Itsenäisyyspäivän vastaanotto
Wikipedia
Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän juhlavastaanotto (joita usein kutsutaan myös linnanjuhliksi) on perinne, jossa Suomen tasavallan presidentti kutsuu itsenäisyyspäivänä 6. joulukuuta Presidentinlinnaan valtion edustajia sekä muita vuoden aikana ansioituneita henkilöitä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Taustaa
Perinne sai alkunsa 1919. Juhlien järjestäjänä toimi Ståhlbergin tytär Aino. Tilaisuus oli tunnin kestävä vastaanotto iltapäivällä 150:lle vieraalle. Tarjoilu oli vaatimatonta: kahvia ja makeaa leipää. Ensimmäinen iltajuhlamuotoinen vastaanotto pidettiin vuonna 1922 ja kättelyseremonia ja tanssi vakiintuivat vuodesta 1925. Kieltolain kumouduttua 1932 alettiin tarjoilla myös alkoholia, mutta presidenttipari ei vielä kätellyt vieraita. Presidentti Kallion aikaan uskonnollisuus näkyi juhlissa vuosina 1937–40, jolloin ei tanssittu eikä tarjoiltu alkoholia. Presidentti Paasikivi vaimonsa Allin kanssa elvytti juhlat tarjoten boolia, musiikkia ja tanssia. Vuonna 1949 kuultiin ensimmäinen suora radiolähetys juhlista. Ensimmäinen tv-lähetys televisioitiin vuonna 1957 nimellä Itsenäisyytemme 40-vuotisjuhla. Sylvi Kekkosen vaikutuksesta linnaan kutsuttiin vuonna 1966 kirjailijoita ja taitelijoita, joiden kanssa hän keskusteli keltaisessa salongissa. Linnan juhlissa oli kutsuvieraita parhaimmillaan jopa 2 300 henkeä. Vuonna 1968 juhlissa oli erikoisuutena Letkajenkka, jonka tanssiminen kiellettiin, kun linnan rakenteet eivät hyppelyä kestäneet. Lähes kahdenkymmenen vuoden aikana (1969–80) ei tehty suoria tv-lähetyksiä, vaan linnanjuhlista saatiin vain leikattuja koosteita. Ajan ilmapiirin vuoksi ei haluttu korostaa eliitin juhlimista. Kansaa kiinnosti erityisesti vuonna 1977 kenen kanssa leskeksi jäänyt presidentti Kekkonen tanssi. Mauno Koiviston tultua presidentiksi vuonna 1982 linnan juhlia isännöi pitkästä aikaa pariskunta ja "tasavallan prinsessa" Assi, joka aloitti muodissa olleen tiputanssin. Martti Ahtisaaren aikana Keltaiseen salonkiin tuli jazzmusiikki, tarjontaa tuli suolapalat ja maakuntaruoat. Sittemmin presidentti Tarja Halosen aikana linnan juhlat ovat muodostuneet mittavaksi mediatapahtumaksi, jossa suorassa tv-lähetyksessä usean tv-kameran välityksellä seurataan erityisesti julkkisvieraiden tanssitaitoa ja illan tunnelmia kuvaten.[1]
[muokkaa] Ei juhlia
- 1926
- 1931 Svinhufvud 70 vuotta
- 1932 Ruotsin kruununprinssi Kustaa Adolfin valtiovierailu
- 1933 pula-aika
- 1939–45 sotavuodet
- 1972 linna remontissa
- 1974 Sylvi Kekkosen kuolema
- 1981 Kekkonen sairaana
[muokkaa] Kutsutut
Itsenäisyyspäivän vastaanotolle kutsutaan nykyisin noin 1800 vierasta. Osa kutsutaan asemansa puolesta: jokavuotisen kutsun saavat valtioneuvoston jäsenet, kansanedustajat, diplomaatit, piispat, Euroopan parlamentin suomalaisjäsenet, yliopistojen rehtorit, kenraalit, maaherrat ja oikeuslaitoksen ylimmät virkamiehet. Myös entiset presidentit, pääministerit ja eduskunnan puhemiehet kuuluvat vakiovieraiden listalle. Martti Ahtisaaren presidenttikaudella tuli tavaksi kutsua Mannerheim-ristin ritarit aina paikalle[2]. Valtion ylimpien virkamiesten kohdalla kutsuvuorot kiertävät; kutsu saattaa osua kohdalle joka toinen tai kolmas vuosi.
Joka vuosi noin kolmasosa vieraista saa kutsun ensimmäistä kertaa. Linnaan on ollut tapana kutsua esimerkiksi merkittävimmät elinkeinoelämän ja kulttuurin vaikuttajat sekä vuoden aikana menestyneet suomalaiset urheilijat ja taiteilijat. Viihdetaiteilijoiden määrä on presidentti Tarja Halosen aikana lisääntynyt huomattavasti.
[muokkaa] Seremonia
Perinteisesti kaikki juhlavieraat kättelevät presidentin sisään tullessaan. Sisääntulomusiikin aloittaa Sibeliuksen Jääkärimarssi. Ensimmäisenä saavutaan presidentinlinnan Mariankadun puoleisesta ovesta ja kättelyn aloittavat ritarijärjestyksessä sotaveteraanit. Maanpuolustuskorkeakoulun mies- ja naiskadettien kunniavartiosto seisoo miekkoineen rivissä. Kättelyjärjestys on vapaa riippuen vieraiden saapumisesta: kansanedustajia, julkkiksia, urheilijoita, elinkeinoelämän vaikuttajia, erilaisten järjestöjen, tieteen ja taiteen edustajia jne.
Sisääntulo jatkuu Pohjois-Esplanadin puoleiselle ovelle, josta saavutaan protokollan mukaisessa järjestyksessä:
1. piispat arkkipiispan johdolla, jota seuraavat maaherrat
3. suurristin komentajat
4. oikeuslaitoksen presidentit, oikeusneuvokset ja syyttäjälaitoksen edustajat
5. Suomen Akatemia, jota seuraa yliopistojen rehtorit
6. eduskunnan entiset puhemiehet ja entiset pääministerit
7. valtioneuvosto (hallitus) protokollan mukaisessa järjestyksessä; pääministeri, valtiovarainministeri, ulkoministeri... viimeisenä oikeuskansleri
8. eduskunnan nykyinen puhemiehistö ja eduskunnan sihteeristö
9. diplomaattikunta, virkaiältään vanhimmasta alkaen, suurlähettiläät sekä kansainvälisten järjestöjen edustajat
10. viimeisenä entiset presidentit.
Kättelyn päätteeksi tasavallan presidentti ja entiset presidentit asettuvat yhteisvalokuvaan.
[muokkaa] Julkisuus
Tavallista on, että useita viikkoja ennen juhlaa, lehdistössä arvaillaan kutsuttujen julkkisten nimiä, naisten iltapukuja ja sitä, kenen partnerin kanssa juhliin saavutaan. Naisten iltapuku voi olla teetetty suunnittelijalla erityisesti ko. juhlaa varten. Miehien juhla-asu on perinteisesti protokollan mukaan ollut frakki, mutta esim. kansallispuku, pappispuku ja virkapuku ovat mahdollisia. Linnassa tarjottavan boolin sisältö on ollut "salaisuus". Kättelyn ja kahvittelun jälkeen seuraa tanssit: tanssin, valssin, aloittaa presidentti, johon muut vieraat yhtyvät. Tanssimusiikista on huolehtinut Kaartin Soittokunta. Juhlat televisioidaan, ja ne ovat yleensä vuoden katsotuin ohjelma. Esimerkiksi 2005 ne saivat kaksi miljoonaa ja vuonna 2006 parhaimmillaan 2,45 miljoonaa katsojaa.
[muokkaa] Muuta
- Juhlakahvit keitettiin vielä 1970- ja 80-luvulla 250-litraisella kuparipannulla, kunnes modernit keittimet syrjäyttivät sen. Legendaarista pannua kutsuttiin nimellä Hän.
- 1990-luvun alusta vuoteen 2003 asti linnanjuhliin liittyi aina myös mielenosoitus nimeltä kuokkavierasjuhlat. Vuonna 2006 kuokkavierasjuhlat järjestettiin jälleen.
[muokkaa] Aiheesta muualla
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Hirvikorpi, Helinä (2006). Linnan juhlat kautta aikojen. Kustannusyhtiö Teos. Cit. Sanomalehti Kaleva 7.12.2006 s. 2-3.
- ↑ Aikaisemmin vuonna 1987 Mauno Koivisto oli kutsunut kaikki Mannerheim-ristin ritarit paikalle
[muokkaa] Kirjallisuus
- Helinä Hirvikorpi: Linnan juhlat kautta aikojen (Teos, 2006)
