Metso
Wikipedia
| Metso Elinvoimainen |
||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Metso (Tetrao urogallus) on metsien komea asukas ja Suomen suurin kanalintu. Lajia esiintyy kolmea rotua, pohjolan metso (Tetrao urogallus urogallus) Pohjois-Suomessa, karjalanmetso (T. u. karelicus) Keski-Suomessa ja saksanmetso (T. u. major) etelässä. Joissain yhteyksissä sanalla "metso" viitataan ainoastaan koiraslintuun. Vanhaa koirasta kutsutaan yleensä "ukkometsoksi" ja naarasta "koppeloksi".
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Koirasmetso on väritykseltään mustan-, ruskean- ja harmaankirjava. Silmän päällä on punainen ”pilkka” ja kainalosta löytyy valkoinen täplä. Naaras on ruskeankirjava, sen rinta on punertava ja selässä saattaa olla valkeita täpliä. Naarasmetso sekoitetaan usein naarasteereen. Paino vaihtelee naaraan 1,9 kg:sta koiraan noin 4,5 kilogrammaan. Ensimmäisen vuoden syksyllä nuorten kukkojen paino on keskimäärin 2,9 kg.
Pituus
Naaras noin 65 cm ja koiras 90 cm.
Ääni
Soidinpaikoilla koiraat päästävät hiovia ja napsauttelevia ääniä. Ääni jakautuu kolmeen osaan,ensimmäiseksi metsokoiras naksauttelee nokallaan kiihtyvästi, joka päättyy matalaan kulaukseen, jonka jälkeen puukon hiomista muistuttava ääni lopettaa soidinlaulun. Koppelon ääni on matalaa kotkotusta. Lentoonlähtö maasta on kömpelö, siiven iskut raskaat ja voimakkaat.
Vanhin suomalainen rengastettu metso on ollut 6 vuotta 2 kuukautta 24 päivää vanha. Euroopan vanhin on ollut vähintään 9 vuoden 4 kuukauden ikäinen ruotsalainen metso.
[muokkaa] Levinneisyys
Metsoa tavataan koko maassa, mutta sen kannat ovat taantumassa. Metso kannat ovat tiheimmillään Kuhmon,Lieksan,Joensuun ja Ilomansin seuduilla, koska sillä on paljon erämaita. Metso tarvitsee laajoja metsäalueita soidintaan varten, joten metsän hakkuut ja laaja metsäautotieverkosto verottavat kantaa. Kanahaukan saalistuspaine on kova. Suomen pesivä parimäärä, jos nyt metson kohdalla voidaan edes puhua pareista, on 150 000–250 000 paria. Vuosittainen kannan vaihtelu on suurta ja yhdenmukaista alueitten kesken.
Levinneisyysalue ulottuu Euroopan havumetsäalueilta Siperian taigan keskiosiin saakka.
[muokkaa] Elinympäristö
Tyypillinen metson elinympäristö on kostea havu- tai sekametsä. Nykyään myös taimikoiden laidat hakkuiden vuoksi. Elinvoimainen metsokanta vaatii useiden neliökilometrien laajuisen yhtenäisen metsäalueen. Soidinpaikan ympärillä pitää olla kunnollista metsää, mutta nykyisin metsot soivat myös tiheillä soilla ja tienpenkoilla ja se taas johtuu metson vanhojen soidinpaikkojen tuhoutumisesta.
[muokkaa] Lisääntyminen
Metson näyttävä ryhmäsoidin tapahtuu huhti-toukokuussa, aamuvarhaisella. Soitimelle kokoonnutaan vuodesta toiseen samalle paikalle. Kullakin kukolla on oma soidinreviiri ja sen ympärillä päiväreviiri, jolla ne oleskelevat aktiivisen soitimen ulkopuolella. Soitimen vahvin metso pitää hallussa soitimen keskeisintä osaa ja se myös pääsee parittelemaan useimmin. Parittelusta noin kuukauden päästä koppelo munii 6–9 munaa maassa olevaan pesään. Koppelo hautoo munia nelisen viikkoa ja hoitaa poikaset yksin.
Metsien hakkaamiset ja metson elinalueiden pirstaloituminen on johtanut tilanteeseen, jossa metsokoiraille ei löydy soidinkumppaneita. Tällaiset yksinäiset metsot tunnetaan ”hulluina metsoina”, jotka soidinkiihkossaan saattavat jopa käydä ihmisen kimppuun.On myös mahdollista tulla risteymiä, ukkometso+naarasteeri=Korpimetso tai ukkoteeri+koppelo=Korpimetso.
[muokkaa] Ravinto
Metson ravintoon kuuluvat kesällä puiden silmut ja lehdet, loppukesällä ja syksyllä marjat. Talvella metsot syövät männyn neulasia tai taimien silmuja. ”Hakoessaan” silmuja metsot suosivat vahingoittuneita puita. Niiden neulasissa on nimittäin vähemmän hartsiaineita, jotka vaikeuttavat ruoansulatusta. Metsot suosivat samoja puita talvesta toiseen, ja puut on helppo tunnistaa niiden harsuuntuneesta latvasta.
[muokkaa] Metso symbolina
Metso on Keski-Suomen maakunta- ja vaakunalintu.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Natura-alueet: FI0324001
- Koivisto, Ilkka 1956: Metsokannoissa tapahtuvista siirtymisistä. - Suomen Riista 10:179-184.
- Koskimies, Jukka 1957: Flockin behaviour in Capercaillie, Tetrao urogallus (L.), and Blackgrouse, Lyrurus tetrix (L.). - Papers Game Res. 18:1-32.
- Lindén, Harto 1990: Metson vähenemisen syistä. - Lintumies 2.1990 s. 50-53. LYL.
- Pulliainen, Erkki 1970: Metson talviravinnon valinnasta ja koostumuksesta. - Suomen Riista 22:67-72.
- Pulliainen, Erkki 1979: Autumn and winter nutrition of the Capercaillie (Tetrao urogallus) in the northern Finnish taiga. - In T.W.I. LOVEL (ed.): Woodland Grouse 1978:92-97. Sudbury.
- Pulliainen, Erkki 1981: Metson, teeren, pyyn ja riekon kupujen sisältöjen painoista Lapissa syksyllä ja talvella. - Ornis Fennica 58:64-70.
- Pulliainen, Erkki 1982: Differences in breeding foraging and wintering strategies between the Capercaillie (Tetrao urogallus L.) and Willow Grouse (Lagopus l. lagopus L.) and their ecological and conservational importance. - In C. KEMPF (ed.): Grand Tetras.
- Pulliainen, Erkki & Joensuu, Olavi 1981: Koirasmetsojen parveutumisesta ruokintapaikoille Pohjanmaalla. - Ornis Fennica 58:131-133.
- Seiskari, P. & Koskimies, J. 1955: Ecological evidence of racial divergence in the Capercaillie, Tetrao urogallus L., in Finland. - Papers Game Res. 16:1-11.
- Vuolanto, Seppo 1972: Poimintoja riistaeläinten siipimerkintätuloksista 1962-69. - Suomen Riista 24:57-63.
