Juudaksen evankeliumi

Wikipedia

Juudaksen evankeliumi on kainiittien, varhaisen gnostilaisen ryhmän, käyttämä apokryfinen evankeliumi. Evankeliumi on laitettu Juudas Iskariotin, Jeesuksen pettäneen opetuslapsen, nimiin. Evankeliumi suhtautuu Juudaksen tekoihin positiivisesti. Evankeliumissa ei kuitenkaan väitetä sen olevan Juudaksen itsensä kirjoittama. Evankeliumi ei kuulu kristilliseen Raamatun kaanoniin, eli se ei ole kristillinen evankeliumi.

Evankeliumi antaa varhaiskristillisyydestä jossain määrin toisenlaisen kuvan kuin kanoniset evankeliumit. Kanonisten evankeliumien mukaan Juudas petti Jeesuksen ja myi hänet juutalaisille kirjanoppineille, jotka puolestaan luovuttivat hänet roomalaisille vallanpitäjille ristiinnaulittavaksi. Juudaksen evankeliumin mukaan Juudas oli Jeesuksen suosikkiopetuslapsi, joka petti tämän vain hänen omasta käskystään. Tämä seuraa gnostilaista ajatusta siitä, että ihmisen ruumis on vankila, josta sielun on vapauduttava. Näin Juudas auttoi Jeesuksen sielua vapautumaan sen ruumiillisista rajoituksista. Evankeliumin mukaan Jeesus opetti Juudakselle salaisia opetuksia, joita muut opetuslapset eivät tienneet.

Evankeliumin julkaistu koptinkielinen versio käsittää 26 sivua. Se on peräisin 200- tai 300-luvulta. Se on todennäköisesti käännös varhaisemmasta kreikankielisestä kirjoituksesta, joka on peräisin toiselta vuosisadalta. Evankeliumi löytyi 1970-luvulla, ja sitä on luonnehdittu yhdeksi 1900-luvun merkittävimmistä tekstilöydöistä.^[1] Evankeliumin julkaisi suurelle yleisölle National Geographic Society 6. huhtikuuta 2006.

Juudaksen evankeliumia ei tule sotkea Tuomaan evankeliumiin, jonka joistakin versioista on käytetty myös nimeä Juudaan evankeliumi apostoli Juudas Tuomaksen mukaan.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Tausta 1.2 Evankeliumin löytäminen uudelleen 1.3 Myynti ja tutkimuksen alkaminen 2 Sisältö 3 Tutkimus 3.1 Tulokset ja reaktiot 3.2 Suomentaminen 4 Viitteet 5 Kirjallisuus 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Tausta

On olemassa noin 50 teosta, jotka esittävät olevansa varhaisen kirkon evankeliumeja. Näistä ainoastaan kahdestakymmenestä on säilynyt enemmän tietoja, ja ainoastaan neljä varhaisinta, Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen kanoniset evankeliumit, kuuluvat Raamattuun. Juudaksen evankeliumi on yksi 16:sta muusta evankeliumista, joista on säilynyt merkintöjä kirkkoisien varhaisissa kirjoituksissa.

Irenaeus viittaa evankeliumin sisältöön teoksessaan Harhaoppeja vastaan (Adversus haeresis), jonka hän kirjoitti Lyonissa noin vuonna 180. Irenaeus kirjoitti, että:

"Toiset gnostikot puolestaan julistavat, että Kain on peräisin ylhäällä asuvasta voimasta. He myös väittävät, että Esau, Korah, sodomalaiset ja muut näiden kaltaiset henkilöt ovat heille sukua [..] He sanovat, että petturi Juudas tiesi tarkalleen nämä asiat. Koska hän tunsi totuuden kaikkia muita paremmin, hän toteutti petoksen mysteerin. Hänen vuokseen sekä maalliset että taivaalliset asiat joutuivat sekasortoon. He ovat myös laatineet eräänlaisen sepitelmän, jota he kutsuvat Juudaksen evankeliumiksi" (A.H. I.31.1, suomennos Marjanen, Dunderberg 2006, s. 105-106.)

Irenaeuksen kuvaamat kainiitit eli kainilaiset gnostilaiset ylistivät hänen mukaansa Kainia, Raamatun murhamiestä, sekä sodomilaisia ja Juudasta, ja pitivät heitä salaisen tiedon haltijoina. Osa kainiiteista katsoi, että Juudas oli valaistunut ja toimi, jotta ihmiskunta voisi saada sovituksen Jeesuksen kuoleman kautta. Tämän vuoksi he pitivät häntä kunnioituksen kohteena. Kainiitit, kuten monet muutkin gnostilaiset ryhmät, olivat puolimalteistisia ja uskoivat, että Vanhan testamentin Jumala, Jahve, oli paha, ja erillinen jumaluus kuin korkein Jumala joka lähetti Jeesuksen. Tällaiset gnostilaiset ryhmät kunnioittivat kaikkia raamatullisia hahmoja, jotka olivat pyrkineet etsimään tietoa totuudesta tai haastamaan Jahven auktoriteetin, ja puolestaan demonisoivat monia henkilöitä, jotka olivat perinteisissä raamatuntulkinnoissa sankarin roolissa.

Synkretistinen kainiittien harhaoppi on alustaan asti ollut tuomittu varhaisessa kirkossa. Kristillinen kirkko on aina katsonut, että Jeesus kärsi ja kuoli vapaaehtoisesti ihmiskunnan syntien vuoksi, loputtomasta rakkaudestaan, jotta kaikki voisivat saada pelastuksen. Näin Juudaksen petos on nähty vain henkilökohtaisena petoksena ja Juudaksen apostolisen aseman rikkomisena.

Noin kaksisataa vuotta Irenaeuksen kirjoituksen jälkeen Epifanios kritisoi Juudaksen evankeliumia, koska se piti Jeesuksen pettänyttä henkilöä kiitettävänä, henkilönä joka "teki hyvän teon pelastukseksemme" (Haeres., xxxviii).

[muokkaa] Evankeliumin löytäminen uudelleen

Kertomusten evankeliumista ei ollut löytynyt jälkeäkään, kunnes koptilainen Juudaksen evankeliumin käsikirjoituskoodeksi eli nahkaan sidottu papyruskäsikirjoitus ilmestyi antiikkikaupan harmaille markkinoille. Ensimmäisen kerran se nähtiin hämärissä olosuhteissa geneveläisessä hotellihuoneessa toukokuussa 1983, jolloin se esiintyi yhdessä muiden sekalaisten kreikan- ja koptinkielisten käsikirjoitusten kanssa, joita tarjottiin Stephen Emmelille, Yalen yliopiston tohtorikandidaatille, jolle Southern Methodist University oli antanut tehtäväksi käsikirjoitusten tutkimisen.

Koodeksin, jonka osana evankeliumi on, nimi on Codex Tchacos. Siinä oli neljä osaa: Pietarin kirje Filippukselle (eri versio Nag Hammadista löydetystä kirjeestä), Jaakobin ilmestys, katkelma kirjoituksesta nimeltä Allogenes (kummatkin myös tunnettuja Nag Hammadista), sekä Juudaksen evankeliumi. Noin kolmannes koodeksista ei ole tällä hetkellä luettavissa.

Kuinka koptilainen käsikirjoitus alun perin löydettiin ei ole tiedossa. Uskotaan kuitenkin, että nyt jo edesmennyt egyptiläinen antiikkiharrastaja olisi löytänyt koodeksin Muhafazat al Minyasta, Egyptistä ja myynyt sen kairolaiselle antiikkikauppiaalle. Vuoden 1980 tienoilla käsikirjoitus ja suurin osa kauppiaan muusta esineistöstä varastettiin ja vietiin pois Egyptistä. Kauppias onnistui saamaan koodeksin takaisin yhteistyössä geneveläisen antiikkikauppiaan kanssa. Tämän jälkeen hän näytti koodeksia asiantuntijoille, jotka ymmärsivät sen merkityksen.

Kauppiaalta kesti kuitenkin kaksi vuosikymmentä, ennen kuin hän löysi ostajan joka oli valmis maksamaan pyydetyt 3 miljoona dollaria. Evankeliumin käsikirjoituksen ainoa tunnettu kappale oli näin tullut esiin oltuaan 1700 vuotta Egyptin autiomaassa.

[muokkaa] Myynti ja tutkimuksen alkaminen

Seuraavina vuosina käsikirjoitusta tarjottiin hyvin hiljaisesti eri puolille, mutta mikään suurempi yhdysvaltalainen kirjasto ei ollut halukas hankkimaan käsikirjoitusta jonka alkuperä oli niin hämärä. Lopulta käsikirjoituksen osti baselilainen Maecenas-säätiö, yksityinen säätiö jota johti lakimies Mario Jean Roberty. Sen aikaisemmat omistajat väittivät nyt, että se olisi löydetty Al Minyasta Egyptistä 1950- tai 1960-luvulla, ja että sen merkitystä ei arvostettu kuin vasta viime vuosina. Muissa keskusteluissa löytöpaikaksi mainittiin kuitenkin muita paikkoja.

Geneven yliopiston aiempi professori Rodolphe Kasser julkisti kirjoituksen olemassaolon ja joitakin yksityiskohtia siitä koptin asiantuntijoiden konferenssissa Pariisissa heinäkuussa 2004. Maecenas-säätiön edustaja kertoi 30. maaliskuuta 2005 suunnitelmista julkaista englannin-, ranskan- ja saksankieliset käännökset, kunhan hauras papyrus oli ensin konservoitu. Työhön osallistunutta joukkoa koptin historian asiantuntijoita johti professori Kasser. Roberty sanoi, että radiohiilimenetelmällä käsikirjoitus voitiin ajoittaa 200- tai 300-luvuille, sata vuotta aiemmaksi kuin aiemmin oli luultu pelkästään tekstiin itseensä perustuen.

Alun perin evankeliumista oli tarkoitus julkaista tieteellinen kirjoitus vuonna 2005, mutta se viivästyi. National Geographic Society julkaisi evankeliumin kunnostetun ja käännetyn version 6. huhtikuuta 2006 Washington, D.C.:ssä pidetyssä lehdistökonferenssissa. Käsikirjoitus itse oli esillä säätiön päämajassa ja evankeliumin käännös saatavilla säätiön verkkosivuilla.

National Geographic on varmistanut kirjoituksen aitouden viidellä eri menetelmällä: radiohiiliajoituksella, musteanalyysillä, multispektrum-kuvauksella, kontekstuaalisella todistusaineistolla ja paleografisella todistusaineistolla.^[2] Roberty lupasi, että konservoinnin ja tutkimuksen jälkeen käsikirjoitus palautettaisiin Egyptiin Kairon Koptilaiseen museoon.^[3]

[muokkaa] Sisältö

Evankeliumi on säilynyt katkelmina, koska se on kirjoitettu papyrukselle, josta puuttuu osia, välillä yksittäisia sanoja, välillä kokonaisia rivejä. Vuosikymmenten aikana käsikirjoituksesta on kadonnut yksittäisiä sivuja antiikkimarkkinoilla. Tekstistä arvioidaan puuttuvan neljännes. Professori Kasserin mukaan evankeliumin kieli on samaa sahidilaista koptin kielen murretta kuin Nag Hammadin kirjaston koptinkielisten tekstien. Teksti on todennäköisesti käännös kreikankielisestä alkutekstistä.

Kuten monet gnostilaiset kirjoitukset, myös Juudaksen evankeliumi oli tarkoitettu vain niille, jotka oli initioitu mysteereihin, väittäen olevansa: "Salainen kirjoitus, jossa paljastetaan, mitä Jeesus puhui Juudas Iskariotin kanssa" (s. 33). Evankeliumin kertomus Jeesuksesta ja Juudaksesta on ensisijaisesti kehyskertomus gnostilaisille opetuksille sielun alkuperästä ja päämäärästä. Evankeliumin gnostilaisesta taustasta kertovat erityisesti selkeät viittaukset setiläisen gnostilaisuuden luomismyytteihin, kuten Barbeloon (Juudas sanoo Jeesuksen olevan Barbelon kuolemattomasta maailmasta, s. 35), Sofiaan (s. 44) ja Jaldabaothiin (s. 51), sekä Setin sukupolveen (s. 49).

Evankeliumin mukaan Jeesus pyysi Juudasta ilmiantamaan hänet roomalaisille viranomaisille. Evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Sinusta tulee kolmastoista ja jäljelle jäävä sukukunta kiroaa sinut, mutta sinä saat hallita heitä päivien lopulla" (s. 46), ja että "sinusta tulee merkittävämpi kuin kenestäkään heistä. Sinä vielä uhraat ihmisen, joka pitää minua sisällään" (s. 56). Aikojen kuluessa useat teologit ovat esittäneet, että Juudaksen teko oli pakollinen, muutenhan Jeesus ei olisi voinut kuolla ristillä. Siitä huolimatta tällainen näkemys on aina katsottu harhaoppiseksi. Juudaksen evankeliumin mukaan Juudaksen teko, paitsi että oli häneltä oikein ja teolla oli selkeä tarkoitus, myös tapahtui Jeesuksen erityisestä käskystä.

Toisaalta evankeliumi näyttää, että Jeesus suosi Juudasta muiden opetuslasten kustannuksella, millä on saatettu tarkoittaa jopa, että Juudas olisi ollut niin sanottu rakastettu opetuslapsi eli Johanneksen evankeliumin todellinen kirjoittaja. Juudaksen evankeliumissa Jeesus sanoo Juudakselle: "Tule pois heidän luotaan, niin kerron sinulle valtakunnan salaisuudet" (s. 35), ja myöhemmin "nyt [kaikki] on kerrottu sinulle. Kohota katseesi, niin saat nähdä pilven, sen sisällä loistavan valon ja tähdet sen ympärillä. Ensimmäisenä kulkevä tähti on sinun tähtesi" (s. 57).

Jeesuksen ja Juudaksen suhde kuvataan siis paljolti eri valossa kuin kanonisissa evankeliumeissa. Erityinen ristiriita löytyy kanonisten evankeliumien kohtaan jossa Jeesus ilmoittaa, että hänet tullaan kavaltamaan, ja sanoo: "[..] voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään" (Mark. 14:21; Matt. 26:24). Evankeliumin kertomuksen ainoa merkittävämpi yhtymäkohta kanonisiin evankeliumeihin on sen loppuosa, jossa kerrotaan, kuinka Juudas petti Jeesuksen.

[muokkaa] Tutkimus

[muokkaa] Tulokset ja reaktiot

Terry Garcia, National Geographic Society varapresidentti, sanoi, että tutkijat ja tiedemiehet katsovat koodeksin olevan merkittävin muinainen, ei-raamatullinen teksti, joka on löydetty 60:n viimeksi kuluneen vuoden aikana. Tämä arvio sai kuitenkin laimean ja epäilevän vastaanoton.

James M. Robinson, eräs yhdysvaltain johtavia vastaavien tekstien asiantuntijoita, ennusti että uusi evankeliumi ei tarjoaisi mitään lisätietoa opetuslapsesta, joka petti Jeesuksen. Vaikka se on vanha, se ei ole kuitenkaan tarpeeksi vanha. Robinsonin mukaan se perustui todennäköisesti kuitenkin vanhempaan kirjoitukseen. Kadonneen kirjoituksen olemassaolo tiedetään, koska Irenaeus viittasi siihen. Robinson esitti, että kirjoitus olisi arvokas toisen vuosisadan tutkijoille, mutta ei siksi että se olisi tarjonnut laajempaa ymmärrystä Raamatusta.

National Geographic vastasi Robinsonin esittämään kritiikkiin sanomalle, että "on ironista" Robinsonilta esittää tällaisia kysymyksiä, koska hän on "vuosia yrittänyt epäonnistuneesti saada koodeksia itselleen, ja hän on julkaisemassa omaa kirjaansa huhtikuussa, vaikka hänellä ei ole suoraa pääsyä materiaaliin".

Robinson kuvasi teoksessaan The Secrets of Judas: The Story of the Misunderstood Disciple and His Lost Gospel^[4] salailevia manööverejä, joilla kirjoitusta on yritetty kahdenkymmenen vuoden ajan myydä Yhdysvalloissa, Sveitsissä, Kreikassa ja muualla. Simon Mawerin novelli The Gospel of Judas^[5] käsittelee Juudaksen evankeliumi -nimisen kirjoituksen löytämistä luolasta Kuolleenmeren alueelta ja sen vaikutusta erääseen pappiin.

Tuomas Rasimuksen mukaan Juudaksen evankeliumi ei selkeästi toisen vuosisadan kirjoituksena tarjoa uutta, todenperäistä tietoa ensimmäisen vuosisadan tapahtumista samalla tavalla kuin esimerkiksi Tuomaan evankeliumi, joka saattaa olla hyvin varhainen Jeesuksen sanojen kokoelma. Hänen mukaansa Juudaksen evankeliumi on myös selkeästi setiläinen kirjoitus, jonka teologia liittyy enemmän kirjoitusajankohdalle ominaiseen polemiikkiin opillisista kysymyksistä kuin historiallisiin tapahtumiin.^[6]

Myöskään Antti Marjasen ja Ismo Dunderbergin mukaan evankeliumi "ei tuo lisävalaistusta Jeesuksen viimeisten päivien tapahtumiin eikä anna uutta tietoa Juudaksesta historiallisena henkilönä. Tällaisten toiveiden herättäminen Juudaksen evankeliumin yhteydessä on yksinkertaisesti harhaanjohtavaa markkinointia". Heidän mukaansa teksti on kuitenkin hyvin arvokas antaessaan lisätietoa kristinuskon historiassa tappiolle jääneestä gnostilaisesta kristillisyydestä.^[7]

[muokkaa] Suomentaminen

Helsingin yliopiston eksegetiikan laitoksen tutkijaryhmä on suomentanut evankeliumin koptin kielestä.^[8] Epävirallisen englannin ja koptin kielen sanakirjojen avulla tehdyn suomennoksen julkaisi Pihlajamäen seurakuntapiirin pastori Juha Molari.^[9]

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Marjanen, Dunderberg, 2006, s. 15.
2. ↑ The Lost Gospel of Judas: Authentication.
3. ↑ The hunt for the Gospel of Judas.
4. ↑ Robinson, 2006.
5. ↑ Mawer, 2000.
6. ↑ Rasimus, 2006.
7. ↑ Marjanen, Dunderberg, 2006, s. 14-15.
8. ↑ Marjanen, Dunderberg, 2006.
9. ↑ Molari, 2006.

[muokkaa] Kirjallisuus

• Marjanen, Antti ja Dunderberg, Ismo (toim.) (2006): Juudaksen evankeliumi. WSOY: Helsinki. ISBN 951-0-32399-3.
• Mawer, Simo (2000): The Gospel of Judas. Abacus. 0349113580.
• National Geographic Suomi, nro 4/2006. "Juudaksen evankeliumi".
• Rasimus, Tuomas (2006): Juudaksen evankeliumi: uutta valoa varhaiskristillisyyteen?.
• Robinson, James M. (2006): The Secrets of Judas: The Story of the Misunderstood Disciple and His Lost Gospel. HarperSanFrancisco. ISBN 0061170631.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Juudas Iskariotin evankeliumi suomeksi johdanto-opillisin huomautuksin (Juha Molari, 2006)
• The Gospel of Judas, English and Italian Text - HTML Format
• The Lost Gospel (National Geographic) (englanniksi)
  • Gospel of Judas (National Geographic, evankeliumi PDF-versiona) (englanniksi)
  • Gospel of Judas (National Geographic, evankeliumi PDF-versiona) (koptiksi)
• Early Christian Writings: Gospel of Judas (englanniksi)