Merikotka
Wikipedia
| Merikotka | ||||||||||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
 |
||||||||||||||||
| Tieteellinen luokittelu | ||||||||||||||||
|
Merikotka (Haliaeetus albicilla) on suurin Suomessa pesivä petolintu.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Koko ja ulkonäkö
Iso lintu joka on kuin räsymatto, nuorilta linnuilta puuttuu usein paljon sulkia. Pää ja pyrstö ovat vaaleammat kuin muu höyhenpeite, pyrstö vaalenee linnun vanhetessa ja on lopulta täysin valkea. Yli 8 vuotiailla linnuilla pää on lähes kermanvalkoinen. Nokka on nuorella linnulla tumma, vanhalla täysin keltainen.
Pituus 85 - 95 cm siipien kärkiväli 190 - 250 cm paino 3 - 6 kg, naaras suurempi kuin koiras.
Ääni on kimakka sarja haukkuvia, kaklattavia ääniä, joka läheltä kuultuna on vaikuttavan villin kuuloista. Pesän lähellä varoittelee korkealla vihellyksellä tai matalalla ronkotuksella.
Vanhin suomalainen rengastettu merikotka on ollut 25 vuotta 1 kuukautta 10 päivää vanha. Euroopan vanhin oli ruotsalainen 28 vuotta 2 kuukautta vanha kotka.
[muokkaa] Levinneisyys
Pohjois-Euroopassa ja Aasiassa. Istutettu takaisin Skotlantiin. Euroopassa pesinee n. 4000 paria, joista n. 1500 Norjassa. Suomessa merikotkia pesii rannikoilla (noin 200 paria) ja Lapissa (noin 20 paria). Venäjällä on 900 - 1000 ja Turkissa 10 - 30 paria. Lapin linnut talvehtivat etelämpänä. Nuoria lintuja tavataan vaeltelevina melkein ympäri vuoden. Sydäntalvella nuoret linnut eivät vaella, hyödyntävät usein haaskoja. Talvisilla haaskoilla vierailee runsaasti merikotkia myös Venäjän Karjalasta sekä Ruotsista.
[muokkaa] Elinympäristö
Pesii yleensä vesistöjen äärellä, yleisimmin merenrannikoilla ja saaristossa. Levittäytymässä myös sisämaahan, pesä silloin järven tai suon rantametsässä. Pesä yleensä hyvin ihmiseltä piilossa, esim. järeän petäjän latvuksessa. Pesii joskus merenkulun linjatauluihin. Ulkosaaristossa alkanut pesiä myös maahan, tavallisesti luodon korkeimpaan osaan.
[muokkaa] Lisääntyminen
Merikotka on sukukypsä 4-6 vuoden iässä. Ne rakentavat suuren oksakasan pesäksi puuhun tai kallioluodolle, ja käyttävät ja täydentävät edellisvuotista pesää. Merikotka ei koskaan rakenna pesäänsä aivan toisen merikotkan pesän lähelle. Ne ovat reviirilintuja ja kahden pesän väli onkin yleensä yli 5 kilometriä. Kun kaksi merikotkaa ovat muodostaneet parin, ne ovat uskollisia toisilleen koko loppuelämänsä ajan. Merikotka munii yleensä 2-3 munaa, lentokykyiseksi varttuu yleensä yksi tai kaksi poikasta. Naaras hautoo lähes yksin munia lähes puolitoista kuukautta. Poikaset oppivat lentämään vasta n. 11 viikon ikäisinä.
[muokkaa] Ravinto
Kalaa, lintuja, jyrsijöitä. Talvella myös raatoja tai haaskoja.
[muokkaa] Erityistä
Merikotka on Puolan vaakunalintu.
Turun yliopisto nimesi rakentamansa ja samalla Suomen ensimmäisen avaruusaluksen laitteen ERNEksi - laiteprojektin logo oli merikotka. Se on lentänyt ESA:n SOHO-avaruusaluksen mukana joulukuusta 1995.
[muokkaa] Merikotkan harvinaisuus
Punaisella listalla VU - vaarantunut. Nykyisin pahin uhka on liikkuminen pesintäalueilla ja pesäpuiden puute. Vaino ja ympäristömyrkkyjen vaikutus ovat vähentyneet. Saaristomeren kansallispuistossa on erityisesti panostettu merikotkan suojeluun.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Merikotka - Photos
- Hästbacka, Hans 1988: Fiskande havsörn - Kalastava merikotka. - Lintumies 2.1988 s. 86-87. LYL.
- Koivusaari, Juhani, Nuuja, Ismo & Palokangas, Risto 1980: Uhattu merikotka. - Gummerus. Jyväskylä. ISBN 951-20-1980-9
- Koivusaari, Juhani, Nuuja, Ismo, Palokangas, Risto & Vihko, V. 1972: Decrease in eggshell thickness of the White-tailed Eagle in Finland during 1884-1971. - Ornis Fennica 49:11-13.
- Koivusaari, Juhani, Nuuja, Ismo, Palokangas, Risto & Hattula, M-L. 1976: Chlorinated hydrocarbons and total mercury in the prey of the White-tailed Eagle (Haliaeetus albicilla L.) in the Quarken Straits of the Gulf of Bothnia, Finland. - Bull. Env. Cont. and Toxicol. 15:235-241.
- Palokangas, Risto, Koivusaari, Juhani & Nuuja, Ismo 1970: Merenkurkun alueen merikotkakanta 1960-luvulla. - Ornis Fennica 47:180-184.
- Saurola, Pertti 1981: Maa- ja merikotkan muutosta rengaslöytöjen valossa. - Lintumies 4.1981 s. 173-177. LYL.
- Stjernberg, Torsten 1983: Havsörnarnas häckningsresultat i Finland 1970-82. – Lintumies 1.1983 s. 35-43. LYL.
- Stjernberg, Torsten, Koivusaari, Juhani & Nuuja, Ismo 1990: Suomen merikotkakannan kehitys ja pesintätulos 1970-89. - Lintumies 2.1990 s. 65-75. LYL.
- Murtomäki,Lammi, Valkola, Koivusaari 2001: Merikotka Havsörn Sea Eagle. - Vaasa, ISBN 952-91-4037-1
