Heidelberg

Heidelberg [ˈhaɪ̯dəlbɛʁk] ( kuuntele ääntämys^?) on runsaan 140 000 asukkaan kaupunki Saksan lounaisosassa Baden-Württembergin osavaltiossa Neckar-joen varrella. Entinen ruhtinaallinen residenssikaupunki on nykyään merkittävä yliopistokaupunki: Heidelbergin Ruprecht-Karls-Universität on Saksan vanhin korkeakoulu ja leimaa vahvasti kaupungin elämää. "Romantiikan kaupunkina" tunnettu Heidelberg on myöskin suosittu matkailukohde. Kaupungin maisemallinen kauneus jokilaaksoineen ja vuorenrinteineen, historiallinen vanhakaupunki ja maalauksellinen linnanraunio vetävät puoleensa runsain määrin turisteja eri puolilta maailmaa.

Sisällysluettelo

1 Maantiede
2 Historia
- 2.1 Ennen kaupungin perustamista
- 2.2 Kaupungin perustaminen ja keskiaika
3 Yliopisto
4 Linna
5 Philosophenweg ja Königstuhl
6 Muita nähtävyyksiä
7 Parhaat ostospaikat
8 USA:n armeija
9 Aiheesta muualla
- 9.1 Nähtävyyksiä
- 9.2 Kauppoja

[muokkaa] Maantiede

[muokkaa] Sijainti

Heidelberg sijaitsee Baden-Württembergin, Saksan lounaisimman osavaltion, luoteisosassa, historiallisessa Kurpfalzin maakunnassa noin 80 kilometriä Frankfurtin eteläpuolella ja 120 kilometriä osavaltion pääkaupungista Stuttgartista luoteeseen. Lähimmät suurkaupungit ovat noin 20 kilometriä Heidelbergin luoteispuolella sijaitseva Mannheim ja sen sisarkaupunki Ludwigshafen. Nämä kolme kaupunkia ympäristökuntineen muodostavat niin sanotun Rein-Neckar-kolmion metropolialueen (Metropolregion Rhein-Neckar-Dreieck), jossa asuu yhteensä noin 2,4 miljoonaa ihmistä.

Heidelberg sijoittuu Neckar-joen varteen, kohtaan, jossa tämä virtaa Odenwaldin vuoristosta Reinin aavaan, noin 40 kilometrin levyiseen laaksoon. Näin ollen kaupunkin alue on osittain tasangolla ja osittain kapeassa Neckarin laaksosa. Neckar-joki virtaa tässä kohtaa idästä länteen ja suistuu 22 kilometriä Heidelbergin jälkeen Mannheimin kohdalla Reiniin. Kaupungin keskusta sijaitsee joen vasemmalla eli eteläisellä puolella Königstuhl-vuoren (568 m) juuressa. Joen vastarantaan kohoaa Heiligenberg (445 m). Kaupungin alue kattaa 108,83 neliökilometriä, josta vajaa kolmannes (32,1 neliökilometriä) on asutettu. Asukastiheys on täten 1 314 asukasta neliökilometrillä.

Heidelbergin naapurikunnat ja -kaupungit ovat lännestä alkaen myötäpäivään lueteltuina Edingen-Neckarhausen, Dossenheim, Schriesheim, Wilhelmsfeld, Schönau, Neckargemünd, Bammental, Gaiberg, Leimen, Sandhausen, Oftersheim, Plankstadt, Eppelheim ja Mannheim. Viimeisintä lukuun ottamatta kaikki kuuluvat Rhein-Neckar-Kreisin piiriin. Mannheim on, kuten myös Heidelberg itse, piiritön kaupunki.

[muokkaa] Kaupunginosat

Heidelbergin kaupunginosat

Heidelberg on jaettu 14 kaupunginosaan. Näistä seitsemän ovat entisiä naapurikyliä, jotka vuosien mittaan liitettiin Heidelbergin kaupunkiin, viimeisimpänä Ziegelhausen vuonna 1975. Osa kaupunginosista on vanhempia kuin itse Heidelberg, esimerkiksi ensimmäinen maininta Bergheimin ja Pfaffengrundin kylistä on peräti vuodelta 769.

Heidelbergin vanha kaupunki eli Altstadt muodostaa oman kaupunginosansa. Täällä sijaitsevat kaupungin päänähtävyydet kuten Heidelbergin linna, kaupungin tärkein ostoskatu Hauptstraße sekä yliopiston päärakennus. Lisäksi Altstadtin kaupunginosaan kuuluu laaja metsäalue Königstuhlin rinteessä muutamine vanhoine maatiloineen. Altstadt muodostaa yhdessä siitä länteen sijaitsevan Bergheimin kaupunginosan kanssa Heidelbergin keskustan.

Bergheimistä etelään seuraavat Weststadtin ja Südstadtin kaupunginosat, jotka kummatkin syntyivät 1800-luvulla ja laajenivat toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Weststadtista länteen, nyttemmin autiona olevan entisen tavara-aseman alueelle on suunnitteilla kokonaan uusi kaupunginosa, Bahnstadt. Südstadtissa sijaitsee Mark-Twain-Village-niminen alue, joka on amerikkalaissotilaiden ja heidän perheittensä asuinalue. Heidelbergin eteläosan muodostavat Rohrbachin, Boxbergin ja Emmertsgrundin kaupunginosat. Lännessä on laaja Kirchheimin kaupunginosa sekä siitä pohjoiseen Pfaffengrund ja Wieblingen.

Kaupungin pohjoisosassa, Neckar-joen toisella puolella sijaitsee keskustaa vastapäätä Neuenheim. Neuenheimin historia ulottuu roomalaisajalle, Heidelbergiiin se liitettiin vuonna 1891 vanhan kylän paisuttua kaupunkimaiseksi esikaupungiksi. Neuenheimin kaupunginosan länsilaitaan, Neuenheimer Feldiin, on sijoitettu yliopiston uusi kampus. Neuenheimin pohjoispuolella on Handschusheimin kaupunginosa, sekin historiallinen kylä, josta tuli Heidelbergin osa vuonna 1903.

Heidelbergin itäosan muodostavat kaksi kaupunginosaa Neckar-joen laaksossa, Schlierbach joen vasemmalla ja Ziegelhausen joen oikealla puolella.

**Heidelbergin kaupunginosat**
Kaupunginosa	Asukasluku (2005)	Pinta-ala
Altstadt	9 936	13,78 km²
Bergheim	6 177	1,28 km²
Boxberg	4 207	2,39 km²
Emmertsgrund	6 824	2,68 km²
Handschusheim	16 343	15,11 km²
Kirchheim	15 696	15,35 km²
Neuenheim	12 101	5,67 km²
Pfaffengrund	7 412	3,61 km²
Rohrbach	13 929	6,39 km²
Schlierbach	3 101	9,07 km²
Südstadt	3 857	1,73 km²
Weststadt	11 864	2,62 km²
Wieblingen	9 773	14,44 km²
Ziegelhausen	8 926	14,73 km²

[muokkaa] Ilmasto

Heidelbergin ilmastodiagrammi

Heidelberg kuuluu Saksan lämpimimpiin seutuihin. Vuoden keskilämpötila on 10,7 °C, mikä on melkein kaksi astetta enemmän kuin Berliinissä ja vajaat kuusi astetta enemmän kuin Helsingissä. Lämpimin kuukausi on heinäkuu 19,8 °C asteen keskilämpötilalla, kylmin on tammikuu, jolloin keskilämpötila on 1,3 °C. Vuoden sademäärä on 806 mm.

Suopean ilmaston ansiosta Heidelbergissä viljeillään viiniä ja kaupungissa myöskin kasvaa joitakin Keski-Euroopan oloihin eksoottisia kasveja kuten manteli- ja viikunapuita ja jopa yksi öljypuu.

[muokkaa] Historia

Heidelbergin kaupunki perustettiin 1100-luvulla, mutta sen historia ulottuu aina roomalaisten ja kelttien ajoille. Heidelbergin kulta-aikaa oli sen lähes viisisataavuotinen historia Kurpfalzin vaaliruhtinaiden residenssikaupunkina 1200-luvulta vuoteen 1720.

[muokkaa] Ennen kaupungin perustamista

Mauerista löydetty Heidelberginihmisen leukaluu (repliikki)

Heidelberginihminen, varhainen ihmislaji, josta Neandertalinihminen polveutunee, on saanut nimensä Heidelbergistä, koska sen ensimmäinen löytöpaikka oli Mauerin kunta Heidelbergin eteläpuolella. Täältä löytyi vuonna 1907 hiekkakuopasta sattumalta noin 600 000 vuoden ikäinen Heidelberginihmisen leukaluu.

Vakituinen asutus levisi seudulle kivikauden loppupuolella, 4000-luvulla eaa Varsinainen historiallinen aikakausi alkoi Heidelbergin osalta, kun keltit asettuivat nykyisen kaupungin alueelle. He rakensivat 400 luvulla eaa Heiligenberg-vuorelle mittavan asutuksen, jonka vallin jäänteet ovat vieläkin nähtävissä.

Roomalaiset saapuivat alueelle keisari Vespasianuksen (69-79) hallituskaudella. Heidelbergin alueelle perustettiin aluksi puisia legioonaleirejä, vuonna 90 nykyiseen Neuenheimin kaupunginosaan rakennettiin kivinen linnake. Neckar-joen ylittävä puusilta korvattiin vuoden 200 tiennoilla kivipilarisillalla. Heiligenberg-vuoren huipulle rakennettiin Merkuriuksen temppeli. Roomalaisajalla seudun keskus oli läheinen Lopodunum (nykyinen Ladenburg), mutta myös Heidelbergiin (jonka latinalaisesta nimestä ei ole tietoa) kehittyi legioonaleirin ympärille merkittävä keramiikkatuotannon keskus.

200-luvulla roomalaiset väistyivät alemannien germaaniheimon tieltä, joka tunkeutui limes-rajaninjan läpi ja asutti nykyisen lounaissaksan. Merovingikunigas Klodvigin kukistettua alemannit vuonna 506 Heidelbergin alueesta tuli osa frankkien valtakuntaa. Suorana seurauksena siitä oli pakanuuden vaihtuminen kristinuskoon. 700-luvun loppupuolella läheisestä Lorschin luostarista kehittyi tärkeä poliittinen tekijä, joka kilpaili vallasta Wormsin piispojen kanssa. Vahvistaakseen otteensa Heidelbergin alueesta Lorschin luostari perusti vuonna 870 Heiligenberg-vuorelle roomalaistemppelin paikalle arkkienkeli Mikaelille vihityn sivuluostarin sekä noin kaksi vuosisataa myöhemmin vuoren sivuhuipulle toisenkin, pyhälle Stefanukselle vihityn, luostarin.

Monet Heidelbergin kylät, joihin nykyiset kaupunginosat perustuvat, syntyivät jo frankkien aikana 500-luvulla. Lorschin luostarin asiakirjoissa Neuenheim ja Handschusheim mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 765, Rohrbach vuonna 766, Wieblingen vuonna 767 ja Bergheim vuonna vuonna 769.

[muokkaa] Kaupungin perustaminen ja keskiaika

Heidelbergin tarkka perustamisvuosi on tuntematon. Ensimaininta kaupungista on vuodelta 1196, ja sen voinee olettaa syntyneen 1100-luvun aikana. Heidelberg-nimen etymologia ei ole selvä. Berg on saksaksi "vuori", joten nimen toinen osa viitannee Königstuhl-vuoreen. Heide taas merkitsee kanervaa tai nummea, mihin viittaa myös se, että varhaisimmissa piirroksissa Königstuhlin huippu kuvattiin puuttomana. Myös mustikaa merkitsevään Heidelbeere-sanaan on kaupungin nimeä yritetty yhdistää.

Alkuvaiheessaan Heidelberg koostui linnasta Königstuhlin rinteessä ja sen alapuolella nykyisen vanhankaupungin kohdalla Peterskirche-kirkon ympärille sijoittuvasta kylästä. Oletetaan, että tämä ensimmäinen linnarakennus sijaitsi toisessa kohdassa korkeammalla vuoren rinteessä kuin nykyinen linna. Varsinainen Heidelbergin linna rakennettiin 1200-luvun aikana ja sitä laajennettiin ja muunneltiin monesti vuosisatojen kuluessa. Samoihin aikoihin vuoren rinteen ja Neckar-joen väliin rakennettiin suunnitelmallisen kaavan mukaan kaupunki. Silloinen asemakaava – kolme joen suuntaan kulkevaa pääkatua ja niitä yhdistävät poikkikujat sekä keskellä tori – on säilynyt tähän päivään asti. Kaupunkia ympäröi muuri, josta nykyään on enää jäljellä niin sanottu "noitatorni" yliopistorakennuksen pihalla. Neckar-joen ylittävä silta mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1284. Peterskirche samoin kuin sitä ympäröivä vanha kylä ei aluksi kuulunut kaupunkiin, vaikka se olikin pitkään Heidelbergin pääkirkko.

Vuonna 1225 alkoi Heidelbergin melkein viisisataavuotinen historia Kurpfalzin pääkaupunkina, kun Reinin pfalzkreivi Ludvig II. teki Heidelbergin linnasta residenssinsä. Pfalzkreivit saivat myöhemmin vaaliruhtinaan (Kurfürst) arvon, ja heidän hallitsemaa aluetta alettiin kutsua sen mukaan Kurpfalziksi.

Heidelbergin yliopiston perusti vuonna 1386 vaaliruhtinas Ruprecht I. Siten se on nykyisen Saksan liittotasavallan vanhin yliopisto, vaikkakin se syntyi vasta kolmantena saksalaisena korkeakouluna Prahan ja Wienin yliopistojen jälkeen.

[muokkaa] Yliopisto

Yliopiston juhlasali "Alte Aula" (2004)

Kaupunki on kuuluisa Saksan vanhimmasta, vaaliruhtinas Ruprecht I:n vuonna 1386 perustamasta yliopistosta, joka on nykyisin nimeltään Ruprecht-Karls-Universität. Yliopisto oli kauan varsin tuntematon, vaikka muun muassa Martin Luther kävi siellä vuonna 1518. Yliopiston kukoistuskausi alkoi vasta 1500-luvun puolivälissä ja jatkui vuoteen 1618, jolloin 30-vuotinen sota oli kova isku. Yliopisto jouduttiin sulkemaan joksikin aikaa sodan takia. Sotaa seurasivat huonommat vuodet ja yliopisto elpyi kunnolla vasta 1800-luvun alussa. Seuraavaksi yliopistoa koetteli toinen maailmansota, jolloin monia työntekijöitä jouduttiin irtisanomaan poliittisista syistä. Sodan jälkeen yliopisto joutui taas työskentelemään entisen asemansa saavuttaakseen.

[muokkaa] Linna

Heidelbergin linna. Carl Philipp Fohrin maalaus vuodelta 1815.

Heidelberg ja Heidelbergin linna yöaikaan (2004).

Yliopiston ohella kaupunki on tunnettu linnasta, jonka ensimmäisen osan Ruprecht III rakennutti. Siitä kasvoi linna vasta 1600- ja 1700-lukujen aikana, kun uudet omistajat laajensivat rakennusta jokainen oman aikakautensa tyylillä. Linna on kärsinyt mittavia tuhoja kolme kertaa tähän astisen historiansa aikana. Kertaalleen se tuhoutui 30-vuotisessa sodassa, kerran ranskalaisten toimesta ja viimeisen iskun antoi salama. Salaman aiheuttaman tulipalon jälkeen linnaa ei enää yritetty korjata.

Paitsi itse linnan uudelleenkorjauksiin ja laajentamisiin ovat omistajat nähneet vaivaa myös puutarhan suhteen. Vuoren rinteellä sijaitsevaan linnaan ei ollut kovin helppoa saada näyttävää puutarhaa, mutta parin vuoden kovan työn tuloksena syntyi varsin kaunis puutarha suihkulähteineen.

Heidelbergilaiset muistavat linnansa palamista vuosittain järjestettävän Schlossfestin (vapaa suomennos: linnajuhla) aikana. Elokuussa järjestettävä juhla huipentuu ilotulitukseen ja taidokkaaseen valoshowhun, jonka aikana linna ja eräs Neckarin ylittävistä silloista näyttää palavan roihuavalla liekillä.

[muokkaa] Philosophenweg ja Königstuhl

Kaupungin parhaita näköalapaikkoja ovat joen pohjoispuolella sijaitseva Philosophenweg ja korkeimman vuoren huippu Königstuhl. Philosophenwegillä (Filosofintie) on puisto, jossa kasvaa eksoottisempia kasveja. Alueelta on kuitenkin erinomainen näkymä joen toisella puolella olevaan vanhaan kaupunkiin ja linnaan. Nimensä paikka on saanut siitä, että yliopiston opettajan ja opiskelijat ovat viihtyneet tällä kauniilla paikalla.

Köngistuhlille nouseminen on kokemus sinänsä, jos käyttää Bergbahnia: vuorenrinnettä ylös nousevaa vaunua. Alempi Bergbahn nousee Vanhasta kaupungista linnalle ja on huomattavasti uudempi kuin linnasta ylös huipulle nouseva vaunu. Kyseinen rata rakennettiin jo vuonna 1890 ja vanhat puiset vaunut ovat edelleen käytössä. Huipulta näkee pitkälle Reinin jokilaaksoon.

[muokkaa] Muita nähtävyyksiä

Heidelberg on täynnä museoita, vanhoja rakennuksia ja kirkkoja. Hieman syrjemmässä on myös eläintarha ja iso maauimala. Bismarkplatzilta pääsee bussilla kumpaankin.

[muokkaa] Parhaat ostospaikat

Hauptstraße

Heidelberg linnasta nähtynä. Kuvassa Pyhän hengen kirkko (Heiliggeistkirche).

Heidelberg linnasta nähtynä. Kuvassa Vanha silta.

Heidelbergin vanhakaupunki on paitsi nähtävyys itsessään myös erinomainen ostosretkeä ajatellen. Vanhaa kaupunkia halkovat kaksi pitkää saman suuntaista tietä: Hauptstraße ja Plöck. Hauptstraße on koko matkaltaan kävelykatu, mutta Plöck on osittain myös raskaamman liikenteen käytössä, vaikka autoja enemmän saa varoa polkupyöräilijöitä.

Hauptstraßen toisessa päässä sijaitsee Bismarckplatz, joka on kaupungin suurin joukkoliikenteen solmukohtana. Sen varrella on kaksi tavarataloa ja kaksi kauppakeskusta. Näistä ylivoimaisesti suurin ja näkyvin on Galleria Kaufhoff. Itse Hauptstraßen varrella sijaitsee joidenkin isompien kauppojen lisäksi lukuisia pienempiä liikkeitä, kuten esimerkiksi das TeeGschwendner. TeeGschwendner on nimensä mukaisesti teekauppa, jossa on monia erikoisuuksia. Romanttista kaupunkikuvaa pitää yllä Heidelberger Romanze, joka on mustan ja vihreän teen sekoitus.

Hieman omalaatuisempien puotien arvostaja ei rajoita ostosretkeään vain Hauptsraßelle vaan puikkelehtii myös pienille sivukaduille. Katedraalin lähellä sijaitsee muun muassa Konditoria Café Knösel (Haspelgasse), josta voi ostaa Heidelbergin erikoisuuksia Studentenkuss-nimistä isoja nougattäytteisiä suklaakonvehteja. Studentenkusseja saa tietysti lähes jokaisesta konditoriasta Vanhassa kaupungissa, mutta Knösel on valmistanut näitä herkkuja vuodesta 1863 lähtien.

Toinen makeanystävän paratiisi on Plöckillä sijaitseva Zuckerladen, jonka tunnistaa hyvin erikoisesta näyteikkunasta, jota omistaja on käyttänyt muun muassa ilmaistakseen mielipiteensä Irakin sodasta vuonna 2003. Kauppa on suorastaan legenda kaupunkilaisten keskuudessa ja ulkopuolelle kertyy jonoa jo ennen kaupan avaamista. Erikoislaatuisen kyseisestä karkkikaupasta tekee muun muassa myymäläapulainen, joka kerää asiakkaan puolesta halutut karkit pussiin ja kassalla seisova omistaja, joka haluaa vaihtaa muutaman sanan jokaisen asiakkaansa kanssa.

Plöck on eroaa muutenkin Haupstraßesta edukseen pienine puoteineen ja erikoisuuksineen. Siellä on muun muassa Need a Book, joka on myy vain englanninkielistä kirjallisuutta. Plöckin alussa on myös paperikauppa, jossa on kaikkea niin taiteilijalle kuin toimistoonkin.

[muokkaa] USA:n armeija

Heidelberg on toisesta maailmansodasta lähtien ollut USA:n armeijan Euroopan päämaja. Hallinto on tosin keskittynyt lähellä sijaitsevaan Stuttgartiin, mutta Heidelbergissa asuu iso joukko sotilaita ja sen vieressä on armeijan lentokenttä.

Tästä johtuen vuonna 2003 Heidelbergissa nähtiin useampia mielenilmauksia Irakin sotaa vastaan. Opiskelijat järjestivät ennen varsinaisen sodan alkua lähes koko päivän kestäneen mielenosoituksen marssimalla kesken koulupäivän päämajan eteen. Tämä aiheutti huomattavia liikenteen uudelleen järjestelyjä, sillä päämajan edessä kulkee yksi Heidelbergin pääväylistä.