Moritz Schlick
Wikipedia
Moritz Schlick (s. 14. huhtikuuta 1882, Berliini - k. 22. kesäkuuta 1936, Wien) oli saksalainen filosofi, joka tunnetaan loogisen positivismin kehittäjänä.
Varakkaaseen perheeseen syntynyt Schlick oli koulutukseltaan fyysikko, mutta hänet tunnetaan aktiivisena osallistujana ja keskustelijana filosofian alalla. Hän sai Wienin yliopiston fysiikan professuurin 1922. Schlick tunsi Wittgensteinin henkilökohtaisesti ja he kävivätkin keskusteluja filosofiasta. Schlick tutki tahollaan Wittgensteinin Tractatusta ja se liittyi merkittävällä tavalla hänen perustamansa Wienin piirin toimintaan. Oli osaltaan Schlickin vaikutusta, että Wittgenstein jatkoi filosofisia tutkimuksiaan.
Schlickin tutkimusaiheita olivat kausaliteetti ja todennäköisyys, estetiikka, logiikka ja etiikka. Etiikan alalla hän pohti onnellisuutta hyvän elämän päämääränä. Fysiikan alalla hän perehtyi Einsteinin erityiseen suhteellisuusteoriaan ja modernin fysiikan aika- ja avaruuskäsityksiin. Hänen merkittävin antinsa oli kuitenkin hänen tieteenfilosofiassaan, jolla tuli myöhemmin olemaan vaikutusta etenkin Pohjoismaissa, Iso-Britanniassa ja Pohjois-Amerikassa.
Schlick oli loogisen positivismin perustaja. Tämä aate liittyi positivistiseen perinteeseen, jonka aiemmin oli perustanut myös sosiologian perustajana tunnettu Auguste Comte. Looginen positivismi otti useita lähtökohtia työlleen. Filosofian tuli olla tieteen kielen kritiikkiä. Maailmankäsityksen tuli olla tieteellinen, painottaen järkeä ja tiedettä, vastustaen metafyysisiä hahmotteluja. Vain tieteellinen tieto on rationaalista ja sillä on oltava aistittava, empiirinen perusta. Tiedon on oltava verifioitavissa, eli todistettavissa oikeaksi tai vääräksi, muuten se on tieteellisessä mielessä sisällöltään merkityksetöntä. Tavoitteena oli löytää yksi yhteinen tiede, joka käsittäisi kaikki erityistieteet. Tieteen ja tieteenteon malli tuli ottaa fysiikasta. Amerikkalainen versio loogisesta positivismista oli pragmatismi.
1920-luvulla Moritz Schlickin ympärille rakentui hänen oppilaistaan keskustelukerho, jolla oli luja usko moderniin logiikkaan. Tätä alettiin nimittää Wienin piiriksi. Se oli aatteeltaan uuspositivistinen. Sen keskeisimpiä jäseniä olivat Schlick itse, Rudolf Carnap, Otto Neurath, Kurt Gödel, Herbert Feigl ja opponenttina Karl Popper. Toiminnassa oli mukana kymmeniä muitakin filosofeja. Suomeen Wienin piirin ajatuksia toi Eino Kaila, vaikkei hän hyväksynytkään sen kaikkein jyrkimpiä linjauksia.
Schlick kuoli kun hänen entinen oppilaansa Johann Nelböck ampui häntä rintaan Wienin yliopiston portailla.
