Protagoras (dialogi)

Wikipedia

Platonin teokset
I tetralogia
II tetralogia
III tetralogia
IV tetralogia
V tetralogia
VI tetralogia - Euthydemos - Protagoras - Gorgias - Menon
VII tetralogia
VIII tetralogia
IX tetralogia
Epäperäiset

Protagoras on yksi Platonin dialogeista. Sen toinen nimi Thrasylloksen ryhmittelyssä on Sofistit. Dialogin nimi viittaa päähenkilöön Protagoraaseen, sofisteihin lukeutuneeseen filosofiin. Dialogissa Platon sijoittaa itsensä oppositioon sofisteja ja heidän filosofiansa tyyliä vastaan. Hän katsoi sofistien käyttämän tyylin suosivan sanoilla pelaamista vakavahenkisen ajattelun sijaan.

Teos koostuu keskustelusta Sokrateen ja Protagoraan välillä. Se käsittelee ensisijaisesti sitä, voidaanko hyvettä opettaa. Protagoras väittää, että yhteiskunta kykenee asettamaan ihmisyksilöihin oikeudenmukaisuuden tunteen. Tämä saavutetaan joko opetuksen (kuten koulu) tai rangaistusten (kuten vankila) kautta. Hän jatkaa sanomalla, että jos ihminen tietää mikä on hyvää ja mikä pahaa, hän ei koskaan tee pahaa.

Platon pyrkii Sokrateen suulla esittämään, että tämä on liian yksinkertaistettu käsitys, ensinnäkin koska hyve on vaikea määritellä ja eristää samankaltaisista muista asioista kuten "rohkeus" ja "viisaus", ja toisekseen saamalla Protagoraan myöntämään, että ihmiset tekevät joskus tahtoen pahaa vaikka tietävät tekevänsä väärin. Hän esittää myös ajatuksen, jonka mukaan todellinen viisaus on kykyä määritellä oikein, mitkä teot tuottavat suurimman nautinnon ja pienimmän kivun, ja toimintaa tämän mukaisesti. Platon tekee johtopäätöksen, että ihmiset tekevät pahoja tekoja, koska heiltä puuttuu viisaus arvioida seuraukset oikein.

Lopulta Sokrates ja Protagoras ovat samaa mieltä, että hyve on tiedon tai viisauden muoto ja että sitä voidaan siksi myös opettaa, vaikkakin he ovat eri mieltä siitä, kuinka sitä opetettaisiin.

Dialogissa esitetty sokraattinen keskustelu tuo esille joitakin mielenkiintoisia seikkoja sekä Protagoraan että Sokrateen ajattelusta. Protagoras vaikuttaa poikkeavan monista muista sofisteista siinä, että hän ei kokenut tunnonvaivoja myöntää avoimesti olevansa sofisti, vaikka sofisteja pilkattiin usein. Hänen Sokrateelle antamansa vastaukset osoittavat, että hän uskoi että jumalia ei ole, että oligarkia on paras hallitusmuoto ja että Sokrates olisi näissä asioissa samaa mieltä. Sokrates oli eri mieltä ja sanoi, että heidän kahden välillä oli huomattavia eroja. Sokrateen huomautukset herättävät kysymyksiä hänen poliittisista ajatuksistaan ja antavat ymmärtää, että hän vastusti Ateenan senhetkistä hallitusmuotoa, suoraa demokratiaa.