Siviilipalvelus Suomessa
Wikipedia
Suomessa siviilipalvelus on perustuslain 127 §:n tarkoittama tapa varusmiespalveluksen ohella suorittaa asevelvollisuus rauhan aikana. Siviilipalveluksen voi suorittaa kuka tahansa asevelvollinen henkilö, jonka uskonnollinen tai eettinen vakaumus estää varusmiespalveluksen suorittamisen.
Siviilipalveluksen pituus on tällä hetkellä (vuonna 2006) 395 vuorokautta eli noin 13 kuukautta. Siviilipalvelus on ollut olemassa vuodesta 1931, jolloin säädettiin Suomen ensimmäinen siviilipalveluslaki Lex Pekurinen aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen mukaan. Aikaisemmin siviilipalvelukseen pääsemiseksi vakaumus piti osoittaa erityisen tutkintalautakunnan edessä. Nykyään kyseessä on ilmoitusasia.
Siviilipalvelus koostuu kahdesta osasta: noin kuukauden pituisesta koulutusjaksosta ja noin vuoden pituisesta työpalvelusta. Koulutusjakso suoritetaan koulutuskeskuksessa, joka tällä hetkellä sijaitsee Lapinjärvellä. Työpalvelu suoritetaan esimerkiksi valtion tai kunnan laitoksessa tai elimessä, evankelis-luterilaisessa tai ortodoksisessa kirkossa tai yleishyödyllisessä säätiössä, yhteisössä tai yhdistyksessä. Työpalveluspaikan tulee solmia sopimus työministeriön kanssa. Työpalveluspaikaksi ei kelpaa voittoa tavoitteleva yritys.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Siviilipalveluksen suorittaminen
[muokkaa] Palvelukseen hakeutuminen
Palveluspaikka haetaan omatoimisesti, mielellään jo ennen palvelukseen astumista. Hakua jatketaan koulutusjaksolla. Mikäli paikkaa ei sittenkään löydy, siviilipalvelusmies jää keskukseen palvelukseen ns. legioonalaiseksi, kunnes paikka löytyy. Keskus saattaa myös määrätä palveluspaikan, mikäli sitä ei ole löytynyt.
Siviilipalvelukseen voi hakeutua kutsunnoissa, milloin vain niiden jälkeen ja myös varusmiespalveluksen aikana. Hakeminen tapahtuu täyttämällä erityinen hakemuslomake ja toimittamalla se kutsunnoissa kutsuntalautakunnalle, varusmiespalveluksen aikana joukko-osaston komentajalle ja aina muulloin joko oman asuinpaikkansa mukaisen sotilasläänin esikuntaan tai Lapinjärven siviilipalveluskeskukseen. Jos hakee siviilipalvelukseen ollessaan varusmiespalveluksessa, hakija kotiutetaan välittömästi. Jo suoritetusta palveluksesta saa todistuksen, jonka nojalla siviilipalveluksesta vähennetään aika, joka on suoritettu varusmiespalveluksessa. Siviilipalvelusajan pituudeksi määrätään aika, joka vastaa jäljellä olevaa murto-osaa varusmiehen palvelusajasta. Myös vapaaehtoista asepalvelusta suorittava nainen voi hakea siviilipalvelukseen varusmiehen tavoin.
[muokkaa] Edut
Siviilipalvelusmiehelle kuuluu samat sosiaaliset etuudet kuin varusmiehellekin. Hänellä on oikeus ilmaiseen muonitukseen, majoitukseen, vaatetukseen ja terveydenhoitoon sekä lomamatkoihin. Käytännössä nämä edut toteutuvat kuitenkin huonommin kuin varusmiehillä. Majoitusta ei usein käytännössä järjestetä eivätkä useimmat siviilipalvelusmiehet halua käyttää heille pyynnöstä annettavaa maastopukua omien vaatteittensa sijasta. Siviilipalvelusmiestä koskevat tavanomaiset työturvallisuusmääräykset. [1]
Siviilipalvelusmiehelle kuuluu 20 päivää henkilökohtaista lomaa, jotka myönnetään palveluspaikan määräämänä aikana. Lisäksi palveluspaikka voi myöntää enintään 30 päivää kuntoisuuslomaa kunnostautuneelle siviilipalvelusmiehelle. Kuntoisuuslomien myöntäminen riippuu voimakkaasti palveluspaikasta: joissakin palveluspaikoissa niitä myönnetään enimmäismäärä lähes automaattisesti, toisissa vain erikoistapauksissa.
[muokkaa] Kurinpito
Siviilipalvelusmies ei ole sotilasrangaistussäännösten alainen. Sen sijaan palveluspaikka voi määrätä vähäisistä rikkeistä kurinpitorangaistuksena varoituksen, ylimääräistä työtä tai päivärahan menetyksen.
[muokkaa] Siviilipalvelusjärjestelmän kritiikkiä
[muokkaa] Kesto
Siviilipalveluksen kesto ja järjestelyt ovat jo pitkään olleet kiistan aiheena. On esitetty näkökantoja, joiden mukaan 13 kuukauden palvelusaika on rangaistuksenomaisen pitkä varusmiespalvelukseen verrattuna, ja siten ristiriidassa yleisesti demokraattisissa maissa tunnustetun ihmisoikeuden kieltäytyä aseista kanssa.[2] Siviilipalveluksen pituus (395 vrk) on noin kuukauden pidempi kuin pisin armeijan palvelusaika ja yli kaksi kertaa niin pitkä kuin varusmiesten yleisin palvelusaika sekä yli puolitoistakertainen keskimääräiseen asepalvelusaikaan nähden. Vuonna 1998 toteutettujen kahdeksan kuukauden varusmiespalvelusaikojen lyhennyksien ja 11 kuukauden palveluksen pidennyksen jälkeen koskemattomaksi jäänyt siviilipalveluksen kesto on johtanut joidenkin mielestä siviilipalvelusvelvollisia syrjivään tilanteeseen. Useat tahot vaativatkin Suomelta lainsäädännöllisiä muutoksia aseistakieltäytyjien asemaan. [3].
Palvelusaikojen eriävyyden puolesta argumentoidaan usein toteamalla, että varusmies on usein palveluksessa 24 tuntia vuorokaudessa. Näin on asiaintila erityisesti leiriolosuhteissa. Kasarmioloissakin esimerkiksi hänen liikkumisen vapauttaan on rajoitettu.
Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu Alvaro Gil-Robles antoi 29.3.2006 Suomea koskevan seurantaraportin vuosilta 2001-05 [4]. Hän sanoi olevansa pahoillaan siitä, ettei aseistakieltäytyjien ongelmien ratkaisemisessa ole edistytty ja uudistaa näin ollen vuonna 2001 antamansa kritiikin. Korjausta vaativina asioina raportissa mainitaan rangaistuksenluontoinen siviilipalvelusaika, siviilipalvelusmiesten asumistilanne sekä Jehovan todistajien erityisasema muihin aseistakieltäytyjiin verrattuna.
Euroopan neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu moitti Suomea aseistakieltäytyjien kohtelusta 4.-7.6.2001 antamassaan raportissa. Euroopan neuvoston Sosiaalisten oikeuksien komitea kiinnitti vuonna 2004 huomiota siviilipalveluksen kohtuuttomaan keston. Amnesty International katsoo nykyisen siviilipalveluksen pituuden olevan rangaistuksenomainen ja syrjivä ja on tunnustanut vuodesta 1999 lähtien siviilipalveluksesta kieltäytyvät totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi. [3] Jo vuonna 1998 Suomea ovat aiheesta myös arvostelleet julkilausumissaan YK:n ihmisoikeustoimikunta ja Euroopan neuvoston ministerikomitea.
[muokkaa] Sodanajan status
Suomen valtiota sitovan Kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n ihmisoikeuskomitea pahoitteli 4.11.2004 julkaistussa raportissaan sitä, että oikeus kieltäytyä aseista tunnustetaan vain rauhan aikana ja että siviilipalvelus vaihtoehtona asepalvelukselle on rankaisevan pitkä. Komitea vaati Suomea takaamaan oikeuden kieltäytyä aseista sekä sodan että rauhan aikana ja lopettamaan vaihtoehtoisen siviilipalveluksen kestosta aiheutuva syrjintä sekä tiettyjä ryhmiä hyödyttävä jaottelu.
[muokkaa] Majoitusasiat
Myös siviilipalveluksen majoitusoloja [5] on kritisoitu. Lain mukaan palveluspaikan tulee tarjota siviilipalvelusmiehelle asunto. Monet palveluspaikat kuitenkin rikkovat kustannussäästöjen vuoksi lain kirjainta tai henkeä vastaan: työministeriön vuonna 1999 tekemän selvityksen mukaan vain kolmannes siviilipalveluspaikoista selviytyy asumiskustannusten korvaamisesta moitteitta. Lakia kierretään esimerkiksi ottamalla palvelukseen vain vanhempiensa luona asuvia siviilipalvelusmiehiä tai osoittamalla siviilipalvelusmiehen käyttöön näennäisen asunnon, jolloin Kansaneläkelaitos korvaa todellisen asunnon kustannukset. Kuitenkin useimmissa tapauksissa Kelan harhauttaminen ei nykyään onnistu ja asumiskustannukset jäävät siviilipalvelusmiehen itsensä tai hänen lähiomaistensa maksettaviksi.
[muokkaa] Siviilipalveluksen uudistus
Syyskuussa 2006 Johanna Sumuvuori otti eduskunnan kyselytunnilla esille puolustusvoimain komentaja Juhani Kaskealan puheen, jossa Kaskeala ehdotti, että siviilipalvelus pitäisi lyhentää 12 kuukauden pituiseksi. Sumuvuori toivoi, että siviilipalvelus lyhennettäisiin kahdeksaan kuukauteen. Puolustusministeri Seppo Kääriäisen mukaan nykyinen hallitus on sopinut, ellei se puutu siviilipalveluksen pituuteen.
Työministeriön syyskuussa 2005 asettama työryhmä selvittää siviilipalveluksen sisällöllisiä muutoksia. Työryhmässä on mukana Aseistakieltäytyjäliitto. Työryhmän tarkoitus on laatia esitys siviilipalveluslain muutoksista. Kysymys siviilipalveluksen pituudesta on kuitenkin rajattu muutosesitysten ulkopuolelle.
Työryhmä esittää siviilipalveluksen varsinaisen palvelusajan lyhentämistä 362 vuorokauteen eli vajaaseen 12 kuukauteen. Lisäksi siviilipalvelusmiehet olisivat velvollisia asepalveluksen kertausharjoituksia vastaavaan kertauskoulutusjaksoon, joka kestäisi enintään 33 vuorokautta, eli näin siviilipalveluksen kokonaiskesto säilyisi 395 vuorokautena. Siviilipalveluksen pituus oli työryhmän toimeksiannossa rajattu sen saaman tehtävän ulkopuolelle.
Siviilipalvelusmiesten sodan ajan tehtäviä työryhmä ehdottaa määriteltäväksi nykyistä tarkemmin. Ehdotuksena on, että siviilipalveluksen suorittaneet määrättäisiin liikekannallepanon tai ylimääräisten harjoitusten sattuessa pelastus- ja väestönsuojelutehtäviin. Ryhmä luovutti mietintönsä työministeri Tarja Filatoville 25.10.2006 Helsingissä. Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2008 alussa. Sitä ennen siviilipalveluksen suorittaneet eivät olisi esityksen mukaan velvollisia kertauskoulutukseen, mutta siviilipalveluksen laajeneminen koskemaan myös poikkeusolojen aikaa koskisi myös aiemmin palveluksen suorittaneita. [6]
[muokkaa] Siviilipalveluksen suorittaneita henkilöitä[7]
- Sami Aaltonen
- Marko Ahtisaari
- Mikko Alatalo
- Paavo Arhinmäki
- Peter von Bagh
- Jörn Donner
- Otto Donner
- Juha Föhr
- Joel Hallikainen
- Pekka Haavisto
- Heikki Harma (Hector)
- Arto af Hällström
- Hannu Kahakorpi
- Anssi Kela
- Mikko Kivinen
- Mikko Kuustonen
- Jaakko Laakso
- Ralf "Dave" Lindholm
- Jarkko Martikainen
- Lasse Mellberg (Redrama)
- Petri Tiili (Pelle Miljoona)
- Jarmo "Jake" Nyman
- Jarkko Petosalmi
- Timo Rautiainen
- Jukka Rousu (Jukka Poika)
- Pekka Ruuska
- Esa Saarinen
- Matti Salo (Avain/Asa)
- Pekka Sauri
- Heikki Silvennoinen
- Aki Sirkesalo
- Alpo Suhonen
- Aku Syrjä
- Jari Tervo
- Jukka Tilsa
- Markku Toikka
- Juha Tynkkynen
- Pertti "Veltto" Virtanen
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
- ^ Linkkikokoelma alkuperäislähteisiin Aseistakieltäytyjäliiton sivuilla [8]
- ^ Hymy -lehden artikkeli numerossa 6/1996
