 hänen nimitettiin Collège de Francen professoriksi ja yksi hänen opetusalansa tässä instituutissa oli sosiaaliantropologia. Tätä tehtävää hän hoisi aina eläkkeelle jäämiseensä saakka. joka tapahtui vuonna 1982.
[muokkaa] Elämän ehtoo
Lähestyessään sadan vuoden ikää, Claude Lévi-Strauss ottaa entistä enemmän, ikänsä tähden, etäisyyttä aikalaisiinsa. Vuoden 2005 alkupuolella hän ilmoitti, kyse oli hänen hyvin harvinaisesta ilmestymistään Ranskan televisiossa: «Minkä minä havaitsen; se on tämänhetkiset tuhot. Kyse on hirvittävästä elävän luonnon tuhosta ja myös sen laajuudesta, ihmislaji elää eräänlaisen sisäisen myrkytystilan vallassa. Jos saan sanoa, kun ajattelen nykyhetkeä ja maailmaa, jossa olen päättämässä omaa olemassaoloani, se ei kylläkään ole se maailma, josta minä pidän.»
- (Lähde: France 2 - Torstai 17. helmikuuta 2005 – Ohjelma: Campus-la-centième – päätoimittaja: Laurent Lemire)
[muokkaa] Huomionosoitukset
Claude Lévi-Strauss on jäsenen seuraavissa ulkomaisissa akatemioissa:
- Yhdysvaltain tiedeakatemia,
- Amerikan kirjallisuus- ja taideakatemia ja instituutti,
- Ison-Britannian akatemia,
- Alankomaiden akatemia,
- Norjan kirjallisuus- ja tiedeakatemia.
Hän on mm. seuraavien yliopistojen kunniatohtori:
- Brysselin yliopisto,
- Oxfordin yliopisto,
- Chicagon yliopisto,
- Stirlingin yliopisto
- Upsalan yliopisto
- Montrealin yliopisto,
- Meksikon autonominen ja kansallinen yliopisto,
- Lavalin yliopisto Québecissä,
- Zairen kansallinen yliopisto,
- Visva Bharati yliopisto Intiassa
- Yalen yliopisto,
- Harvardin yliopisto,
- Johns Hopkins Yliopisto ja
- Columbian yliopisto.
Hän on saanut mm.: 1966, Viking Fundin kultaisen mitalin ja palkinnon, 1967, CNRSn kultainen mitali, 1973, Erasmus –palkinnon, 1986, Nonino säättiön palkinnon, 1996, Aby M. Warburg –palkinnon ja 2002 Meister Eckhart –palkinnon.
Claude Lévi-Strauss valittiin 24. toukokuuta 1973 jäseneksi Ranskan akatemiaan. Hänen paikkansa, numero 29, kuului edesmenneelle kirjailija Henry de Montherlantille.
[muokkaa] Teoria sukulaisuudesta
Strukturalistisen metodin avulla, Claude Lévi-Strauss on antanut uuden ja tuoreen tuulahduksen sukulaisuuden suhteiden tutkimiseen. Hän on ensimmäisenä korostanut voimakkaasti liiton merkitystä sukulaisuuden osana. Hän on herättänyt huomiota korostamalla vaihdannan välttämättömyyttä ja vastavuoroisuutta seurauksena insestin kieltämisestä. Tästä näkökulmasta, hän tukee ajatusta, että kaikki inhimilliset yhteiskunnat ovat perustettu vähintäänkin sukulaisuuden perustalle: kyse on siis eräänlaisesta atomin yhimesta, joka on siis sukulaisuu. Tämä globaali teoria on paremmin tunnettu terminä liittoteoria.
[muokkaa] Teokset
- La vie familiale et sociale des indiens Nambikwara, 1948.
- Les structures élémentaires de la parenté, 1949.
- Race et Histoire, 1952. (Suom. Jussi Träskilä, Rotu, historia ja kulttuuri, 2004),
- Tristes tropiques, 1955. (Suom, Ville Keynäs, Tropiikin kasvon, 1887 ja 2003,
- Anthropologie structurale, 1958.
- Le totémisme aujourd'hui, 1962.
- La pensée sauvage, 1962.
- Les mythologiques: Le cru et le cuit, 1964.
- Les mythologiques: Du miel aux cendres, 1967.
- Les mythologiques: L'origine des manières de table, 1968.
- Les mythologiques: L'homme nu, 1971.
- Anthropologie structurale deux,1973.
- La voie des masques, 1975.
- Le regard éloigné, 1983.
- La potière jalouse, 1985.
- De près et de loin, 1988.
- Histoire de lynx, 1991.
- Regarder, écouter, lire,1993.
- Saudades du Brasil,1994.
[muokkaa] Lähteet
- Catherine Clément, Claude Lévi-Strauss, que sais-je ?, PUF, 2003
- Frédéric Keck, Claude Lévi-Strauss et la pensée sauvage, PUF, 2004
- Michel Izard (toimittajana), Claude Lévi-Strauss - L'Herne N°82, L'Herne, 2004
- Frédéric Keck, Claude Lévi-Strauss, une introduction, Pocket, 2005
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kohden strukturalismia (Vers le structuralisme), Levi-Strauss
- Linguistic and Commodity Exchanges by Elmer G. Wiens. Examines the structural differences between barter and monetary commodity exchanges and oral and written linguistic exchanges.
