Sielu
Wikipedia
Sielu on uskonnossa tai filosofiassa nykyisin yleensä määritelmän mukaan sielullisten toimintojen kannattaja, eli niiden toimintojen, jotka eivät esiinny avaruudellisina, aineellisina, eivätkä ole aistien välityksellä havaittavissa, vaan ainoastaan välittömästi koettavissa sen yksilön tajussa, jonka omina ne ilmenevät. Aiemmin sana sielu oli myös tieteellisessä käytössä (psykologiaa kutsuttiin "sielutieteeksi"), mutta nykyään sielu on useimmiten uskonnollinen käsite.
Alkuperäisen ihmisen käsityksen mukaan sielu oli elonvoiman antajana ilman tai höyryn tapainen, hienoaineinen olento. Sielun ja ruumiin välistä suhdetta on selitetty neljällä eri tavalla:
- Materialismi johtaa sielullisen eli mielellisen ruumiillisesta ja käsittää sen aivojen ja muiden elinten toiminnoiksi (Thomas Hobbes, Holbach, Büchner).
- Spiritualismi pitää sielua varsinaisena olemuksenamme, ruumista vain sen ilmiönä (Leibniz).
- Dualismi eli kaksijakoinen todellisuuskäsitys olettaa, että sielu ja ruumis, jotka molemmat käsitetään tosiolevaisiksi, ovat keskinäisessä vuorovaikutuksessa (Descartes, okkasionalistit).
- Parallelismi olettaa, että sielulliset ja ruumiilliset toiminnat on käsitettävä kahdeksi rinnan kulkevaksi ilmiö-sarjaksi, jotka eivät koskaan leikkaa toisiaan (Spinoza).
[muokkaa] Katso myös
- Psykologia eli "sielutiede"
- Psyyke
Tämä artikkeli perustuu Pienen tietosanakirjan (1925–1928) sisältöön. Pienen tietosanakirjan tekijänoikeudellinen tilanne on tulkinnanvarainen. Sieltä ei tule tuoda uutta aineistoa Wikipediaan. Voit auttaa Wikipediaa korvaamalla Pienen tietosanakirjan aineiston uudella.