Rautakausi
Wikipedia
Rautakausi on yksi esihistoriallisista kausista. Rautakaudelle siirryttäessä rauta otettiin yleiseen käyttöön työkalujen, aseiden ja muiden tarve-esineiden valmistuksessa. Raudan valmistuksen merkittävä käyttö alkoi noin 1200 eaa nykyisen Turkin alueella, mistä raudanvalmistuksen taito levisi muutaman vuosisadan kuluessa laajalle alueelle. Rauta levisi siis Lähi-idästä Afrikkaan, Eurooppaan ja Aasiaan, ja on yhä edelleen merkittävin työkalumetalli.
Raudan käyttö oli yleisempää kuin aikoinaan pronssin käyttö laajimmillaan, sillä rautamalmia esiintyy luonnossa melko yleisesti, ja raudan valmistus on helpompaa kuin pronssin. Meteoriittirautaa tiedetään käytetyn yksittäisten esineiden valmistukessa jo 4000 eaa. Keski-Euroopan merkittäviä rautakautisia kulttuureja ovat mm. keltteihin liitetyt Hallstattin ja La Tènen kulttuurit.
Pohjois- ja Keski-Euroopassa rautakauden alkua voidaan pitää esihistoriallisena kautena. Sen sijaan osissa Etelä-Eurooppaa, Lähi-idässä, Intiassa ja Kiinassa kirjoitustaito oli keksitty jo kauan ennen raudan keksimistä ja siten ollen rautakausi ajoittuu historialliselle ajalle. Suomen rautakausi alkoi 500 eaa ja päättyi 1300 jaa, jolloin kirkollisen ja maallisen keskitetyn hallinnon saapuminen päättivät esihistoriallisen ajan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rautakausi
Vanhin löydetty rautaesine on noin 6000 vuotta vanha. Pieniä määriä rautaa alettiin pelkistää Lähi-Idässä ja Indusjoen laaksossa 3000–2000 eaa. Rautaa pidettiin mahdollisesti seremoniametallina, joka oli kultaakin kalliimpaa. Jotkut taas pitivät rautaa kuparin kuonametallina. Heettiläiset alkoivat tuottaa rautaa järjestelmällisesti noin 1300 eaa. Intiassa alkoi 1800 eaa kehittyä oma rautakulttuurinsa, joka tuotti 200 jaa korkealuokkaista hiiliterästä. Raudan käsittelytaito levisi laajalle Lähi-Idässä vuoteen 1200 eaa mennessä, vaikka pronssia käytettiinkin yhä raudan ohella.
Eurooppaan raudan käsittelytaito saapui 1000 eaa ja se levisi hitaasti länteen. Suomeen raudan käsittelytaito levisi vuoteen 500 eaa mennessä. Rautaa käyttivät myös Chernogorovkan ja Novocerkasskin kulttuurit noin 900 eaa Kaukasuksen pohjoispuolisilla alueilla. Sieltä rautateknologia kulkeutui länteen suuntautuvassa kansainvaelluksessa noin 800 eaa Hallstattin keskieurooppalaiseen kulttuuriin, joka kukoisti 800-450 eaa. Pohjois-Euroopan kulttuuri- ja kauppayhteydet Välimeren tienoille heikkenivät huomattavasti tämän jälkeen ja tämän arvellaan johtuneen kelttiläisen La Tènen kulttuurin vahvistumisesta.
[muokkaa] Rautakausi Suomessa
- Pääartikkeli: Suomen esihistoria
Rauta lienee levinnyt Suomeen sekä länteen, etelään että itään suuntautuneiden kultturiyhteyksien ja kaupan mukana suhteellisen myöhään. Suomen alue oli esihistoriallisella ajalla viimeisiä raudanvalmistusteknologiaan liittyvien innovaatioiden saapumisalueita Euroopassa. Rautakauden kulttuuri jatkoi pitkään pronssikautisia perinteitä, joille oli ominaista jakautuminen sisämaan itäiseen ja rannikon läntiseen kulttuuripiiriin.
Rannikon ihmiset asuivat pääosin yksittäistaloissa tai muutaman talon ryhmissä. Elinkeinoina olivat maanviljelys, metsästys ja kalastus, pienessä määrin myös kaupankäynti. Viljelykasveina olivat mm. ohra, spelttivehnä, ruis, kaura ja nauris. Aura oli alkeellinen koukkuaura. Kotieläiminä pidettiin nautoja, lampaita, vuohia ja sikoja. Talot olivat 10–20 metrin mittaisia pystypaalujen varaan rakennettuja hallitaloja, joiden seinät olivat savella tilkittyä oksapunosta tai turvetta.
Röykkiöhautoja tehtiin edelleen roomalaisajallakin. kansainvaellusajalla sekä merovingiajalla 200–800 jaa hautalöytöjen määrä kasvoi. Noin 500 jaa kuoppahautaus alkoi yleistyä maassamme röykkiö- ja kalmistohautauksen rinnalla. Vuoden 800 jälkeen hautalöydöissä alkavat näkyä kauppa- ja kulttuuriyhteydet viikinkiajan kulttuuripiireihin idässä ja lännessä.
Rautakausi merkitsi nimensä mukaisesti myös raudan valmistuksen aloittamista Suomessa. Rautaa pelkistettiin järvimalmista eli limoniitista puuhiilellä alkeellisissa maakuoppauuneissa ja harkkohyteissä. Tuotteena saatiin niukkahiilistä takorautaa. Varsinaista rautateollisuutta ei ollut, vaan talonpojat ja sepät valmistivat itse tarvitsemansa raudan. Ristiretkiajan päättyessä myös kehittyneemmät metallurgian menetelmät levisivät sistersiläismunkkien myötä ja ensimmäiset pätsit (katalonialaiset ahjot) rakennettiin Suomeenlähde?.
[muokkaa] Rautakauden jako Suomessa
Suomessa rautakausi jaetaan seuraaviin vaiheisiin:
- Varhaisrautakausi 500 eaa-400 jaa
- Esiroomalainen rautakausi (500 eaa - 0/50 jaa)
- Vanhempi roomalainen rautakausi (0/50 - 200 jaa)
- Nuorempi roomalainen rautakausi (200 - 400 jaa)
- Keskirautakausi 400 jaa - 800 jaa
- Kansainvaellusaika (400 - 550 jaa)
- Merovingiaika (550 - 800 jaa)
- Myöhäisrautakausi 800 jaa - 1150/1300 jaa
- Viikinkiaika (800 - 1025/1050 jaa)
- Ristiretkiaika (1025/1050 - 1150/1200/1300 jaa)
