Pius XII

Wikipedia

Pius XII
Syntymänimi	Maria Giuseppe Giovanni Eugenio Pacelli
Paavius alkoi	2. maaliskuuta 1939
Paavius päättyi	9. lokakuuta 1958
Edeltäjä	Pius XI
Seuraaja	Autuas Johannes XXIII
Syntynyt	2. maaliskuuta 1876
Syntymäpaikka	Rooma, Italia
Kuollut	9. lokakuuta 1958
Kuolinpaikka	Castel Gandolfo, Italia

Paavi Pius XII (alkuperäiseltä nimeltään Maria Giuseppe Giovanni Eugenio Pacelli, s. 2. maaliskuuta 1876 – k. 9. lokakuuta 1958) toimi paavina vuosina 1939–1958. Hän oli ensimmäinen roomalainen paavi kahteensataan vuoteen. Ennen paaviksi tuloaan Pacelli toimi Berliinissä Vatikaanin lähettiläänä. Pacelli oli puuhamiehenä Natsi-Saksan kanssa solmitussa sopimuksessa (konkordaatti), joka vahvisti katolisen kirkon asemaa Saksassa, kun kirkko luopui kaikista poliittisista pyrkimyksistään. Hän teki aiemmin samanlaisen sopimuksen myös Italian Benito Mussolinin kanssa.

Pacelli syntyi 1876 lakimiesperheeseen, jonka suvun jäsenet olivat useiden sukupolvien saatossa olleet kirkon keskushallinnon palveluksessa. Pacelli suoritti pappisvihkimyksensä 1899, jonka jälkeen hän opiskeli Rooman yliopistossa lakia. Hän toimi paavin palveluksessa vuodesta 1901 lähtien. Samaan aikaan hän opetti paavillisessa diplomatiakorkeakoulussa kansainvälistä oikeutta. Paavi Benedictus XV nimitti hänet Müncheniin nuntiukseksi 1917 ja 1920 Weimarin tasavaltaan Berliiniin. Berliinistä Pacelli kutsuttiin Roomaan saamaan kardinaalihattunsa 1929.

Pacellista tuli kardinaalivaltiosihteeri 1930 ja ja paavi Pius XI lähetti hänet ulkomaanmatkoille, joiden tarkoituksina oli saada "Pacelli ja maailma tuntemaan toisensa". Pacelli vieraili monissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Argentiinassa ja Ranskassa.

Vuonna 1939 konklaavissa valittiin paavia selvästi puhkeavaa sotaa varten. Pacelli oli juristin ja hallintomiehen uran omaavana kuurian kokenein diplomaatti, vaikka hänellä ei ollut kokemusta hiippakunnan tai seurakunnan johtajana. Hänet valittiin paaviksi kolmannessa äänestyksessä 2. maaliskuuta saaden 48 ääntä 62:sta. Neljäntoista muun kuuriakardinaalin mielestä Pacelli oli liian ujo, pelokas ja päätämätön voidakseen toimia paavina.

Pius XII yritti aluksi estää sodan syttymisen diplomaattisin keinoin, mutta hänen yrityksensä eivät kantaneet hedelmää. Hän kehotti 31. elokuuta Saksan ja Puolan hallituksia neuvotteluihin, mutta Puola oli jo liikellepanokannalla. Kun seuraavan päivän aamuna Pius sai kuulla Saksan hyökkäyksestä Puolaan, hän meni yksityiskappeliinsa itkemään. Hän tuomitsi Neuvostoliiton hyökkäykset Suomeen, tuota "pientä, rauhallista ja työteliästä kansaa kohtaan", samoin hän tuomitsi Saksan hyökkäyksen Belgiaan. Pius XII yritti estää Italiaa liittymästä sotaan, mutta epäonnistui.

Sodan molemmat osapuolet yrittivät keinoja kaihtamatta saada paavin puolelleen. Esimerkiksi Mussolini kehotti Piusta liittymään sotaan kommunismia vastaan, mutta Pius ei suostunut vaikka pitikin kommunismia pahempana kuin natsismia. Hän ei suostunut asettumaan liittoutuneiden puolelle, jotka Casablancassa vuoden 1943 tammikuussa esittivät vaatimusta ehdottomasta antautumisesta. Pius kehotti radiopuheissaan oikeudenmukaiseen rauhaan ja tuomitsi ihmisoikeuksiin kohdistuneet loukkaukset, kuten siviiliväestön pommitukset. Hän ei ehdottanut konkreettista rauhansuunnitelmaa, koska ei halunnut toistaa paavi Benedictus XV:n epäonnistumista ensimmäisen maailmansodan yhteydessä. Hän seurasi kyllä Benedictuksen esimerkkiä, jossa Vatikaanin toimisto välitti tietoja sotavangeista näiden omaisille. Lisäksi toimisto välitti avustuksia vangeilla ja sodan uhreille.

Pius XII:n toimet toisen maailmansodan aikana ovat herättäneet voimakasta arvostelua. Hän ei vastustanut aktiivisesti natsien juutalaisvainoja, koska se hänen mukaansa olisi vain pahentanut juutalaisten asemaa. Pius XII kuitenkin teki voitavansa suojellakseen juutalaisia. Kun saksalaiset miehittivät Rooman syyskuussa 1943, noin viisituhatta juutalaista piilotettiin Vatikaaniin ja kaupungin luostareihin.

Pius XII määräsi vuonna 1950 uuden dogman: Neitsyt Maria otettiin ruumiineen taivaaseen (assumptio).

Kylmän sodan aikana paavi edusti kommunisminvastaista kantaa, mutta ei kuitenkaan katkaissut diplomaattisia suhteita ja koetti kaikin keinoin saada elintilaa Itä-Euroopan katolilaisille. Hän antoi täyden tuen Italian kristillisdemokraattiselle puolueelle ja kielsi italialaisia liittymästä kommunistiseen puolueeseen kirkosta erottamisen uhalla.

Varsinkin loppuvuosinaan Pius XII johdatti katolista kirkkoa konservatiivisempaan suuntaan, mikä osittain pakotti hänen seuraajansa Johannes XXIII:n ja Vatikaanin toisen kirkolliskokouksen uudistusten tielle. Vuoden 1950 elokuussa katolinen maailma sai luettavakseen kiertokirjeen, Humani generisin. Siinä ilmoitettiin, että kun paavi on antanut ratkaisunsa johonkin uskonkohtaan, ei teologien enää tarvitse siitä keskustella. Kiertokirjeessä korostettiin myös, että uskonkohtien tulkitseminen kuului yksinomaan kirkon opetusviralle. Tämän seurauksena paavin esiin nostamista teologisista kysymyksistä ei enää keskusteltu kirkossa.