Innovaatio

Wikipedia

Innovaatio eli uudennus on jokin uutuus, tavallisimmin jokin uutuustuote, esimerkiksi teollinen tai tekninen keksintö. Innovaatio voidaan ymmärtää ideana, käytäntönä tai esineenä, jota yksilöt pitävät uutena (Rogers 2003). Innovaatiot jakautuvat karkeasti kahteen luokkaan. On mullistavia innovaatioita ja vähittäisin muutoksin syntyviä innovaatioita.

[muokkaa] Innovaation määritelmä

Innovaatioajattelun uranuurtajiin kuuluva Joseph Schumpeter määritteli innovaation seuraavasti vuonna 1934:

Uuden tuotteen esittely - sellaisen, joka ei ole kuluttajille entuudestaan tunnettu tai uuden laatuisen tuotteen.
Uuden tuotantotavan tai -menetelmän esittely, jonka ei tarvitse millään muotoa olla tieteellisesti uusi, ja joka voi olla myös uusi tapa kaupallistaa hyödyke.
Uuden markkinan avautuminen - sellaisen, jossa tuotetta ei aikaisemmin ole ollut kaupan, olivatpa nämä markkinat olleet olemassa jo aikaisemmin tai eivät.
Uuden raaka-aineen ja puolivalmisteen toimituslähteen haltuunotto, jälleen riippumatta siitä, oliko toimituslähde ollut olemassa jo aikaisemmin vai luotiinko se ensimmäistä kertaa.
Uuden teollisen markkinarakenteen toteuttaminen, kuten monopoli aseman luominen tai purkaminen.

Schumpeterin mukaan innovaatiot ovat talouden kasvun keskeisin käyttövoima. Markkinoille tulevat uudet tuotteet ja teknologiat ja niitä tuottavat yritykset haastavat vanhat tuotteet ja yritykset ja näin syntyvä "luova kaaos" avaa tietä kehitykselle. Varhemmissa kirjoituksissaan (suurin piirtein ennen toista maailmansotaa) Schumpeter korosti entreprenöörien, yksittäisten yrittäjien, merkitystä, mutta myöhemmissä kirjoituksissaan hän painotti suurten yritysten ja niiden tutkimus- ja kehitysyksiköiden roolia.

Rogers (2003) määrittelee innovaation ideaksi, käytännöksi tai esineeksi, jota yksilöt pitävät uutena. Innovaation ei tarvitse olla upouusi, vaan olennaista on, että yksilö kokee sen uutena. Innovaatioksi voi myös kutsua ideaa, käytäntöä tai esinettä, jonka olemassaolosta yksilö on tiennyt jo aiemmin, mutta josta hänellä ei vielä ole mielipidettä.

Innovaatiotoiminta sekoitetaan joskus virheellisesti tutkimustoimintaan. Pelkkä tutkimustulos ei kuitenkaan ole innovaatio ellei sitä pystytä kaupallisesti hyödyntämään. Hieman yksinkertaistaen voidaankin sanoa, että tutkimusprosessi muuttaa rahaa tiedoksi, ja että innovaatioprosessi muutttaa tietoa rahaksi.

Esimerkiksi Tekes (Tekes - teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus) on määritellyt innovaation seuraavasti: "Innovaatio tarkoittaa kaupallisesti tai yhteiskunnallisesti uudella tavalla hyödynnettyä tietoa ja osaamista." ^[1]

[muokkaa] Innovaatioista sanottua

Innovaatio voi joskus olla kertakaikkinen ja yhtäkkinen (jokin aivan uusi laite tai liike-idea), mutta paljon useammin se on vähittäinen eli inkrementaalinen. Inkrementaalisella innovaatiolla tarkoitetaan kehitystoimintaa, jossa jokin tuote, teknologia tms. muuttuu askel askeleelta. Esimerkiksi palvelualoilla innovaatiotoiminnasta saatetaan puhua käsitteillä asiakastyytyväisyyden lisääminen tai laadun parantaminen.

Schumpeter oli taloustieteilijä ja hänen teknis-taloudellisessa innovaatiokäsityksessään painottuu siksi kansantaloudellinen tai yritystaloudellinen näkökulma. Kuitenkin on olemassa myös sosiaalisia, kulttuurisia ja taiteellisia (yleisemmin "yhteiskunnallisia") innovaatioita. Teknis-taloudelliset innovaatiot ja yhteiskunnalliset innovaatiot liittyvät läheisesti toisiinsa. Uuden ja vahvan yleiskäyttöisen teknologian käyttöönotto voi esimerkiksi muuttaa yhteiskuntaa rajusti ja vaikuttaa eri kansanryhmien suhteelliseen asemaan ja ihmisten hyvinvointiin. Tällaisia esimerkkejä ovat höyryvoima ja sähkövoima, jotka molemmat synnyttivät kokonaisia uusia ammattikuntia ja tekivät tarpeettomaksi joitain toisia. Vaikutustensa kautta ne ovat myötävaikuttaneet huomattaviin yhteiskunnallisiin rakennemuutoksiin, joissa varallisuus yhteiskunnassa on jakautunut uudella tavalla ja ihmisten tulevaisuudenodotukset ovat muuttuneet. On jopa sanottu, että parhaillaan eletään vastaavanlaisen muutoksen keskellä. Höyryvoiman ja sähkövoiman asemassa olisivat vain tietotekniikka ja mobiiliteknologia.

Vahvan yleiskäyttöisen teknologian käyttöönotto laajasti yhteiskunnassa vaatii tai mahdollistaa innovaatioita myös organisaatioissa, työkäytännöissä ja liike-elämässä sekä ihmisten sosiaalisissa suhteissa ja sosiaalisissa käytännöissä. Esimerkiksi mobiiliteknologian ja tietoverkkojen yhdistymisen ansiosta syntynyt ja koko ajan voimistuva mobiilisuus on merkittävä yhteiskunnallinen trendi, joka muuttaa nopeasti ihmisten työkäytäntöjä, vapaa-ajanviettoa, viestintää ja jopa asumista. Tämän on esitetty näkyvän esimerkiksi etätyömahdollisuuksien kehittymisenä.

Onkin todettu, että teknis-taloudellisiakaan innovaatioita ei tulisi tarkastella vain kaupallisina tuotteina, joiden ainoa tai tärkein vaikutus on niiden tuottamissa tuotoissa yritykselle, vaan vahvat innovaatiot ovat myös sosiaalisia liikuttajia, joiden analysoiminen yhteiskunnallisessa kontekstissa vasta antaa koko kuvan niiden merkityksestä.

[muokkaa] Innovaatioiden diffuusiosta

Rogers (2003) määrittelee diffuusion viestintäprosessiksi, jossa tietoinnovaatiosta leviää sosiaalisen systeemin jäsenille tiettyjen kanavien kautta ja tietyn ajan kuluessa. Sosiaalisella systeemillä Rogers tarkoittaa toisiinsa liittyviä yksilöitä, epämuodollisia ryhmiä, organisaatioita tai alasysteemejä, jotka ovat mukana yhteisessä ongelmanratkaisuprosessissa saavuttaakseen yhteisen päämäärän. Diffuusio on usein hidas prosessi. Innovaatiota ei oteta käyttöön välittömästi, kun siitä saadaan tieto, ei edes silloin, kun se voi tarjota aivan ilmeisiä etuja ja hyötyjä.

Rogersin innovaatioiden diffuusioteorian mukaan innovaation leviämiseen vaikuttaa se, millaisena mahdolliset omaksujat kokevat sen tarjoaman

suhteellisen hyödyn aiemmin käytössä olevaan välineeseen verrattuna,
yhteensopivuuden aiempien kokemusten, arvojen ja tarpeiden kanssa,
monimutkaisuuden,
kokeiltavuuden ja
näkyvyyden.

Keskeisiä tekijöitä ovat myös sosiaalisen systeemin normit, viestintätavat, muutosagentit ja mielipidevaikuttajat. (Rogers 2003, 15–17.)

[muokkaa] Innovaatio mediassa

Viime vuosina on journalistien keskuudessa syntynyt keskustelua siitä, miten hyvin nykyiset median käytännöt vastaavat innovaatiotalouden ja innovaatioyhteiskunnan haasteisiin. Innovaatiojournalismin on jopa väitetty olevan uusi journalismin genre, joka pyrkii kehittämään sekä teknologisiin että sosiaalisiin innovaatioihin liittyvää kirjoittelua.

[muokkaa] Lähteet

↑ Tekes - teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskus, Innovaatioiden merkitys vahvistuu Tekesin toiminnassa. 20.10.2006. Tekes. Luettu 6.11.2006.

[muokkaa] Kirjallisuutta

Rogers, E. M. (2003) [1962]: Diffusion of Innovations. 5. edition. Free Press, New York.
Schumpeter, J. A. 1939. Business Cycles. A Theoretical, Historical, and Statistical Analysis of the Capitalist Process. Volume I. McGraw-Hill Book Company, Inc.