Työttömyys
Wikipedia
Työttömiksi kutsutaan sitä osaa työvoimasta, joka ei ole töissä, mutta ainakin muodollisesti haluaisi olla. Työikäisinä pidetään Suomessa 15-65-vuotiaita. Työvoimaksi näistä lasketaan ne, jotka ovat töissä tai aktiivisesti hakevat töitä. Piilotyöttömiksi kutsutaan niitä, jotka periaatteessa haluaisivat töihin, mutta eivät kuulu työvoimaan. Näitä ovat muun muassa työllisyyskoulutuksessa tai työttömyyseläkkeellä olevat sekä ne, jotka ovat jääneet esimerkiksi kotiäideiksi tai -isiksi ensisijaisesti odottamaan parempia aikoja työmarkkinoilla.
Työttömyyttä mitataan usein työttömyysasteella, joka on työttömien prosenttiosuus työvoimasta. Monet eivät kuitenkaan pidä työttömyysastetta hyvänä mittarina, koska se peittää esimerkiksi eläkeläisten, kotiäitien, opiskelijoiden, asevelvollisten ja vankilassa olevien osuuden. Tämän takia parempi mittari voisi olla työllisyysaste, joka on 15-64-vuotiaiden työllisten prosenttiosuus samanikäisestä väestöstä.
Tilastoitu työttömyys ei ota huomioon niin kutsuttua harmaata työvoimaa, joka työskentelee tilastoidun työn ulkopuolella. 1980-luvulta alkaen on esitetty arvioita, että esim. Yhdysvalloissa työskentelee kymmenen miljoonaa niin sanottua laitonta työntekijää. Myöskään rikollisen toiminnan työvaikutus ei näy tilastoissa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Työttömyyden lajeja
[muokkaa] Kausityöttömyys
Esimerkiksi rakennusalalla kysyntä on kesällä voimakkaampaa kuin talvella, joten kesällä on enemmän alan työtä tarjolla, talvella rakennusalalla on enemmän työttömiä. Teollinen rakentaminen ei noudata vuodenaikoja mutta esimerkiksi omakotitalojen rakentamisessa on kesällä huippukausi. Sadonkorjuukaudet ovat olleet kouluttamattoman työvoiman työllisiä kausia, mutta tässäkin ihmistyö on jatkuvasti vähentynyt ja korvautunut koneiden käytöllä; esimerkistä käy vaikka puuvillan kerääminen.
[muokkaa] Suhdannetyöttömyys
Nousukausina monen työvoiman tarve kasvaa ja he työllistyvät, laskukausina taas yritykset irtisanovat työvoimaa. 1990-luvun lopulta alkaen suhdanteen pysyessä vakiona, työvoimaa on vähennetty, koska se on yritykselle nopea keino vähentää kuluja ja parantaa tulosta. Täten makrotalouden suhdanteista on siirrytty esim. osakkeen myyntikurssin ohjaukseen.
[muokkaa] Rakennetyöttömyys
työmarkkinoiden rakenteesta johtuva työttömyys, joka ilmenee kun työn tekijät ja tarjottava työ eivät kohtaa, esim. työttömien koulutuksen ollessa väärä tarjolla oleviin paikkoihin.
[muokkaa] Kitkatyöttömyys
Lyhyt työttömyysaika kahden työn, tai valmistumisen ja työpaikan saannin välillä. Työntekijän ei aina kannata hyväksyä ensimmäistä tarjousta tultuaan irtisanotuksi, vaan hän usein haluaa odottaa parempia tilaisuuksia.
[muokkaa] Luonnollinen työttömyys
Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian työttömyysasteet ovat molemmat n. 5% tuntumassa. Maiden hallitukset pitävät tätä luonnollisena työttömyyden tasona, ts. kitkatyöttömyytenä ja muuna väliaikaisena, vaihtuvana työttömyytenä. Kriitikoiden mukaan viiden prosentin työttömyyskin johtuu "liian kannustavasta" työttömyyskorvausjärjestelmästä.
[muokkaa] Massatyöttömyys
Termi otettiin käyttöön 1930-luvun laman aikana, jolloin ensi kertaa oli esim. Saksassa yli viisi miljoonaa työtöntä. Vuonna 2005 Saksassa muutettiin työttömyyden määritelmää (mm. työllisyyskoulutuksessa olevat lasketaan nyt työttömiksi) s.e. työttömien määrä nousi viiden miljoonan ihmisen tasolle. Saksassa työttömyys on kuitenkin merkittävästi pienempi ongelma nyt, koska saksalaisia on enemmän, kansantalous on paljon suurempi kuin 1930-luvulla.
[muokkaa] Hystereesi
Tämä tarkoittaa sitä ilmiötä, että työttömäksi jäätyään työtön helposti syrjäytyy työmarkkinoilta eikä enää työllisty, esimerkiksi syrjäytymisen tai osaamisen vanhentumisen vuoksi. Syrjäytyminen riippuu työttömyyden kestosta, mitä pitempään työttömyys jatkuu, sitä vaikeammin työllistyminen onnistuu. Tätä käytetään perusteena siihen, että työttömyyttä ei tulisi antaa syntyä, vaan työmarkkinat tulisi pitää aina toimivina.
[muokkaa] Vastentahtoinen työttömyys
Jos työntekijä haluaa työtä, mutta ei työllisty, kyse on vastentahtoisesta työttömyydestä. Se voi korjaantua tekemällä työntekijästä enemmän tuottava (kouluttautumalla toiselle alalle, muuttamalla tuottavammalle alueelle tms.) tai työmarkkinoiden satunnaisen muutoksen myötä (vaikkapa kännyköiden keksiminen lisäsi tietoliikenneinsinöörien kysyntää). Pitkään on uskottu voimakkaan talouskasvun lisäävän työvoiman kysyntää, jolloin työttömyys automaattisesti vähenee. Näin on esimerkiksi 1990-luvun nousukauden aikana tapahtunutkin. Työn tuottavuuden kasvu mahdollistaa kuitenkin lisääntyvän tuloksen tekemisen samalla tai jopa aiempaa pienemmällä työvoimalla. Lisäksi työvoiman kysyntä on polarisoitunut vaativiin tehtäviin ja matalapalkka-alojen töihin. Teollisen työn kohdalla on pelätty Kiina-ilmiötä eli teollisen työn siirtymistä halvemman kustannustason maihin. Tämä ilmiö koskee yhä enemmän myös korkeata koulutusta vaativaa insinöörityötä.
[muokkaa] Vapaaehtoinen työttömyys
Vapaaehtoisesti työttömiä ovat ne, jotka kyllä saisivat halutessaan joitain töitä mutta jotka joko eivät halua lainkaan töihin tai mieluummin odottavat kunnes töitä löytyy omalta alalta, riittävän hyvistä tehtävistä tai riittävän korkealla palkalla. Tähän ryhmään kuuluu arvioiden mukaan enintään viidennes Suomen työttömistä. Osa tutkijoista uskoo, että mitä korkeampi sosiaaliturvan taso on, sitä useampi pysyttäytyy vapaaehtoisesti työttömänä.
Tanska on esimerkki siitä, että myös korkean työttömyyskorvauksen maassa voidaan saavuttaa paljon alempi vapaaehtoisesti työttömien määrä kuin esimerkiksi Suomessa. Tanskassa työttömien on vuoden työttömyyden jälkeen pakko ottaa vastaan työtä tai koulutusta muultakin kuin omalta alaltaan ja kotipaikastaan. Tämä keino pyrkii pitämään pitkäaikaistyöttömyyttä alempana ja estää työttömiä putoamasta työelämästä pois. Suomessa näin on vain teoriassa, ei käytännössä (keväällä 2004 työvoimaviranomaisille tehdyn kyselyn mukaan).
[muokkaa] Nuorisotyöttömyys
Nuorisotyöttömyydellä tarkoitetaan yleensä alle 20- tai alle 24-vuotiaiden työttömyyttä. Nuorisotyöttömyyden tulkinta voi olla vaikeaa, koska nuoret ovat työmarkkinoilla liikkuvampia kuin varttuneemmat. Opiskelun päättäminen ja uran valinta merkitsevät sitä, että työtä etsitään ja vaihdetaan. Monet nuoret muuttavat kotiseudulta pois. Välille saattaa mahtua useitakin lyhyitä työttömyysjaksoja. Nuorisotyöttömyyden ilmentyminen, mikäli se on seurausta nuorille ominaisesta liikehdinnästä työmarkkinoilla ei välttämättä ole kovin negatiivinen asia.
Vakavaksi nuorisotyöttömyys tulee silloin kun nuori ei vähäisen koulutuksensa tai puutteellisen työkokemuksensa vuoksi pääse lainkaan työelämän alkuun. Varsin moniin töihin vaaditaan työkokemusta, ja täysin vailla työkokemusta oleva nuori ei ole vahvoilla työpaikasta kilpailtaessa. Erityisesti korkean työttömyyden oloissa on reservissä tarjolla runsaasti kokenutta työvoimaa, ja työnantajan kannalta voi olla helpompaa ottaa töihin työtä vailla oleva ammattilainen kuin alkaa perehdyttämään kokematonta nuorta työtehtäviin.
[muokkaa] Työttömyyden esiintyminen
Suomessa työttömyyttä on eniten Kainuussa, Lapissa ja Pohjois-Karjalassa. Vähäisintä työttömyys on Ahvenanmaalla, Helsingin seudulla ja Pohjanmaalla. Kunnista eniten työttömyysetuuksien saajia oli vuonna 2003 Sallassa (22,2 %) ja vähiten Kauniaisissa (3,3 %). Koko Suomen työttömyysaste oli syyskuussa 2006 Tilastokeskuksen mukaan 6,8 %. Todellinen työttömyys on kuitenkin huomattavasti suurempaa kun mukaan lasketaan erilaisilla tukitoimilla työllistetyt ja muut todellisuudessa työttömän asemassa olevat henkilöt.
