Siirtomaa
Wikipedia
Siirtomaa on varsinaisen valtion ulkopuolinen maa-alue, joka on isäntämaan kontrollissa. Toinen siirtomaan määre on, että siirtomaahan emämaasta muuttaneet siirtolaiset säilyttävät yhteytensä emämaahan, mahdollisesti ollen edelleen sen lakien alaisia.
Siirtomaita syntyi etenkin löytöretkien perusteella 1500-luvulta alkaen, kun lännen valtiot (Espanja, Portugali, myöhemmin Englanti, Ranska, Hollanti, Venäjä ja Ruotsikin) hallitsivat kaukaisia maa-alueita Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikassa, Afrikassa, Australiassa ja Aasiassa.
Merkittävä siirtomaiden lisäys, kolonisaatio, tapahtui 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa, kun länsi valloitti uuden sotatekniikan avulla hallintaansa käytännössä lähes koko maapallon. Varsinaisten siirtomaiden ulkopuolelle jäivät teknologisesti ja organisatorisesti kehittyneet tai eristyneet maat kuten Japani ja Etiopia, sekä osin myös Afganistan. Myös Kiina säilyi muodollisesti itsenäisenä, mutta ajautui vahvaan länsivaltojen kontrolliin. Liberia perustettiin 1800-luvulla vapaaksi valtioksi Amerikasta Afrikkaan palaaville entisille orjille.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Siirtomaiden muodostumisen dynamiikka
Siirtomaiden muodostuminen mahdollistui kun isäntämaa oli:
- teknologisesti siirtomaitaan edellä (länsi ja muu maailma 1500-luvulta ja etenkin 1800-luvun loppupuolella, tykistöaseistetut valtameripurjelaivat)
- organisatorisesti siirtomaitaan edellä (valtio vs. heimot)
- muuten siirtomaitaan vahvempi.
[muokkaa] Siirtomaiden muodostumisen historia
Alun perin antiikin Kreikassa apoikia, kolonisaatio tarkoitti uuden kaupungin tai asutuksen perustamista, usein väkivaltaisin keinoin, kuten Ateenan asuttaessa uudelleen Melosin edellisten asukkaiden surman jälkeen. Roomalaiset perustivat siirtokuntia eri puolelle Eurooppaa turvatakseen valloituksensa. Esimerkiksi saksalaisen kaupungin nimi Köln tulee latinan sanasta 'colonia'. Myös Karthago oli alun perin foinikialaisten siirtokunta.
Eurooppalaisten siirtomaavaltojen aika alkoi 1500-luvulla Espanjan imperiumin laajennuttua Amerikkaan ja päättyi 1900-luvun puolessa välissä Brittiläisen imperiumin purkautumiseen. Monet Euroopan ulkopuoliset maat olivat muinoin siirtokuntia, tai niitä hallittiin siirtokuntien tavoin. Siirtokunnissa käytettiin laajasti paikallisia asukkaita orjatyövoimana, mutta Amerikassa myös Afrikasta laivattuja mustia.
Espanjan imperiumi kattoi 1500-luvulta 1800-luvun alkuun asti lähes koko Etelä- ja Keski-Amerikan lukuun ottamatta Portugalille kuuluvaa Brasiliaa. 1800-luvulla suurin siirtomaavalta oli Brittiläinen imperiumi kuningatar Viktorian aikana. Myös Ranska piti hallussaan suurta osaa Länsi- ja Keski-Afrikkaa ja Indokiinaa.
Ruotsin siirtomaista merkittävin oli Uusi Ruotsi (1638-1655) nykyisen Delawaren alueella. Sen asuttamisessa suomalaisilla uudisasukkailla oli merkittävä rooli, joskaan siirtomaa ei ehtinyt kasvaa taloudellisesti merkittäväksi ennen kuin kuin Hollanti valloitti sen. Muita Ruotsin siirtomaita olivat Cape Coast Ghanassa (1650-1663), sekä Guadaloupen (1813-1814) ja Saint Barthélemyn saaret (1785-1878) Karibialla.
Venäjä laajeni Pietari Suuren ajalta lähtien, muista imperiumeista poiketen maateitse Siperiaan ja aina Alaskaan asti. Sen sijaan "meren takaisia" alueita ei Venäjällä ollut kuin Kiinassa ja Alaskassa.
Joitakin siirtokuntia pidettiin hallussa yhtiöiden avulla; Brittiläinen Itä-Intian komppania loi Englannin siirtomaasiirtomaavallan Intiassa ja Hudson Bay Company Kanadassa; Kongon vapaavaltio oli suoraan Belgian kuningas Leopold II:n yhtiön hallinnassa. Siirtomaiden tyyppistä vallankäyttöä harjoitettiin myös nukkehallitsijoiden avulla. Esimerkiksi Kuuba ennen vallankumoustaan ja ns. banaanivaltiot olivat Yhdysvaltain taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan alla.
[muokkaa] Siirtomaiden vapautuminen
Siirtomaiden itsenäistyminen alkoi kun 13 brittiläistä siirtomaata Pohjois-Ameriassa kapinoivat muodostaen Pohjois-Amerikan Yhdysvallat. Vuonna 1775 alkanut sota päättyi 1783 itsenäistymisjulistuksen tunnustamiseen. Myös useimmat Latinalaisen Amerikan maat jo itsenäistyivät 1800-luvun alkupuolella. Varsinainen kolonisaation kulta-aika oli vielä kuitenkin edessä; esimerkiksi suurin osa Afrikasta joutui siirtomaavallan alaiseksi vasta 1800-luvun lopulla.
Siirtomaiden itsenäistyminen ei tapahtunut minkään yhden kaavan mukaan. Uudet vallat, jossain tapauksissa entiset siirtomaat yrittivät perustaa oman siirtomaaimperiumin. Yhdysvallat laajeni länteen työntäen intiaanit pois tieltään tehden mahdolliseksi uusien siirtolaisten asuttamisen länteenpäin. Yhdysvallat otti myös haltuunsa Havaijin ja soti monia sotia oman vaikutusvaltansa laajentamiseksi, kuten Japania vastaan ja Kuubassa.
Euroopan maat ja Yhdysvallat hyödynsivät Kiinan heikkoutta ja vaativat maalta myönnytyksiä, eräänlaisia siirtomaaenklaaveja. Macao ja Hong Kong olivat Portugalin ja Yhdistyneen kuningaskunnan pitkäaikaisia vuokra-alueita.
Entinen siirtomaapyrkimysten kohde Japani rakensi voimakkaan siirtomaaimperiumin Koreaan ja Kiinaan ennen häviötään toisessa maailmansodassa.
Toisen maailmansodan jälkeen myös Intia itsenäistyi Brittiläisestä imperiumista. Imperiumi purkaantui nopeasti 1960-luvulla Afrikan maiden itsenäistyessä.
Useimmat Ranskan afrikkalaiset siirtomaat itsenäistyivät muutamassa viikossa vuonna 1960, Algeria kuitenkin vasta 1962. Algerian itsenäistyminen oli Ranskalle kivulias prosessi maan laajan valkoisen ja juutalaisväestön vuoksi. Algeria oli myös juridisesti osa emä-Ranskaa, eikä siirtomaan asemassa. Ranskalle kuuluu edelleen joitakin pienehköjä saaria eri puolilla maailmaa sekä Ranskan Guyana Etelä-Amerikassa, mutta niitä ei enää nimitetä siirtomaiksi vaan merentakaisiksi departementeiksi tai merentakaisiksi territorioiksi.
Vuonna 1970 oli enää vain Portugalilla laajoja merentakaisia siirtomaita varsinkin Afrikassa, mutta jonkin verran myös Aasiassa. Ne itsenäistyivät vasta vuonna 1975, neilikkavallankumouksen jälkeen, mutta niistäkin Itä-Timor joutui välittömästi Indonesian valtaan.
Pitkään Etelä-Afrikan vallassa ollut Namibia itsenäistyi vuonna 1990.
Venäjän imperiumi hajosi vasta Neuvostoliiton kaatumisen jälkeen 1990-luvulla, osin väkivaltaisesti.
