Kratylos (dialogi)

Wikipedia

Platonin teokset
I tetralogia
II tetralogia - Kratylos - Theaitetos - Sofisti - Valtiomies
III tetralogia
IV tetralogia
V tetralogia
VI tetralogia
VII tetralogia
VIII tetralogia
IX tetralogia
Epäperäiset

Kratylos (kreik. Κρατυλος) on yksi Platonin dialogeista. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Nimien oikeellisuudesta. Dialogi käsittelee kielenfilosofiaa. Se on kirjoitettu noin vuonna 360 eaa.

Dialogissa kaksi miestä, Kratylos ja Hermogenes, kysyvät Sokrateelta, ovatko nimet "konventionaalisia" vai "luonnollisia", eli onko kieli eli Platonin tapauksessa muinaiskreikka satunnaisten merkkien järjestelmä vai onko sanoilla joku luontainen, sisäänrakennettu suhde niihin asioihin, joita ne merkitsevät. Se on varhaisin Kreikan klassisen ajan kirjoitus joka käsittelee etymologiaa ja lingvistiikkaa.

Keskustelussa sanan suhteesta sen subjektiin Sokrates vertaa sanan alkuperäistä luomista taiteilijan työhön. Taidemaalari käyttää värejä ilmaistakseen subjektin perusolemuksen maalauksen muodossa. Samalla tavalla sanojen luoja käyttää kirjaimia, jotka ilmaisevat tiettyjä äänteitä, ilmaisemaan sanojen subjektin perusolemusta. Jotkut kirjaimet sopivat parhaiten pehmeille asioille, jotkut nestemäisille, ja niin edelleen. Sokrates sanoo, että "tämä olisi kielen täydellisin tila".

Kratylos kannattaa näkemystä, jonka mukaan sanojen suhde niiden merkitsemiin asioihin on luontainen. Hermogeneen vasta-argumentti puolestaan on, että nimet ovat tulleet merkitsemään asioita ainoastaan tavan ja tottumuksen seurauksena. Ne eivät ilmaise asioiden perusolemusta, ja siksi ne voitaisiin vaihtaa johonkin täysin asiaan liittymättömään, jos sanoja käyttävät sopisivat asioista niin.

Näiden kahden näkemyksen välinen raja on usein hämärä. Yli puolet dialogista Sokrates tekee Hermogeneen pyynnöstä arvauksia, mistä tiettyjä asioita kuvaavat nimet ja sanat ovat tulleet. Näihin lukeutuvat kahdentoista olympolaisen jumalan nimet, sekä useita sanoja, jotka kuvaavat abstrakteja asioita. Sokrates selittää muun muassa, että nimen 'Poseidon' taustalla on Posidesmon, "jalkakahle"; 'Demeter' on E didousa meter, "(ravintoa) antava äiti"; 'järki' (fronêsis) on forâs kai rhû noêsis, "liikkeen ja virtaamisen taju"; ja 'harmi' (aniâ) on ienai, "liikkeen estävä". Moni nimistä olisi siis tullut ajatuksesta, joka on alun perin liittynyt nimeen, mutta sana on muuttunut ajan saatossa. Niiden sanojen, joiden alkuperää hän ei osaa selvittää, hän olettaa olevan ulkomaista alkuperää tai muuttuneen niin paljon, että ne eivät enää muistuta lähtökohtaansa juuri lainkaan.