Israelin–Libanonin konflikti 2006
Wikipedia
| Israelin-Libanonin konflikti 2006 | |
|---|---|
| Sota: Arabit–Israel-konflikti | |
| Päivämäärä: 12. heinäkuuta 2006 - 8. syyskuuta 2006 | |
| Paikka: Israel ja Libanon | |
| Tulos: Tulitauko | |
| Taistelevat osapuolet | |
 Israel |
 Hizbollah |
| Komentajat | |
| Dan Halutz (yleisesikunnan päällikkö) Udi Adam Amir Peretz (puolustusministeri) |
Hassan Nasrallah Michel Sulaiman |
| Tappiot | |
| 41 siviiliä kuollut vähintään 479 siviiliä loukkaantunut 83 sotilasta kuollut [1] vähintään 95 sotilasta haavoittunut 2 sotilasta vangittu 1 sota-alus vaurioitunut 4 helikopteria tuhoutunut useita panssarivaunuja tuhoutunut |
ainakin 750 libanonilaista siviiliä kuollut[2] ainakin 1100 libanonilaista siviiliä loukkaantunut 23 Libanonin sotilasta kuollut Hizbollahin taistelijoita kuollut Hizbollahin mukaan 56, Israelin arvion mukaan yli 300, Lisäksi kuollut kahdeksan Amal-puolueeseen, seitsemän Libanonin kommunistiseen puolueeseen[3]ja yksi PFLP-GC:hen kuulunutta taistelijaa. Neljä YK-tarkkailijaa kuollut, 11 haavoittunut |
Israelin–Libanonin konflikti käynnistyi 12. heinäkuuta 2006, kun islamistinen Hizbollah-järjestö ampui useita Katjuša-raketteja Israeliin ja tunkeutui Israeliin kidnapaten kaksi partiomatkalla ollut israelilaissotilasta.
Ennen tätä Israel oli tehnyt laajamittaisen invaasion Gazan kaistaleelle. Israel ilmoitti tulkinneensa Hizbollahin toimet Libanonin sotatoimeksi Israelia vastaan ja aloitti Libanonin puolelle ulottuvan sotilasoperaation kaapattujen vapauttamiseksi.
Libanonissa Israelin joukot kohtasivat voimakasta vastarintaa menettäen kahdeksan sotilasta kaatuneina sekä kaksi haavoittuneina.[4] Israel iski useisiin kohteisiin Libanonissa ja saartoi maan satamat, lentokentät ja Syyrian vastaisen rajan, koska Hizbollah-järjestölle kulkee Israelin mukaan sen kautta aseita ja tarvikkeita. Hizbollah kutsui hyökkäystä Israeliin nimellä Operaatio todellinen lupaus ja Israel kutsui vastaoperaatiota nimellä Operaatio reilu palkinto.
YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1559 vaatii Libanonia riisumaan Hizbollahin aseista ja estämään Libanonin alueelta tehdyn pommituksen Israeliin. Käytännössä Hizbollah kuitenkin hallitsee Libanonin eteläosia ilman, että Libanonin hallituksella on valtaa siihen. Myös Hizbollah on Libanonin hallituspuolue kahdella ministerillä.
Hizbollahia tukevat Israelin mukaan Syyria ja Iran. Lisäksi Israel uskoo Hizbollahin kuljettaneen satoja ohjuksia Libanonin eteläosien kaupunkien siviiliasutuksen keskelle. Hizbollah itse sanoo, että sillä on tuhansia ohjuksia valmiina ammuttavaksi Israeliin. Israel on vaatinut Libanonin hallitusta riisumaan Hizbollahin aseista, mutta käytännössä hallituksen mahdollisuudet rajoittaa järjestön toimintaa ovat heikot.
Israelin iskettyä Libanonissa sähkölaitoksen öljyvarastoihin on konflikti muuttunut myös mittavaksi ympäristökatastrofiksi n. 15 000 öljytonnin valuttua Välimereen. Libanonin ympäristöministeri Yacoub Sarraf luonnehtikin tuhoja suurimmiksi, jotka Välimeri on koskaan nähnyt, mistä hän on ollut suorassa yhteydessä Kreikkaan, Kyprokseen ja Turkkiin.
[muokkaa] Operaation suunnittelu
Israelin puolustusvoimat suunnitteli Libanoniin suuntautuvaa sotilasoperaatiota varsin pitkään. Israelilaisen Bar-Ilan yliopiston valtio-opin professorin Gerald Steinbergin mukaan "kaikista Israelin sodista vuoden 1948 sodan jälkeen, tähän sotaan Israel on parhaiten valmistautunut." Steinbergin mukaan sotilasoperaation suunnittelu alkoi vuoden 2000 jälkeen, ja suunnitelma oli valmiiksi hahmoteltu vuonna 2004. Sotilasoperaatiota oli tämän jälkeen simuloitu ja harjoiteltu konfliktia edeltäneiden vuosien aikana. [5]
Hizbollahin heikentämisen Israelin turvallisuustilanteen parantamiseksi lisäksi yksi sotilasoperaation motiiveistä oli Yhdysvaltain hallituksen näkemys siitä, että operaatio toimisi "esisoittona" Iraniin suuntautuville sotilasoperaatioille. [6]
[muokkaa] Tapahtumat toukokuussa 2006
- 28.5. Israelin puolustusvoimien virallisella verkkosivulla ilmoitetaan, että sen pohjoiseen sotilastutkikohtaan on isketty Katjuša-raketeilla samana päivänä, mistä aiheutui aineellista vahinkoa ja yksi israelilaissotilas loukkaantui. Israelin valtio pitää Libanonin hallitusta vastuullisena tapahtuneesta. [1] (englanniksi)
- 28.5. Israelin puolustusvoimien virallisella verkkosivulla ilmoitetaan, että Israelin ilmavoimat on suorittanut vastaiskun kahteen Hizbollah (taistelujärjestö)in asemaan tuhoten aseita ja ammuksia sekä että Israel vastaa iskuihin. [2] (englanniksi)
- 28.5. Israelin puolustusvoimien virallisella verkkosivulla ilmoitetaan yhteenveto kahden päivän aikana tapahtuneista Hizbollahin ja Israelin taistelutoimista. Toisessa edellisenä päivänä Israelin ilmahyökkäyksen kohteeksi joutuneissa Hizbollahin tukikohdasta oli aseita ja ammuksia. Iltapäivällä Hizbollah oli hyökännyt laajemmin Katjuša-raketeilla Pohjois-Israelin Libanonin rajalla sijaitsevia sotilaskohteita ja asutuskeskuksia vataan. Myös tarkka-ampuja ja konekivääritulta oli käytetty. Israelilaiset pakenivat rakettihyökkäystä pommisuojiin. Manara-kibbutsin luona yksi israelilaissotilas oli haavoittunut. [3] (englanniksi)
[muokkaa] Tapahtumat heinäkuussa 2006
Huomautus: The Daily Stariin viittaavat tapahtumat ovat usein tapahtuneet päivää aikaisemmin eli tapahtumapäivänä on julkaisupäivä.
[muokkaa] 12. heinäkuuta
Hizbollah surmaa kahdeksan israelilaissotilasta ja sieppaa panttivangeikseen kaksi, tuhoaa HMMWV-auton ja Merkava-taistelupanssarivaunun. Israel iskee takaisin ilmavoimilla ja lähettää myös maajoukkoja Libanonin puolelle ensimmäistä kertaa vuoden 2000 vetäytymisensä. [7]
[muokkaa] 13. heinäkuuta
13.7. Israelin iskuissa kuoli vähintään 44 ihmistä. Hizbollah-järjestö vastasi ampumalla 60 Katjuša-rakettia israelilaiseen Naharijan kaupunkiin surmaten yhden ja haavoittaen 20:tä siviiliä.[8] Hizbollah on pitkään pommittanut Pohjois-Israelia Katjuša-raketeilla pakottaen rajaseudun israelilaiset säännöllisesti turvautumaan pommisuojiin. Britannia, Italia, Ranska ja Venäjä syyttävät Israelia suhteettomasta voimankäytöstä Yhdysvallat puolestaan syyttää terroristeja rauhanprosessin etenemisen estämisestä. [9]
[muokkaa] 14. heinäkuuta
14.7. kaksi israelilaista kuolee Hizbollah raketti-iskuista. [10]
14.7. Hizbollah onnistui iskemään israelilaiseen Sa'ar 5-luokan INS Hanit -ohjusveneeseen, joka oli noin kymmenen merimailin päässä Libanonin rannikosta. Alus vaurioitui vakavasti miehittämättömän lentävän, räjähteillä lastatun aseen iskeydyttyä siihen. Korkea-arvoinen Israelin upseeri kertoi lehtimiehille kiinalaisvalmisteisen C-802 maalta-merelle-ohjuksen iskeytyneen alukseen.[11]
Israel löysi kahden päivän kuluessa neljän aluksella iskussa kuolleen sotilaan ruumiit.[12][13][14]
14.7. Israel pommittaa Hassan Nasrallahin Beirutin kotia, joka julistaa avoimen sodan. Israel ilmoittaa lopettavansa, mikäli Hizbollah lopettaa rakettien ampumisen Israeliin, vapauttaa israelilaisvangit sekä suostuu YK:n päätöslauselman mukaiseen aseistariisuntaan. [15]
[muokkaa] 15. heinäkuuta
15.7. Israel tiedotti jatkavansa sotatoimia Gazan kaistaleella huolimatta samanaikaisista taisteluista Hizbollah-sissejä vastaan Libanonin rajalla.[16] Syyrian johtava Baath-puolue ilmoitti antavansa tukensa Hizbollah-järjestölle. Syyria oli näkyvästi tukenut jo vuonna 2001 Hizbollahia, jolloin Israel vetäytyi Etelä-Libanonista.[17]
Kahdensantoista siviiliä kuoleen Israelin hyökkäyksessä. [18]
[muokkaa] 16. heinäkuuta
16. heinäkuuta Hizbollah ampui raketteja Haifaan. Isku surmasi ainakin 8 israelilaista ja haavoitti 17:aa. Israelin pääministeri Ehud Olmert totesi että iskulla on "kauaskantoisia seurauksia" sen "pohjoisille naapureille". [19]
Israelin koneet pommittivat Hizbollahiin myönteisesti suhtautuvaa al-Manar TV-asemaa ja merkittävää voimalaitosta Beirutin esikaupunkialueella. Iran varoitti Israelia "käsittämättömillä menetyksillä", mikäli se hyökkää myös Syyriaan. Syyria varoitti ryhtyvänsä kaikkiin toimiin mitä tahansa Israelin hyökkäystä vastaan [20]
[muokkaa] 17. heinäkuuta
17.7. Israel jatkoi ilmaiskuja Libanoniin. Öisissä iskuissa kuoli ainakin 15 libanonilaista, joista osa oli siviilejä. Useita kymmeniä ihmisiä haavoittui.
Israel iski maanantaiyönä ilmasta Libanonin sotilaskohteisiin mm. Tripolissa sekä Abdehin kaupungissa. Abdehin sotilastukikohdan iskussa kuoli ainakin seitsemän sotilasta ja kymmenen haavoittui. Israel kohdisti lisäksi ilmaiskuja Baalbekiin sekä Beirutiin.
Toisten tietojen mukaan Israelin iskuissa kuoli 43 libanonilaista [21]
Israelin armeija kiisti aloittaneensa maahyökkäyksen Libanoniin. Armeijan tiedottaja kertoi sotilaiden käyneen yöllä Libanonin alueella tuhoamassa Hizbollahin asemia, mutta palanneen takaisin.[22]
Myös Hizbollah iski yöllä Israeliin. Illalla 16.7. Hizbollah ampui raketin aikaisempaa syvemmälle Israelin alueelle, noin 50 km rajan eteläpuolella sijaitsevaan Afulaan.[23] Hizbollah on jatkanut maanantaina 17.7. raketti-iskujaan Haifan kaupunkiin. Yksi raketeista osui kolmikerroksiseen asuintaloon ja ainakin kuuden israelilaisen kerrottiin haavoittuneen.
Suomalaisten evakuointi Libanonista alkoi, ja heitä kuljetetaan kotimaahansa Kyproksen ja Syyrian kautta. Ulkoministeriö ilmoitti, että kaikille halukkaille pyritään järjestämään mahdollisuus poistua maasta.[24]
[muokkaa] 18. heinäkuuta
Hizbollah-järjestö torjui ajatuksen tulitauosta, jonka ehdot sen tulkinnan mukaan Israel sanelisi.
USA:n ulkoministeriö ilmoitti ulkoministeri Condoleezza Ricen matkustavan Lähi-itään. Ilmoitus tuli sen jälkeen, kun päälle jäänyt mikrofoni välitti presidentti Bushin ja Britannian pääministeri Tony Blairin alatyyliseksi luonnehditun asiaa koskevan yksityiskeskustelun G8-kokouksessa.
Helikoptereita ja laivoja lähetetään evakuoimaan ulkomaalaisia. [25]
[muokkaa] 19. heinäkuuta
Uutiskanava CNN uutisoi Israelin maajoukkojen edenneen Libanonin alueelle tuhoamaan Hizbollahin asemia.[26] Rajan tuntumassa käytiin sodan tähän mennessä rajuimmat maajoukkojen yhteenotot. Hizbollahin mukaan kolme israelilaissotilasta kuoli ja kymmenen haavoittui. Israel ei vahvistanut tietoa. Toisten tietojen mukaan kaksi israelilaissotilasta kuoli rajakahakoissa. [27]
Ilmaiskuissa sai päivän aikana surmansa ainakin 56 libanonilaissiviiliä. Israel ampui ohjuksia muun muassa Srifan ja Nabatijan kyliin Etelä-Libanonissa sekä itäiseen Maarabuniin. Vain yksi kohteena olleen Hizbollahin taistelijoista sai surmansa. Toisten tietojen mukaan vähintään 70 libanonilaissviiliä kuoli. [28]
Hizbollah ampui Israeliin yli 70 rakettia, joista suurin osa osui Haifaan. Nasaretiin osui ohjus, joka surmasi tiettävästi kaksi tai kolme ihmistä.
Ulkomaalaisten evakuoinnit jatkuivat kiivaina.
Israelin pääministeri Ehud Olmert ilmoitti Israelin hyökkäyksen jatkuvan "niin kauan kuin on tarpeen". Hänen mukaansa tavoitteena on kahden siepatun israelilaissotilaan vapauttaminen ja sen varmistaminen, ettei Hizbollah enää ole uhka Israelille.
Libanonin pääministeri Fouad Siniora pyysi kansainvälisen yhteisön apua tilanteen ratkaisemiseksi.[29]
Päivä on siihenastisista taisteluiltaan raskain.
[muokkaa] 20. heinäkuuta
20.7. Israelin puolustusministeri Amir Peretz ilmoitti Israelin aloittavan tarvittaessa täysimittaisen maahyökkäyksen. Perez kuitenkin painotti ettei tavoitteena ole Libanonin valloitus. Sotilaslähteiden mukaan rajalle on keskitetty maajoukkoja yli divisioonan. Israelin joukot ja Hizbollah ottivat yhteen rajalla. Israel ilmoitti kahden israelilaissotilaan kuolleen taisteluissa. [30]
Israelin ilmavoimat pommittivat Etelä-Beirutin bunkkeria, jossa Hizbollahin johtajan Hassan Nasrallahin arveltiin piileksivän. Hizbollahin mukaan kukaan ei kuollut iskussa.
Yhdysvaltain merijalkaväki astui maihin Beirutin lähettyvillä osallistuakseen mittavaan evakuointioperaatioon.
EU ilmoitti lahjoittavansa 10 miljoonaa euroa humanitaariseen apuun Libanoniin, jossa arviolta puoli miljoonaa on joutunut jättämään kotinsa ja jossa on pulaa elintarvikkeista ja lääkkeistä.
Ulkomaalaisten evakuointi käynnistyy laajasti maitse, meritse ja ilmateitse kohti Kyprosta, Syyriaa sekä Turkkia. [31]
[muokkaa] 21. heinäkuuta
21.7. Israel kutsui tuhansia reserviläisiä palvelukseen. Libanonin puolustusministeri Elias al-Murr ilmoitti TV-haastattelussa Libanonin armeijan puolustavan maata mikäli Israel käynnistää maahanhyökkäyksen. Libanonin armeija tosin on sekä määrällisesti että laadullisesti Israelia heikompi. Libanonin armeijalla on noin 61 400 miestä, joiden aseistus ja koulutus on varsin heikko. Ilmavoimissa palvelee noin tuhat sotilasta, merivoimissa 400 ja maavoimissa 60 000, joista 15 000 on asevelvollisia. Muut ovat palkattuja. Libanonin ilmavoimissa ei ole torjuntahävittäjiä eikä harjoitushävittäjiä, millä voitaisiin tukea maataisteluita tai suorittaa valvontaa. Libanonin asevoimilla on 30 vanhaa ja muutama uusi helikopteri, mutta ei merkittävää ilmatorjuntaa. Maan asevoimat on kehitetty hillitsemään sisäisiä levottomuuksia ja toimivat valtakunnallisena santarmistona.
Israelin ilmavoimat pudottivat Etelä-Libanoniin runsaasti lentolehtisiä, joissa kehotettiin siviilejä pakenemaan 20 kilometrin päähän rajasta. Alueella asuu noin 300 000 libanonilaista, joista tuhannet ovat lähteneet pakoon.
Hizbollah hylkää Yhdistyneiden kansakuntien suunnitelman lopettaa vihollisuudet ja vapauttaa israelilaissotilaat. Ulkomaalaisten evakunointi jatkuu ja eteläliberanonialaiset pakenevat suurin joukoin pohjoiseen. [32]
[muokkaa] 22. heinäkuuta
Israelin armeija jatkoi tunkeutumisia Libanonin puolelle ja ilmoitti ottaneensa haltuunsa Maroun al-Rasin Etelä-Libanonissa.[33]
Israelin armeija keskittää tuhansia reserviläisiä lisää Libanonin rajalle. [34]
Israelin lentokoneet iskevät televisio- ja matkapuhelinmastoihin. [35]
[muokkaa] 23. heinäkuuta
Israel teki ilmaiskuja Beirutiin, Tyrokseen, Bekaan laaksoon ja Sidoniin. Hizbollahin raketit iskivät Haifan kaupunkiin Israelissa, surmaten kaksi ja haavoittaen viittätoista ihmistä. [36]
Syyria varoittaa vastaavansa, mikäli Israel miehittää Libanonin. Israelin puolustusministeri Amir Peretz ilmoittaa tukevansa ajatusta kansainvälisen joukon lähettämisestä Etelä-Libanoniin mahdollisesti NATOn maksamana. [37]
[muokkaa] 24. heinäkuuta
Israelin joukot taistelivat Hizbollahia vastaan Bint Jbeilin ympäristössä Etelä-Libanonissa. Israelin taisteluhelikopteri syöksyi maahan ja kaksi lentäjää kuoli. [38]
Myös kaksi muuta israelilaissotilasta kuolee taistelussa Hizbollahin kanssa. Israelin armeija ilmoittaa ottaneensa kaksi kaksi Hizbollahin taistelijaa ja vieneen heidät Israeliin. [39]
Condoleezza Rice vierailee Libanonissa tukemassa libanonilaisia ja kehottaa tulitaukoon heti kun se on mahdollista. Egeland ehdottaa 150 miljoonan dollarina humanitaarista apua tukemaan 800 000 kotinsa ilmahyökkäysten vuoksi jättänyttä libanonilaista. [40]
[muokkaa] 25. heinäkuuta
Neljä YK-tarkkailijaa sai surmansa Israelin pommituksessa Khiamin kapungissa. Surmansa saaneiden joukossa oli suomalainen Jarno Mäkinen. [41]
Israel ilmoittaa ottaneensa haltuunsa Bint Jbeilin. Tapahtuneesta ei tule neutraalia vahvistusta. Condoleezza Rice sanoo ajan olevan valmis uudelle Lähi-idälle. [42]
[muokkaa] 26. heinäkuuta
Israelin maavoimat ja Hizbollahin taistelijat ottivat rajusti yhteen Bint Jbeilin kaupungissa ja Maroun al-Rasin kylässä. Israel ilmoitti tappioikseen 9 kuollutta ja 25 haavoittunutta. [43]
[muokkaa] 28. heinäkuuta
Israel teki kymmeniä uusia ilmaiskuja Libanoniin. Libanonin viranomaisten mukaan ainakin 12 ihmistä sai surmansa. Hizbollah ampui yli 100 rakettia Pohjois-Israeliin, ilmoittaen käyttäneensä myös uutta Khaibar-1-rakettia joka pystyy iskemään entistä pidemmälle Israeliin. [44]
Israelin ilmoitetaan ottavan käyttöön Patriot-ilmatorjuntapattereita Tel-Avivin lähellä. [45]
[muokkaa] 29. heinäkuuta
Israelin maavoimat vetäytyivät Bint Jbeilistä. [46]
14 libanonilaissiviilin mainitaan kuolleen Israelin ilmaiskuissa. Condoleezza Rice palaa neuvottelemaan rauhasta. Israel hylkää YK:n pyynnön kolmen päivän tulitauosta, minkä avulla voitaisiin toimittaa humanitaarista apua perille. Libanonin rannikon mainitaan saatuneen, koska Israel pommitti Beirutissa sähkölaitoksen öljysäiliöitä siten, että 15 000 000 kg öljyä alkoi valua Välimereen. [47]
[muokkaa] 30. heinäkuuta
Israelin ilmavoimat iskivät siviilikohteisiin Qanan kaupungissa Etelä-Libanonissa tappaen useimpien kansainvälisten uutistoimistojen mukaan yli 54 siviiliä, joista vähintään 37 lapsia. Ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watchin muutamaa päivää myöhemmin julkaiseman raportin mukaan kuolleita olisi löytynyt siihen mennessä 28, joista 19 lapsia. Yhä löytymättä raunioissa järjestö kuitenkin uskoo olevan toistakymmentä ruumista. Israel väitti Hizbollahin ampuneen paikalta raketteja. Israel syyttää Hizbollahia ja toteaa, ettei aselevolla ole kiirettä. Israel hyökkää Masnaahan koukaten Syyrian kautta. [48]
Libanonin pääministeri Fouad Siniora tuomitsi iskun hirvittävänä sotarikoksena, ja perui suunnitellun tapaamisen Israelia tukevan Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleezza Ricen kanssa.
Yarounin kylässä Israelin ilmaiskussa kuoli viisi ihmistä joista kaksi lapsia. Israelin sotilaat ja Hizbollahin taistelijat ottivat yhteen Khiamin kaupungin ympäristössä.
Lisäksi taistellaan Taiben lähistöllä. [49]
Samana päivänä Hizbollah ampui Israeliin arvion mukaan 146 rakettia, jotka haavoittivat viittä henkilöä. [50]
[51] Puoliltaöin Israel ilmoitti keskeyttävänsä osittain ilmaiskut Libanoniin 48 tunnin ajaksi, johtuen sen aiemmin päivällä tekemän iskun saamasta kansainvälisestä vastalauseryöpystä.
Libanonilaisen Libanoscopie-lehden mukaan Qanan kerrostalopommitus oli Hizbollahin tarkoituksellisesti järjestämä.[52]
Suomen ulkopoliittinen johto ilmaisi järkytyksensä tapahtuneen johdosta. [53]
[muokkaa] 31. heinäkuuta
Ilmaiskujen osittaisesta keskeyttämisestä huolimatta Israelin sotilaat ja Hizbollah-taistelijat ottivat yhteen raja-alueella. Israel jatkoi ilmaiskuja raja-alueella. [54]
Yksi libanonilaissotilas kuolee Israelin laivaston tulituksen vuoksi. Israelilaislentokoneet iskevät Taibeen [55]
[muokkaa] Tapahtumat elokuussa 2006
[muokkaa] 1. elokuuta
Israelin turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta hyväksyi maahyökkäyksen laajentamisen Libanonissa. Se hyväksyi Israelin puolustusvoimien laajan maaoperaation tavoitteena tunkea Hizbollah vähintään Litani-joelle tai pohjoisemmas tarkoituksenaan raivata tila myöhemmin mahdollisesti alueelle tulevalle kansainväliselle joukolle.
Sotilaallisena tarkoituksena on edetä noin 30 kilometriä Israelin rajala pohjoiseen, mikä tekisi mahdottomaksi Hizbollah:lle ampua Katjušha-raketteja Israelin puolelle Dan Halutzin suunnitelman mukaisesti. Loput 10%:ia Hizbollah:n raketeista tai lyhyen matkan ohjuksista olisi helpompi tuhota ilmavoimin kauempaakin.
Kahdestatoista israelilaisministeristä yhdeksän kannatti maasodan laajentamista esityksen mukaisesti ja kolme ministeriä pidättyi äänestyksestä. He olivat Kadiman Shimon Peres, Israelin työväenpuolueen Ophir Pines-Paz, ja Shan Eli Jishai. Peresin mielestä yllätysmahdollisuus on jo menetetty, Pines-Pazin mielestä diplomaattiset kanavat tulisi pitää auki ja Jishain mielestä ilmaiskuja tulisi jatkaa, jotta ne tekisivät tehtävänsä. Haaretz [4]
Reserviläisiä kutsuttiin palvelukseen ja armeijalle annettiin lupa edetä 6-7 km Libanonin puolelle tarkoituksena ajaa Hizbollahin sissit kauemmaksi rajasta. Israelin mukaan se on tappanut 20 Hizbollahin taistelijaa viimeisen kahden vuorokauden aikana. Arabilähteiden mukaan samaan aikaan on kuollut kolme israelilaissotilasta.
Israelin puolustusvoimat ryhtyvät taisteluun Hizbollahin kanssa Bint Jbailissa. The Daily Star [5]
[muokkaa] 2.elokuuta
Israelin kommandot tekivät iskun Baalbekiinn, 100 kilometriä rajan pohjoispuolelle, vangiten viisi libanonilaista, joiden Israel väittää olevan Hizbollah:n militantteja. Samalla kuolee 16 siviiliä, joista seitsemän on lasta. The Daily Star [6]
Operaation tarkoitukseksi Israel ilmoittaa aseiden Hizbollahin aseisen saamisen estäminen Syyriasta, mutta uutistoimistojen mukaan syynä voi olla paikallisen Hizbollah-johtajan kaappausyritys. Vastarinta yllättää israelialiset.
Hizbollah ampuu noin 160 rakettia Israeliin, minkä seurauksena yksi kuolee ja 19 haavoittuu. Jotkin raketeista yltävät Beit Sheaniin saakka, syvimmälle Israelin alueelle kuin aikaisemmin. Libanonin virallisten arvioiden mukaan Israelin pommitukset ovat aiheuttaneet 2 500 000 000 dollarin vahingot. The Daily Star [7]
[muokkaa] 3. elokuuta
Neljä israelilaissotilasta sai surmansa taisteluissa Etelä-Libanonissa. Kahdeksan israelilaissiviiliä sai surmansa Hizbollahin raketti-iskuissa [56]
Israel aloittaa päivien tauon jälkeen Beirutin pommitukset. Islamialaiset maat vaativat välitöntä tulitaukoa Lähi-itään. Kahdeksan israelilaissiviiliä ja neljä sotilasta kuolee. Hizbollahin johtaja uhkaa iskeä Tel-Aviviin ja Libanonin virallisten lukujen mukaan yli 900 siviiliä on kuollut ja 3 000 haavoittunut. The Daily Star [8]
[muokkaa] 4. elokuuta
Israelin pommituksissa kuoli seitsemän siviiliä Taibehin kylässä Etelä-Libanonissa, viisi Beirutissa kristittyjen asuinalueella ja ainakin 26 Qaa'n kylässä Syyrian rajalla. [57]
Israel iskee Sohmorin voimalaitokseen katkaisten sähköt Bekaan laaksosta ja Etelä-Libanonista. Israelin virallisten lukujen mukaan yhteensä 43 israelilaissotilasta ja 31 -siviiliä on kuollut.
Hizbollah ampuu 220 rakettia Israeliin, joista yksi osuu Haderaan 40 kilometrin päähän Tel-Avivista pohjoiseen, mikä on etelämpänä kuin aiemmin. The Daily Star [9]
[muokkaa] 5. elokuuta
Libanonin hallitus torjui YK:n turvallisuusneuvoston neuvotteleman päätösehdotuksen tulitauosta, jonka sekä Ranska että Yhdysvallat hyväksyivät. Israel teki varhain aamulla iskun lähelle Tyyroksen kaupunkia. Iskussa kuoli yksi Libanonin armeijan sotilas ja neljä siviiliä, joiden Israel väitti kuuluvan Hizbollahin vanhimpiin. Israel kehotti Sidonin kaupungin asukkaita poistumaan. Yksi Isarelin sotilas sai surmansa Hizbollahin kranaatinheitiniskussa Taibehissa.[58]
Kolme israelilaista siviiliä kuoli Hizbollahin raketeista. [59]. Ainakin 20 000 ihmistä osallistui Libanon-mielenosoitukseen Lontoossa.
Israel järjestää aikaisempaa raskaimmat pommitukset Libanoniin ja Beirutin pommitukset jatkuivat kolmantena yönä peräkkäin. Yksi israelialissotilas kaatuu Taiben lähellä ja kahdeksan kommandoa haavoittuu. The Daily Star [10]
[muokkaa] 6. elokuuta
12 Israelin sotilasta sai surmansa Hizbollahin raketti-iskussa Kfar Giladiin, Pohjois-Israeliiin. Kaksi israelilaissotilasta kaatui taisteluissa. Haifassa kuolee kolme siviiliä ja haavoittuu 160.
Ainakin 12 libanonilaista siviiliä, yksi libanonilaissotilas sekä yksi palestiilainen Syyriaa kannattava taistelija saivat surmansa Israelin ilmaiskuissa.[60] The Daily Star [11]
Hizbollah väittää kolmen taistelijansa kuolleen ja sen virallinen taistelijoita koskeva tappioluku nousee 51:een. The Daily Star [12]
Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvosto keskustelee yhdysvaltalais-ranskalaisesta päätöslauselmaehdotuksesta, minkä mukaan vihollisuudet on lopetettava, mutta Libanonin hallitus hylkää ehdotuksen ja Hizbollah ilmoittaa lopettavansa taistelun vasta sitten, kun Israel on vetäytynyt Libanonista. The Daily Star [13]
Syyria varoittaa Israelia paikallisesta sodasta, mikäli Israel hyökkää Syyriaan. The Daily Star [14]
[muokkaa] 7. elokuuta
Ainakin 49 ihmistä kuoli Israelin ilmaiskuissa. Kolme israelilaissotilasta ja viisi Hizbollahin taistelijaa sai surmansa taisteluissa Bint Jbailissä. [61]
Joidenkin tietojen mukaan kuolleiden libanonilaissiviilien määrä on 69. Libanonin virallisten lukujen mukaan on kuollut yli 1 000 ja loukkaantunut yli 3 500.
Israelin pääministeri Ehud Olmert ilmoittaa, ettei Israelin puolustusvoimilla ole toimintarajoitteita. Arabiliiton ministerit tapaavat Beirutissa.
Libanononin pääministeri Fuad Sinora vaatii muutoksia Yhdistyneiden kansankuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmaehdotukseen. Hänen mukaansa Israelin pitäisi vetäytyä YK-joukkojen tieltä, Libanonin armeija pitäisi lähettää myös Etelä-Libanoniin sekä toteuttaa Hizbollahin aseistariisunta.
Libanon alkaa kutsua reservijoukkoja palvelukseen ja valmistautuu sijoittamaan Etelä-Libanoniin 15 000 sotilastaan. The Daily Star [15]
Libanonin asevoimien joukot eivät ole olleet maan eteläisimmässä osassa 1970 jälkeen, kun PLO tuli sinne Jordaniasta.
[muokkaa] 8. elokuuta
Yksi israelilaissotilas ja 15 Hizbollahin taistelija kuolevat taistelussa Israelin tiedotuksen mukaan. Israelin armeijan mukaan tappiot ovat yhteensä 62 sotilasta. Amir Peretz haluaa suunnitelman valtuutetusta laajemmasta maahyökkäyksestä. Israelin ilmavoimat pudottaa Libanoniin lentolehtiä luvaten hyökätä mitä tahansa liikkuvaa ajoneuvoa vastaan. Humanitäärisen avun järjestöjä varoitetaan avustuskuljetuksia kohtaavasta vaarasta.
Israelin pääministeri pitää Libanonin ehdotusta siirtää joukkoja Etelä-Libanoniin mielenkiintoisena, mutta epäileen sen mahdollisesti olevan myös savuverho Hizbollahille.
Aikaisemmin säästyneen Beirutin kaupunginosa Shijahiin tehdään ilmahyökkäys, missä kuolee 50 libanonilaista. YK:n pääsihteeri Kofi Annan kehottaa Israelia ja Hizbollahia kunnioittamaan velvoitteitaan kansainvälisen humanitaarisen lain perusteella. Arabiministerit tapaavat Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston. The Daily Star [16]
[muokkaa] 9. elokuuta
Israelin turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta päätää laajentaa maasotaa. Israelin sotilaskoneet tappavat 11 henkilöä, mm. Hizbollahin johtajan ja hänen viisi lastaan Libanonin kattavissa ilmahyökkäyksissä. Israelin laskujen mukaan israelilaisten tappiot ovat yhteensä 65 kuollutta sotilasta ja 36 siviiliä.
Kirjat Shimonan kaupunki Israelissa evakuoidaan ensimmäistä kertaa sitten 1948 itsenäisyyssodan jälkeen. Ranska ja Yhdysvallat jatkavat neuvotteluja Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston päätöslauselmaehdotuksesta. Avustusjärjestö valittavat Israelin teihin ja siltoihin kohdistuneiden pommitusten haittaavan avustustoimintaa. The Daily Star [17]
[muokkaa] 10. elokuuta
Israel valtaa Marjayunin sekä ottaa haltuunsa Libanonin asevoimien parakit. Israel ilmoittaa lisänneensä sotilaallista painetta edistääkseen diplomaattista ratkaisua. Yksi israelilaissotilas kuoli Etelä-Libanonissa ja kaksi ihmistä loukkaantui Pohjois-Israelissa Hizbollah:n raketti-iskusta. Kofi Annan kehottaa Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvostoa laatimaan päätöslauselman konfliktin lopettamiseksi viikon loppuun mennessä. The Daily Star [18]
[muokkaa] 11. elokuuta
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto valtuutti 15 000 rauhanturvaajan olon Libanonissa, mihin sisältyy jo nyt Libanonissa olevat noin 2000 sotilaan vahvuiset UNIFIL-joukot. Ranskalla on 200 sotilasta UNIFIL-joukoissa ja se lupasi lähettää 200 sotilasta lisää. Aikaisemmin Ranska oli kaavaillut lähettävänsä jopa 2 500 sotilasta. Ranskalla on 1 700 sotilasta ulkomailla muissa kuin YK-tehtävissä.
12 siviiliä kuolee ja 15 haavoittuu Israelin ilmaiskuissa. Yksi israelilainen sotilas ilmoitetaan kaatuneeksi ja 16 haavoittuneiksi Hizbollahin kanssa käydyissä taisteluissa. Mielipidemittausten mukaan Israelin hallituksen kannatus on heikentynyt koskien konfliktin hoitamista.
Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaajat evakuoivat satoja Libanonin asevoimien turvallisuusjoukkoihin kuuluvia ja siviilejä Marjayunista Libanonin asevoimien parakeista, mitkä ovat joutuneet Israelin haltuun. The Daily Star.
Israel päättää ennen tulitaukoa jatkaa laajaa maahyökkäytä kohti Litani-jokea neljän yksitoista prikaatia käsittävän divisioonan avulla oman ilmoituksensa mukaan diplomaattisen prosessin jouduttamiseksi:
[muokkaa] Israelin pohjoinen maanpuolustusalue
- komentaja kenraalimajuri Aluf Benjamin Gantz
[muokkaa] Israelin Pohjoinen divisioona
- vastustaja Hizbollahin rintamalohko 5
[muokkaa] Israelin 162. divisioona
- komentaja prikaatikenraali Guy Zur
- vastustaja Hizbollahin rintamalohkot 3 ja 4
[muokkaa] Israelin 91. divisioona
- komentaja prikaatikenraali Gal Hirsch
Israelin joukot käsittävät noin 12 000 sotilasta.
[muokkaa] 12. elokuuta
Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto hyväksyy äänin 15-0-0 päätöslauselmaehdotyksen. Israel laajentaa maahyökkäystään Etelä-Libanonissa menettäen kaatuneina 24 sotilastaan. Libanon ja Israel hyväksyvät päätöslauselma 1701:n. Kofi Annanin mukaan osapuolet ovat lopettavat vihollisuudet 14. elokuuta kello 05:00 UTC eli paikalliseen aikaan kello kahdeksalta aamulla. The Daily Star
[muokkaa] 13. elokuuta
Israelin hallitus vahvistaa hyväksyvänsä päätöslauselma 1701:n. Myös Syyria ja Irann ilmoittavat kannattavansa päätöslauselmaa. 13 siviiliä kuolee Israelin jatkaessa hyökkäystään Etelä-Libanonissa. The Daily Star. Israelilainen mies kuolee Hizbollahin ampumasta raketista. The Daily Star
[muokkaa] 14. elokuuta
Pääosin pitävä YK:n välittämä tulitauko vaiensi taistelut aamukahdeksalta (UTC 05:00). Israel iskee muutamia minuutteja ennen tulitauon alkamista. Seitsemän kuolee Baalbekin lähistöllä puolta tuntia ennen tulitauon alkamista.
Israel ylläpitää Libanonin ilma- ja merisaarron ja kieltää tieliikennettä. Pakolaiset alkavat palata koteihinsa. Tulitauon jälkeen yksi Hizbollahin taistelijoista kuolee tulitauon alkamisen jälkeen israelilaistulituksesta Israelin mukaan jatkuneen taistelun tuloksena. The Daily Star.
Libanonilaislaskelmien mukaan vähintään 1 150 ihmistä on kuollut, joista suurin osa siviileitä johtuen Israelin pommituksista Libanonissa. Israel ilmoittaa joidenkin sen joukkojen jo olevan vetäytymässä Libanonista. Yhdistyneiden kansakuntien saattui saapuu Tyyrokseen tuomaan apua monien päivien tauon jälkeen.
Pohjois-Israelisssa israelailaiset tuleva pommisuojistaan. Libanonin YK-suurlähettiläs sanoo, että hänen maansa on viimeinen, joka allekirjoittaa rauhansopimuksen Israelin kanssa. (Myöskään Golanin kukkulat takaisin vuoden 1967 jälkeen Israelille menettänyt Syyria ei ole sopinut rauhasta Israelin kanssa Egyptin ja Jordanian tapaan).
Israel ilmoittaa kahden sotilaansa kuoleen ja että israelilaissotilaiden kaatuneiden yhteismäärä nousee 117:a. Israel pudottaa lentolehtisiä, missä se syyttää Hizbollahia Libanonin tuhosta ja varoittaa vastaavansa mihin tahansa uusiin hyökkäyksiin. Hizbollah levittelee julisteita, missä todetaan sen saavuttaneen jumalallisen voiton (divine victory)
Yhdistyneet kansakunnat varoittaa räjähtämättömistä ammuksista, mitä arvellaan olevan joka kymmenennen kranaatin, pommin tai raketin, mitä on ammuttu tai pudotettu Libanoniin.
The Daily Star
[muokkaa] 18. elokuuta
Yhdistyneet kansakunnat vetosi jäsenvaltioihinsa, että Libanoniin saataisiin ensi vaiheessa 3 500 rauhanturvaajaa.
[muokkaa] 19. elokuuta
Israel iski Bekaan laaksoon Budain kylään laskemalla helikoptereista alas kaksi HMMWV-autoa ja niiden mukana kommandoja. BBC:n mukaan tarkoituksena oli siepata paikallinen Hizbollah-johtaja, kun taas Israelin ilmoituksen mukaan tarkoituksena oli estää Hizbollahia saamasta Syyriasta kuljetettuja aseita. Yksi israelilaissotilas ja kolme Hizbollah (taistelujärjestö) taistelijaa kuolivat. Silminnäkijöiden mukaan Israelin tulitus tuhosi sillan. Taistelut keskivät yli kaksi tuntia ja kaksi helikopteria nouti israelilaiset hävittäjien vartioidessa ylempänä. HS
[muokkaa] 20. elokuuta
Israel ilmoitti, ettei se halua rauhanturvaajiksi maita, joilla ei ole diplomaattisia suhteita Israelin kanssa. Tällaisia halukkaita rauhanturvaajia Libanoniin ovat mm. Indonesia ja Malesia sekä Bangladesh.
Israelin pääministeri Ehud Olmert soitti Italian pääministeri Romano Prodille ehdottaen Italiaa Libanonin rauhanturvaoperaation johtovaltioksi. Italia oli aikaisemmin kaavaillut lähettävänsä jopa 3000 rauhanturvaajaa. 2 500 rauhanturvaajasta puhunut Ranska lähettää 400 rauhanturvaajaa, joista 49 pioneeria on jo saapunut.
Israelin päähuolena on Syyrian vastainen raja ja Hizbollahin mahdollisesti sitä kautta saama Iranin järjestämäksi uskottu aseapu.
[muokkaa] 21. elokuuta
Yhdistyneiden kansakuntien suunnitelman mukaan 2. syyskuuta 2006 pitäisi olla lähetetty Libanoniin 3 500 sotilasta, mihin sisältyisi kolme jalkaväkipataljoonaa, kevyt tiedustelupataljoona, yksi rakentava pioneeripataljoona sekä sotilaspoliiseja. [19]
5. lokakuuta mennessä tulisi Libanoniin olla lähetettynä lsäksi kolme moottoroitua jalkaväkipataljoonaa, kaksi kevyttä tiedustelupataljoonaa sekä lisää pioneereja ja sotilaspoliiseja.
4. marraskuuta lisäksi loput joukoista.
[muokkaa] 22. elokuuta
Italian ulkoasiainmnisteri Massimo D'Alema pyytää Suomea kutsumaan koolle perjantaksi 25. elokuuta EU-kokouksen, missä päätettäsiin Libanonin rauhanturvaamisesta. Italia lupautui edellisenä päivänä lähettämään 2000 - 3000 rauhanturvaajaa Libanoniin ja pyrkii samalla johtovaltioksi. Aikaisemmin Ranska oli luvannut 2 500 rauhanturvaajaa, mutta onkin lähettämässä 200 UNIFIL-turvaajan lisäksi vain 200 rauhanturvaajaa, joista 49 pioneeria on saapunut.
[muokkaa] 27. elokuuta
Hassan Nasrallah ilmoittaa Libanonin televisiossa katuvansa kahden israelilaissotilaan sieppaamista todeten, että ei olisi ryhtynyt siihen, mikäli olisi tiennyt seurauksena olevan kuukauden mittaisen sodankäynnin. [20]
[muokkaa] 28. elokuuta
Kofi Annan kehottaa Hizbollahia vapauttamaan panttivangit sekä Israelia lopettamaan Libanonin saarron. [21]
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Lähteet
- ↑ http://www.mfa.gov.il/MFA/Terrorism-+Obstacle+to+Peace/Terrorism+from+Lebanon-+Hizbullah/Israel-Hizbullah+conflict-+Victims+of+rocket+attacks+and+IDF+casualties+July-Aug+2006.htm Israelin ulkoministeriö 10.8.2006
- ↑ http://www.commondreams.org/headlines06/0731-07.htm Guardian 31.7. 2006
- ↑ http://www.lcparty.org/080806_2.html
- ↑ Day-by-day: Lebanon crisis
- ↑ http://sfgate.com/cgi-bin/article.cgi?f=/c/a/2006/07/21/MIDEAST.TMP "Israel Set War Plan More Than Year Ago", Gerald Steinbergin haastattelu Jerusalemissa, San Francisco Chronicle 21.6.2006
- ↑ http://www.newyorker.com/fact/content/articles/060821fa_fact "Watching Lebanon", Seumour Hersch, New Yorker 21.8.2006
- ↑ Hizbollah ottaa kaksi israelilaissotilasta vangeikseen (en)
- ↑ Israel aikoo saartaa Libanonin
- ↑ Valtiot kritisoivat Israelia
- ↑ Kaksi israelilaista kuolee
- ↑ Jerusalem Post: IDF confirms warship hit by explosive-laden UAV
- ↑ BBC News: Day-by-day: Lebanon crisis
- ↑ 4 Israelis Missing After Warship Hit
- ↑ MTV3 uutiset: Israel jatkaa iskuja Gazaan ja Libanoniin
- ↑ Israelin rauhanehdot Hizbollahille (en)
- ↑ http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/id38590.html
- ↑ http://www.yle.fi/uutiset/ulkomaat/id38589.html
- ↑ Kahdensantoista siviiliä kuolee (en)
- ↑ CNN: Hezbollah rockets kill 8 in Haifa
- ↑ Syyria varoittaa ryhtyvänsä vastatoimiin
- ↑ 43 libanonilaista kuoli
- ↑ YLE uutiset: Israelin armeija kieltää maahyökkäyksen
- ↑ MTV3 uutiset: Israel jatkanut Libanonin pommittamista
- ↑ MTV3 uutiset: Suomalaisten evakuointi Libanonista käynnissä
- ↑ Evakuointilaivat ja helikopterit liikkeelle
- ↑ CNN: Israeli troops enter southern Lebanon
- ↑ Kaksi israelilaissotilasta kuoli
- ↑ 70 libanonilaista kuol1
- ↑ MTV3 uutiset: Israelin iskut surmasivat noin 50 Libanonissa
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5194156.stm
- ↑ Evakuointi käynnistyy
- ↑ Hizbollah hylkää YK:n suunnitelman
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5194156.stm
- ↑ Israel keskittää reserviläisiä
- ↑ Israel iskee televisio- ja matkapuhelinmastoihin (en)
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5194156.stm
- ↑ Peretz kannattaa NATO:n rahoittamaan kansainvälistä joukkoa
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5194156.stm
- ↑ Kaksi israelilaiskuollutta lisää ja kaksi Hizbollahin taistelijaa vangiksi
- ↑ Egeland ehdottaa humanitaarista apua
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5194156.stm
- ↑ Uusi Lähi-itä
- ↑ http://www1.idf.il/DOVER/site/mainpage.asp?sl=EN&id=7&docid=55114.EN IDF official website 26.7.
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5218210.stm
- ↑ Patriot-patterit valmiuteen
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5218210.stm
- ↑ YK:n tulitaukoehdotus
- ↑ Israelin operaatioita
- ↑ Taistelu Taibessa
- ↑ http://today.reuters.com/News/newsArticle.aspx?type=topNews&storyID=2006-07-30T145153Z_01_L30799308_RTRUKOC_0_US-MIDEAST-LEBANON-BUILDING.xml
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5228224.stm
- ↑ http://www.libanoscopie.com/fulldoc.asp?doccode=994&cat=2
- ↑ http://www.verkkouutiset.fi/arkistojuttu.php?id=94790 Verkkouutiset: Suomi ilmaisi järkytyksensä
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5218210.stm
- ↑ Libanonilaissotilas kuolee Israelin laivaton tulituksesta
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
- ↑ http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Libanon+torjui+YKn+tulitaukoehdotuksen/1135220942870 - Helsingin Sanomat 5.8.2006
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
- ↑ http://news.bbc.co.uk/2/hi/middle_east/5239142.stm
