Tuma
Wikipedia
Tuma on eukaryoottisen solun geneettinen keskus. Tuman tehtävänä on säilyttää geneettistä materiaalia, DNA:n muodossa kromosomeihin tallentuneena, ja saattaa tätä solun proteiinisynteesin tarpeisiin.
Tuman erottaa solulimasta kaksikerroksinen tumakotelo, jossa on tuhansia aukkoja, tumahuokosia. Jokaisessa tumahuokosessa on glykoproteiinitulppa, joka toimii valikoivana suodattimena tuman ja sytoplasman välillä. Tumahuokoset päästävät ulos suuriakin molekyylejä (esim. lähetti-RNA:n), mutta se saattaa estää pieniä molekyylejä kulkeutumasta tumaan.
Tumajyvänen eli nucleolus toimii ribosomien rakenneosien valmistuspaikkana.
Suurin osa eläin- ja kasvisoluista on tumallisia, mutta poikkeuksiakin löytyy: esimerkiksi nisäkkäiden punasolut (erytrosyytit) ovat tumattomia soluja.
[muokkaa] Tuman evoluutio
Tuman alkuperä tumallisissa soluissa on vielä hämärän peitossa. Erään teorian mukaan tumalliset solut ovat syntyneet arkkibakteerin ja eubakteerin fuusiosta, mutta tässä mallissa on hyvin paljon epäselvyyksiä.
Tumasta on kuitenkin ollut hyvin paljon hyötyä evoluutiossa. DNA on tumaan pakattuna tiiviimmin kuin prokaryooteilla. Tämä nopeuttaa DNA:han liittyviä reaktioita, koska reaktionopeus on verrannollinen konsentraatioon. Tuman ansiosta tuman sisällä ja solulimassa toimivat proteiinit ovat voineet myös kehittyä vapaammin kun on ollut vähemmän pelkoa proteiinin aiheuttamista sivuvaikutuksista.
