Yhdysvaltain itsenäisyysjulistus
Wikipedia
Kesäkuussa 1776 Britannian 13 Amerikan siirtomaavaltioiden kongressi asetti viiden henkilön komitean muotoilemaan itsenäisyysjulistusta. Komiteaan kuuluivat Thomas Jefferson, John Adams, Benjamin Franklin, Robert R. Livingston ja Roger Sherman. Varsinainen kirjoitustehtävä jäi Thomas Jeffersonin harteille. Luonnos esiteltiin kongressille 1. heinäkuuta, joka muutosten jälkeen hyväksyi julistuksen kolme päivää myöhemmin.
Siten 4. heinäkuuta 1776 kolmetoista entistä Britannian siirtomaata ja tulevaa Yhdysvaltain osavaltiota julistautuivat itsenäiseksi. Ne olivat Georgia, Pohjois-Carolina, Etelä-Carolina, Massachusetts, Maryland, Virginia, Pennsylvania, Delaware, New York, New Jersey, New Hampshire, Rhode Island ja Connecticut.
Elokuun toisena päivänä lopullisen version suurennettu kopio tuli kongressin allekirjoitettavaksi, ja kongressin puheenjohtaja (President of the Congress) John Hancock allekirjoitti paperin näyttävällä allekirjoituksellaan. Vaikka kaikki kongressin jäsenet eivät olleet paikalla tuona päivänä, itsenäisyysjulistukseen tuli kaiken kaikkiaan 56 jäsenen nimi. Allekirjoittajien joukossa oli myös pennsylvanialainen John Morton, joka oli suomalaissyntyisiä siirtolaisia.
Itsenäisyysjulistuksen tekstin voi jakaa viiteen osaan: esipuheeseen, asian esittelyyn, Britannian kuningas Yrjö III:n syytelistaan, Britannian kansan moittimiseen ja viimein lopetukseen, jossa osavaltiot julistautuvat itsenäiseksi.
Kansainvälisesti Yhdysvallat tunnustettiin 3. syyskuuta 1783.
