Ido

Wikipedia

Ido
Muu nimi
Omakielinen nimi	Ido
Englanti	Ido
Ranska	ido
Tiedot
Alue	Hyvin vähäinen määrä puhujia ympäri maailmaa
Virallinen kieli
Puhujia	arviolta 2500–5000, vain satunnaisia äidinkielenään puhuvia
Sija	ei 100 suurimman joukossa
Kirjaimisto	latinalainen
Kielenhuolto	Uniono por la Linguo Internaciona Ido
Kielitieteellinen luokitus
Kielikunta	keinotekoiset kielet
Kieliryhmät	kansainväliset apukielet
Kielikoodit
ISO 639-1	io
ISO 639-2
SIL	[1]
Ohje

Ido on esperantosta muokattu kansainvälinen apukieli, jonka Louis de Beaufront julkaisi vuonna 1907. Vaikka idon käyttäjäkunta on pienentynyt aina viime vuosikymmeninä, on sillä edelleen joitakin puhujia ympäri maailmaa, kuitenkin eniten Euroopasta.

Sisällysluettelo

1 Historia
2 Luokitus
3 Alueellinen sijoittuminen
4 Äänteet
- 4.1 Vokaalit
  - 4.1.1 Diftongit
  - 4.1.2 Painotus
- 4.2 Konsonantit
5 Kirjoitusjärjestelmä
6 Kielioppi
7 Eroavaisuuksia esperantoon
8 Esimerkkejä
- 8.1 Lauseita
- 8.2 Isä meidän – Patro Nia
9 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

1900-luvun alussa kansainvälisen apukielen valitsemiseksi muodostettu valtuusto (Délégation pour l’adoption d’une langue auxiliaire internationale) valitsi ido-ehdotuksen monien ehdokkaiden joukosta. Perustana oli esperanto, johon oli tehty lukuisia korjauksia. Valtuuston asettama komissio kehitti ehdotelmaa edelleen monta vuotta. Myös esperanton luoja L. L. Zamenhof ehdotti luomuksensa käyttökokemuksien perusteella muutamia parannuksia, jotka otettiin idoon mukaan. Myöhemmin esperantoliike Zamenhofin johdolla kieltäytyi ehdotetuista korjauksista.

[muokkaa] Luokitus

Koska ido on keinotekoinen kieli, se ei ole minkään luonnollisen kielen sukulainen. Se pohjautuu kuitenkin esperantoon, ja monet pitävätkin idoa vain esperanton murteena. Ido on perinyt esperanton fonologiaan, kielioppiin ja sanastoon saamat vaikutteet indoeurooppalaisista kielistä, mutta se on vielä erityisesti korostanut sanastossa ja ääntämyksessään romaanisia kieliä, toisin kuin esperanto, jonka ääntämykseen ovat vaikuttaneet myös slaavilaiset kielet, ja perussanastoon indoeurooppalaisten kielten eri kieliryhmät.

[muokkaa] Alueellinen sijoittuminen

Idon ollessa keinotekoisesti luotu kansainvälinen apukieli, se ei kuulu millekään kansalle tai valtiolle, eikä se myöskään ole minkään valtion virallinen kieli. Sen puhujia on ympäri maailmaa, eniten kuitenkin keskisessä ja eteläisessä Euroopassa. Idoa ei ole rajoitettu millekään ihmisryhmälle, joten sitä voi opiskella kuka tahansa.

[muokkaa] Äänteet

[muokkaa] Vokaalit

	etu	taka
suppea	i	u
puolisuppea	e	o
väljä	a

[muokkaa] Diftongit

Au, eu, ai, ei, oi ja ui lausutaan kuten suomessa. Muut vokaaliyhdistelmät lausutaan erillisinä.

[muokkaa] Painotus

Painotus on yleensä toiseksi viimeisellä tavulla: chagréno, brosílo, dejúno, ésas, aránjas.

"io"-diftongiin päättyvää lopputavua ei jaeta kahtia, eli o:ta edeltävä i ei saa painoa, vaan sanotaan: rádio, ekonómio, demokrátio jne.

Infinitiivin lopputavu -ar (,-ir,-or,-ur) siirtää painon viimeiselle tavulle: esár, facár.

[muokkaa] Konsonantit

	bilabiaalinen		labio- dentaalinen		apiko- aveolaarinen		postal- veolaarinen			dorso- velaarinen		glottaalinen
plosiivinen	p	b			t	d				k	g
nasaalinen		m				n
tremulanttinen						ɾ
frikatiivinen			f	v	s	z	ʃ	ʒ				h
affrikatiivinen					ʦ		ʧ
lateraalinen puolivokaali						l
puolivokaali									j

[muokkaa] Kirjoitusjärjestelmä

Idon aakkosto sisältää seuraavat kirjaimet:

a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y z

[muokkaa] Kielioppi

Idon kieliopin keskeisiä piirteitä ovat seuraavat:

sanoilla ei ole sukua eikä epämääräistä artikkelia
sanajärjestys on subjekti–verbi–objekti
käytetään prepositioita ja liitteitä
kaikki sanat taipuvat säännöllisesti

[muokkaa] Eroavaisuuksia esperantoon

kirjoitusjärjestelmä – käytetään kirjaimia q, w, x ja y, muttei tarkkeellisia merkkejä ĉ, ĝ, ĥ, ĵ, ŝ ja ŭ
monikko – substantiivin monikko muodostetaan korvaamalla -o, -i:llä
infinitiivi - infinitiivin pääte ei ole -i vaan -ar
infinitiivit taipuvat aikamuotoihin – ei esperantossa
adjektiivit - eivät taivu pääsanan mukaan
sanasto – erityisesti käytetyimpiä sanoja on muutettu, lähinnä romaanisempaan tai helpommin lausuttavaan muotoon: demandas -> questionas, scias -> savas
akkusatiivi – akkusatiivia käytetään vain, jos objekti edeltää subjektia: Me manjis pano == Panon me manjis.
sanojen suku – sana ei ole oletuksena maskuliini, toisin kuin esperantossa, jossa sana sisko saadaan muodostettua päättellä sanasta veli

[muokkaa] Esimerkkejä

[muokkaa] Lauseita

Saluto! = Terve!
Bonveno a Finlando! = Tervetuloa Suomeen!
Til rivido! = Näkemiin!
Danko. = Kiitos.
Voluntez. = Ole hyvä.
Me amas tu. = Minä rakastan sinua.
Ka tu amas me? = Rakastatko minua?
Quo esas tua nomo? = Mikä on sinun nimesi?
Mea nomo esas … = Minun nimeni on …
Ube tu lojas? = Missä sinä asut?
Me lojas en … = Minä asun …
Me ne parolas Ido bone. = Minä en puhu idoa hyvin.
Ka tu parolas en la Finlandana/Sueda/Angla? = Puhutko suomea/ruotsia/englantia?

[muokkaa] Isä meidän – Patro Nia

(Patro nia)

Patro nia, qua esas en la cielo,
tua nomo santigesez;
tua regno advenez;
tua volo facesez quale en la cielo
tale anke sur la tero.
Donez a ni cadie l'omnadiala pano,
e pardonez a ni nia ofensi,
quale anke ni pardonas a nia ofensanti,
e ne duktez ni aden la tento,
ma liberigez ni del malajo.