Pjotr Tšaikovski
Wikipedia
Pjotr Iljitš Tšaikovski (ven. Пётр Ильи́ч Чайко́вский, 
kuuntele ääntämys?, s. 7. toukokuuta 1840, Votkinsk (Ural), k. 6. marraskuuta 1893, Pietari) oli venäläinen romantiikan ajan säveltäjä. Hän on Venäjän tunnetuin ja yksi 1800-luvun merkittävimmistä säveltäjistä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämä
Tšaikovskin musikaalinen lahjakkuus havaittiin jo varhain, ja 5-vuotiaana hän aloitti pianonsoiton oppimisen. Hän opiskeli aluksi lakia ja valmistui vuonna 1859 Pietarin lainopillisesta koulusta. Valmistumisen jälkeen Tšaikovski sai viran oikeusministeriöstä, jossa työskenteli kaksi vuotta matkustellen kuukausia mm. Saksassa, Ranskassa ja Englannissa. Myöhemmin hän siirtyi kuitenkin Pietarin konservatorioon, jossa hän opiskeli musiikkia vuosina 1861–1865 opettajanaan muun muassa Anton Rubinstein.
Vuonna 1866 Tšaikovskista tuli harmonian professori vastaperustettuun Moskovan konservatorioon, jossa hän oli noin vuoteen 1878 saakka. Siellä hän tapasi kansallismielisten säveltäjien viisikon, johon kuuluivat muun muassa Nikolai Rimski-Korsakov ja Modest Musorgski. Viisikko oli saanut innoitusta Tšaikovskin toisesta sinfoniasta (Vähävenäläinen), mutta muutoin he pitivät tätä liian konservatiivisena ja eurooppalaistyylisenä säveltäjänä, vaikka hänen musiikkinsa pohjimmiltaan olikin hyvin venäläistä. Hän ihaili Mozartia, ja myös muu länsimainen taidemusiikki vaikutti merkittävästi hänen tuotantoonsa.
Tšaikovskin elämää varjostivat mielenterveydelliset ongelmat. Huolimatta erakkomaisesta ja ujosta luonteestaan sekä salatusta homoseksuaalisuudestaan hän meni naimisiin erään naispuolisen oppilaansa, Antonina Miljukovan kanssa vuonna 1877. Liitto kesti yhdeksän viikkoa ja päättyi Tšaikovskin itsemurhayritykseen jokeen hyppäämällä. Yritys epäonnistui: hänen veljensä Modest Tšaikovski pelasti hänet ja vei Pietariin, jossa hän sai hermoromahduksen. Näihin aikoihin Tšaikovski sai itselleen paremman tuttavuuden – rikkaan lesken Nadežda von Meckin, joka ihastuttuaan tämän musiikkiin tuki häntä merkittävillä rahasummilla haluamatta kuitenkaan koskaan tavata säveltäjää henkilökohtaisesti. Tšaikovski saattoi jättää opettajan työnsä ja aloittaa mukavan maalaiselämän, mikä ei kuitenkaan vienyt hänen ongelmiaan: hän kärsi päänsäryistä, neurooseista ja alkoholismista.
Vuonna 1890 lesken rahallinen tuki yllättäen loppui, mikä yhä pahensi Tšaikovskin mielentilaa. Hän matkusti Amerikkaan vuonna 1891, jossa ei kuitenkaan viihtynyt ja palasi takaisin Venäjälle, missä hän sävelsi baletin Pähkinänsärkijä sekä kuudennen sinfoniansa (Pateettinen), jonka tekemiseen hän omien sanojensa mukaan "antoi sielunsa". Vain yhdeksän päivää sinfonian ensiesityksen jälkeen Tšaikovski teki ilmeisesti itsemurhan joko nauttimalla tahallisesti keittämätöntä vettä, josta hän sai koleran, tai myrkyttämällä itsensä arsenikilla.
[muokkaa] Musiikki
Tšaikovski ei ollut erityisen tuottelias säveltäjä eikä ollut merkittävä hahmo musiikin kehityksen kannalta, mutta hänen teoksensa ovat sitäkin kuuluisampia. Hänen sävellyksensä ovat tulvillaan kauniita melodioita. Hänen musiikissaan yhdistyvät syvä tunteellisuus, dramaattisuus ja mestarillisuus sekä pienissä muodoissa että sinfonisissa kokonaisuuksissa. Traagisista elämänvaiheista huolimatta hänen musiikkinsa on usein täynnä iloa ja patarumpujen voimaa.
Tšaikovskia voidaan pitää merkittävimpänä balettimusiikin säveltäjänä; Pähkinänsärkijä, Prinsessa Ruusunen ja Joutsenlampi kuuluvat arvostetuimpiin baletin mestariteoksiin. Lisäksi hän sävelsi muun muassa kymmenen oopperaa, kuusi sinfoniaa, kolme pianokonserttoa, viulukonserton, alkusoittoja, jousikvartettoja, serenadeja ja lauluja.
[muokkaa] Sävellyksiä
[muokkaa] Baletteja
- Joutsenlampi, op. 20 (1875–76)
- Prinsessa Ruusunen, op. 66 (1888–89)
- Pähkinänsärkijä, op. 71 (1891–92)
[muokkaa] Oopperoita
- Jevgeni Onegin (Евгений Онегин), op. 24 (1878)
- Lumoojatar (Чародейка, Tsarodeika) (1887)
- Patarouva (Пиковая дама, Pikovaja dama), op. 68 (1890)
- Jolanta (Иоланта), op. 69 (1892)
[muokkaa] Sinfonioita
- Nro 4, f-molli, op. 36 (1877–78)
- Manfred - sinfonia (1885)
- Nro 5, e-molli, op. 64 (1888)
- Nro 6 Pateettinen, h-molli, op. 74 (1893)
[muokkaa] Konserttoja
- Pianokonsertto Nro 1, b-molli, op. 23 (1874–75)
- Viulukonsertto, D-duuri, op. 35 (1878)
[muokkaa] Alkusoittoja
- Orkesterialkusoitto 1812
- Fantasia-alkusoitto Romeo ja Julia
[muokkaa] Muita orkesteriteoksia
- Slaavilainen marssi, op. 31 (1876)
- Orkesterifantasia Francesca da Rimini, op. 32 (1876)
- Rokokoo-muunnelmat sellolle ja orkesterille, op. 33 (1876–77)
- Vuodenajat pianolle, op. 37a (1875–76)
- Romanssi lauluäänelle ja pianolle, op. 38, Don Juanin serenadi ym. (1878)
- Orkesterifantasia Italialainen capriccio, op. 45 (1880)
- Serenadi jousiorkesterille, c-duuri, op. 48 (1880)
- Trio pianolle ja jousille Suuren taiteilijan muistolle, a-molli, op. 50 (1881–82)
[muokkaa] Triviaa
- Moskovassa pidetään joka neljäs vuosi Tšaikovskin mukaan nimetty Kansainvälinen Tšaikovski-kilpailu.
