M1 Abrams

Wikipedia

M1 Abrams edestäpäin nähtynä.

Yhdysvaltain merijalkaväen käytössä oleva M1A1 Abrams 14. joulukuuta 2003 Irakin sodan aikana.

M1 Abrams tulittamassa päätykillään.

Sotilas lataamassa Abramsin päätykkiä.

Yhdysvaltain maavoimien käytössä oleva Abrams-panssarivaunu partioimassa Irakissa.

Kaksi Abramsia etenemässä aavikolla. Taustalla M2 Bradley.

M1 Abrams on yhdysvaltalainen taistelupanssarivaunu, jota pidetään taisteluominaisuuksiensa ja luotettavuutensa ansiosta yhtenä nykyajan kehittyneimmistä ja parhaimmista panssarivaunuista.

Yleistietoa

M1 Abrams on 7,2 metriä pitkä, 2,3 metriä korkea, 3,66 metriä leveä ja painaa 63 083 kiloa. Siinä on neljä miehistönjäsentä: johtaja, ampuja, lataaja ja ajaja. Yhden Abramsin hinta on 4 300 000 Yhdysvaltain dollaria. Vaunusta on kolme pääaseen, suojauksen ja tekniikan osalta poikkeavaa pääversiota: M1, M1A1 ja M1A2 Abrams.

Arvioiden mukaan tähän mennessä Abramseja on valmistettu yli 8800 kappaletta. Yhdysvaltain maavoimilla on niitä käytössään yhteensä 7 620 Abramsia, Yhdysvaltain merijalkaväellä 403, Egyptillä 555, Saudi-Arabialla 315 ja Kuwaitilla 218. Lisäksi Egypti on tilannut edelleen 200 uutta vaunua ja Australia 59 käytettyä vaunua Yhdysvalloista.

Ominaisuudet

Aseistus

Alkuperäisten mallien pääaseena oli lisenssillä valmistettu brittiläisen Royal Ordnancen kehittämä rihlattu 105 mm Royal Ordnance L7 -panssarivaunukanuuna (Yhdysvalloissa M68A1). Ase oli vaunun tullessa käyttöön käytännössä jo kelvoton uusimpia vihollispanssareita vastaan.

Vuodesta 1985 M1A1-mallista lähtien Abramsien pääase on saksalaisen Rheinmetallin valmistama 120 mm sileäputkinen L44-panssarivaunukanuuna, joka tunnetaan Yhdysvaltain asevoimissa nimellä M256. Tykki ladataan manuaalisesti ja on varustettu sähköisellä laukaisujärjestelmällä, sekä puoliautomaattisella lukolla. Ammunnanhallintajärjestelmä on digitaalinen ja siihen kuuluu mm. ammunnanhallintatietokone, laseretäisyysmittari ja lämpökameratähtäin sekä erityyppisiä sensoreita.

Jalkaväkeä vastaan vaunussa on kolme konekivääriä: kaksi 7,62 mm M240-konekivääriä ja yksi 12,7 mm Browning M2HB-konekivääri.

Panssarointi

Abramsia suojelee komposiittipanssari, joka on valmistettu useista terästä ja keraamia yhdistelevistä kerroksista. Vaunun päälle voi myös asentaa reaktiivipanssarielementtejä, mutta tätä ei ole ikinä käytetty taistelutilanteissa. Luodeilta vaunua suojelee ohut kevlarista valmistettu kerros. Uusimmat mallit kykenevät selviytymään ehjinä jopa useista panssarintorjunta-aseiden iskuista.

Liikkuvuus

Abramsin voimanlähteenä on 1500 hevosvoiman Lycoming Textron AGT 1500 -kaasuturbiinimoottori, jonka ansiosta vaunun huippunopeus on 67,2 kilometriä tunnissa. Moottori on kuitenkin osoittautunut taistelutilanteissa sen verran äänekkääksi, että vihollissotilaat ovat yleensä kyenneet valmistautumaan panssarivaunun saapumiseen. Vaunussa on myös Allison X-1100-3B -automaattivaihteisto, jossa on neljä vaihdetta eteen ja kaksi taakse. Vaunun toimintasäde ulottuu 424 kilometriin. Abramsin polttoaineena voidaan käyttää sekä dieseliä että kerosiinia.

Kuljetus

Abramseja voidaan kuljettaa Lockheed C-5 Galaxy - ja Boeing C-17 Globemaster III -kuljetuskoneiden kyydissä. Vaunuja kyetään huoltamaan lennon aikana, ja ne ovat koneen laskeuduttua välittämättömästi taisteluvalmiita.

Historia

Suunnittelu

M1 Abramsin kehitti ja valmisti Chrysler Defence, jolle oli annettu tehtäväksi suunnitella uudenlainen panssarivaunu hyökkäys- ja rynnäkkötehtäviin. Panssarivaunu otettiin palveluskäyttöön vuonna 1980, ja se nimettiin 1970-luvulla Vietnamissa amerikkalaisjoukkoja komentaneen kenraali Creighton Abramsin mukaan. Palveluskäyttöön tullessaan vaunu korvasi Koreassa ja Vietnamissa käytetyn M60 Patton -taistelupanssarivaunun. Nykyisin vaunuja valmistaa General Dynamics, joka osti Chrysler Defencen vuonna 1982.

Persianlahden sota

M1 Abramsia käytettiin ensimmäisen kerran Persianlahden sodassa vuonna 1991, jolloin sen palveluskäyttöön tulosta oli kestänyt jo yhdeksän vuotta. Arviolta 1848 M1A1 Abramsia kuljetettiin Saudi-Arabiaan, mistä ne sitten etenivät Irakin puolelle. Vaunut osoittautuivat erittäin taistelukelpoisiksi ja tuhosivat satoja irakilaisten panssariajoneuvoja, mukaan lukien Neuvostoliitosta hankittuja T-72 -vaunuja.

Koko sodan aikana yksikään Abrams ei tuhoutunut täydellisesti, mutta 18 vaunua vaurioitui, osa korjauskelvottomiksi. Suurin osa vaurioista aiheutui tilanteista, joissa Abramseja vahingossa erehdyttiin luulemaan irakilaisten ajoneuvoiksi, minkä seurauksena ne vahingoittuivat omien joukkojen tulituksessa.

Irakin sota

Abramseja myöhemmin käytettiin Irakin sodassa, jossa niiden toiminta muistutti suuresti Persianlahden sotaa. Niitä on menetetty jälleen omien joukkojen tulituksessa. 29. lokakuuta 2003 Abrams ajoi telamiinan päältä, jolloin kaksi sotilasta sai surmansa ja kolmas haavoittui vakavasti. Tapaus oli ensimmäinen kerta, jolloin Abramsin miehistönjäseniä kuoli. Myöhemminkin Abramseja on menetetty Irakissa sissien väijytyksissä ja erilaisissa onnettomuuksissa, esimerkiksi kerran Yhdysvaltain merijalkaväen Abrams putosi sillan romahtamisen seurauksena Eufratjokeen, jolloin yksi sotilas menehtyi hukkumalla.