Kalifi

Wikipedia

Kalifi (arabiasta seuraaja tai sijainen) on arvonimi, jota käytetään Muhammadin seuraajista islaminuskoisten yhteisön eli umman johtajana.

[muokkaa] Tausta

Muhammadia seuranneilla yhteisön johtajilla lienee alun perin ollut lähinnä poliittinen asema. Umaijadi-hallitsijat, etenkin Abdalmalik, saivat asemansa nousemaan Muhammadiin verrattavaksi hengelliseksi ylijohtajaksi ("khalifat Allah", Jumalan sijaishallitsija), mutta abbasidien kalifikaudella uskonnollinen oppineisto, ulama, sai tittelin alennettua "khalifat rasul Allahiksi", Jumalan lähettilään sijaiseksi, jollaiseksi se vakiintui. Tämän ohessa kalifi menetti korkeimman uskonnollisen auktoriteettinsa suoraan Muhammadilta periytyvälle sunnalle, jota hallitsi papisto; kalifista tuli hengellisissä asioissa papiston alainen. Samalla "khalifat rasul Allah"-titteli projisoitiin islamin varhaisvaiheen historiankirjoitukseen - ei ole todisteita, että sanaa "kalifi" olisi käytetty hallitsijasta ennen umaijadikautta, vaikka sana mainitaan Koraanissa toisessa merkityksessä. ^[1]

[muokkaa] Historia

Muhammadin kuoleman jälkeen Abu Bekr valittiin hänen seuraajakseen (myöhemmin kalifi). Asema oli alun perin vaalilla valittu, mutta siitä tuli perinnöllinen. Sunnit tunnustavat neljä ensimmäistä kalifia: Abu Bekr, Omar, Othman ja Ali. Šiiat tunnustavat aseman periytyvän Muhammadilta suoraan Alille. Kalifin arvonimi oli osmanien sulttaanien käytössä vuodet 1517–1924, jonka jälkeen sitä ei ole käytetty.

Abu Bekr oli Muhammadin appi, joka äänestettiin asemaansa Muhammedin kuoltua vuonna 632. Hän esti islamin hajaannuksen kukistamalla Medinan kapinalliset heimot. Hänen aloittamansa sota kukisti Bysantin Syyrian ja Palestiinan provinssit ja Persian Irakin provinssin. Omar hallitsi 634–644. Hänen aikanaan islam levisi valloituksilla Syyriaan, Palestiinaan ja Egyptiin.

Othman oli Muhammedin vävy ja kalifina 644–656. Hän kuului mekkalaiseen umaijadien sukuun, joka hallitsi kalifaattia 661–750 ja Córdoban kalifaattia vuoteen 1031. Häntä syytettiin kapinoista ja juonittelusta, mistä johtuen hänet salamurhattiin.

Ali oli kalifina 656–661. Hän oli Muhammedin serkku ja naimisissa Fatiman, Muhammedin ja Khadijan tyttären kanssa. Hän on ensimmäinen šiiojen tunnustama laillinen Muhammedin seuraaja ja imaami. Ali seurasi Othmania kalifina, huolimatta Aishahin ja Muawiyan vastustuksesta. Hänet salamurhattiin. Hänen poikansa Hassan luopui arvonimestä umaijadien dynastian perustaneen Muawiyan hyväksi. Alin toinen poika Hussein johti kapinaa umaijadeja vastaan, mutta hänet surmattiin Kerbalan taistelussa vuonna 680.

Umaijadit siirsivat pääkaupungin Damaskokseen ja hallitsivat kalifaattia vuoteen 750, jolloin sen johtoon tuli Muhammadin sedästä Al-Abbasiin juurensa johtanut abbasidien dynastia. Umaijadit siirtyivät vuonna 756 Espanjaan emiireiksi, jossa ottivat uudelleen kalifin tittelin 929. Vuonna 909 Fatimaan sukunsa johtaneet fatimidit perustivat kalifaatin Tunisiaan, joka myöhemmin siirtyi Kairoon. Mongolivalloitus tuhosi abbasidien kalifaatin Bagdadissa vuonna 1258. Kristityt tuhosivat Córdoban kalifaatin jäänteet 1492 ja osmanit valloittivat Kairon 1517.

Kalifaatti on nimitys kalifin dynastialle ja hallitsemalle alueelle. Eräitä kalifaatteja

Umaijadien kalifaatti, Damaskos 661-750
Córdoban kalifaatti, Córdoba, umaijadien seuraajat Espanjassa 929-1031
Abbasidien kalifaatti, Bagdad 750-1258, myöhemmin Kairossa mamelukkien alaisuudessa 1260-1517
Šiialaisten fatimidien dynastia Pohjois-Afrikassa ja Egyptissä 909-1171, ei yleisesti hyväksytty
Osmanien valtakunta 1453-1924, käyttivät pääasiassa titteliä sulttaani