Silta
Wikipedia
Silta on rakenne, joka mahdollistaa kulun tai materiaalin kuljetuksen jonkin esteen tai esteiden yli sallien myös kulun itsensä ali. Siltoja on suunniteltu ylittämään joen, tien (ks. moottoritie), rautatien tai muun vaarallisen tai hankalan alueen tai kohdan. Suomessa sillaksi määritellään rakenne, jonka vapaa-aukko on yli 2 metriä: pienemmät ovat rumpuja.
Suomen teillä on noin 14 000 siltaa ja niitä rakennetaan parisataa vuosittain. Tiehallinto koordinoi yleisille teille suunniteltavia siltoja: katuverkon sillat ovat kuntien vastuulla. Suomen rautateillä on reilut 2000 siltaa, joita hallinnoi Ratahallintokeskus. Raippaluodon silta on yli kilometrin mittaisena Suomen pisin silta.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Liikkuvat sillat
Silta voidaan suunnitella liikkuvaksi. Nostotapoja on monenlaisia: silta voi esimerkiksi nousta pystyyn vipuvarren tavoin, jolloin toinen sillan päistä toimii kiintopisteenä. Tätä kutsutaan läppäsillaksi. Nostosillaksi kutsutaan siltaa, jonka päällysrakenne liikkuu paikoiltaan hissin tavoin ylöspäin. Kääntösilta on useimmiten keskeltä tuettu, tuen ympäri kääntyvä rakenne. Silta voidaan tehdä liikkuvaksi mikäli esimerkiksi joessa kulkee paljon isoja laivoja suhteellisen harvoin.
[muokkaa] Historia
Ensimmäiset vesistöjen ylittämiseen käytetyt rakenteet lienevät olleet luonnon itsensä tekemiä ja luonnosta matkittuja: kiviä, joita pitkin on päässyt astumaan tai hyppimään, ja puita, jotka ovat kaatuneet esim. joen yli. Näitä ajatuksia yhdistelemällä, ja ottamalla oppia talonrakennustekniikasta, ovat syntyneet ensimmäiset varsinaiset sillat. Jo ammoisina aikoina jokeen asetettuja astinkiviä on yhä vielä mm. Kreikan matalissa joissa, eikä liene ollut suuri harppaus yhdistää nämä jollakin katteella, kivilaatoilla tai puilla.
Ennen holvin käyttöönottoa kaikki suuremmat siltarakennelmat tehtiin puusta, ja puu on yhä käytössä oleva siltamateriaali. Varhaisista puusilloista paras kuvaus lienee Gaius Julius Caesarin Gallian sodassa (De bello Gallico), jossa kuvataan puusilta, jota pitkin legioonat ylittävät Reinin. Kiviholvisiltoja on käytetty antiikin ajoista aina 1800-luvulle, jolloin rauta ja rautabetoni ja vihdoin teräs ja teräsbetoni alkoivat korvata kiven siltamateriaaleina. Köysiin ja sittemmin teräsvaijereihin perustuvat riippu- ja vinoköysisillat ovat myös hyvin vanha keksintö, joita suositaan etenkin vuoristo-olosuhteissa, ja milloin jännevälit ovat hyvin pitkät.
Tänä päivänä suurin osa uusista silloista tehdään teräsbetonista, ja ne usein vielä jännitetään rakenteen sisässä kulkevilla teräspunoksilla.
[muokkaa] Sillan osat
Sillan rakenteet voidaan karkeasti jakaa alusrakenteisiin ja päällysrakenteisiin. Alusrakenteisiin kuuluvat tuet (muurit, pilarit, pylonit) ja perustukset, päällysrakenteisiin kannattimet ja varsinainen kansi. Lisäksi on erilaisia varusteita ja muita laitteita.
[muokkaa] Siltatyyppejä
- Palkkisilta on silta, jossa kantavana rakenteena ovat pituussuuntaiset palkit (puuta, teräsbetonia, terästä) ja näitä kannattavat pystysuorat päätymuurit tai -tuet ja usein pilarit
- Laattasillan kantava rakenne on yleensä teräsbetonilaatta, päätymuurit tai -tuet ja usein pilarit
- Holvisilta muodostuu yhdestä tai useammasta peräkkäisestä holvista
- Riippusiltaa kannattavat pystysuorat ripustukset (riipputangot), jotka kiinnittyvät vaakasuoriin riippuköysiin, jotka kiinnittyvät pyloneihin
- Vinoköysisillassa pyloneista lähtevät vinot köydet, jotka kannattavat kantta
- Ansassilta on vanha puinen siltatyyppi, jossa kantta kannattavat joko tukiansaat alapuolelta tai riippuansaat yläpuolelta; myös yhdistelmiä esiintyy
- Putkisilta on joko aaltoteräslevystä tehty silta tai teollisuudessa käytettävä putkien kannatirakenne
- Ponttonisilta on silta joka kelluu joko erillisten ponttonien päällä, tai on rakennettu veneiden päälle.
