Mobutu Sese Seko
Wikipedia
 Zairen diktaattori (Presidentti) |
|
| Syntyi | 14. lokakuuta 1930 Lisala, Belgian Kongo |
|---|---|
| Kuoli | 7. syyskuuta 1997 Rabat, Marokko |
| Vallassa | 24. marraskuuta 1965–16. toukokuuta 1997 |
| Virallinen arvonimi | Zairen presidentti |
Mobutu Sese Seko eli Mobutu Sésé Seko Nkuku wa za Banga (myös Mobutu Sese Seko Kuku Ngbendu wa za Banga tai Joseph Mobutu-Sese Seko; s. 14. lokakuuta 1930—k. 7. syyskuuta 1997), syntymänimeltään Joseph-Désiré Mobutu, oli silloisen Zairen presidentti vuosina 1965–1997. Hän harjoitti valtakaudellaan kleptokraattista diktatuuria, joka tunnettiin maailmalla korruptoituneisuudestaan ja nepotismistaan.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Varhainen elämä
Joseph-Désiré Mobutu syntyi ngbandi-heimon jäseneksi Lisalassa Belgian Kongossa. Hänen sukunsa oli kuitenkin kotoisin Gbadolitesta, jonne sittemmin Mobutu sittemmin valtakaudellaan rakensi muiden muuassa lentokentän, vesivoimalan sekä kolme palatsia.
Mobutun isä oli kokki, joka menehtyi sairauteen Mobutun ollessa vasta vauvaikäinen. Hän vietti suurimman osan lapsuudestaan äitinsä hoidossa. Mobutu opiskeli aluksi Léopoldvillessa, mutta myöhemmin hänet siirrettiin Coquihatvillessa sijaitsevaan katolisten lähetyssaarnaajien ylläpitämään kouluun.
[muokkaa] Valtaannousu
Vuonna 1949 Mobutu liittyi Belgian Kongon siirtomaa-armeijaan, Force Publiqueen, ja kohosi arvoasteikossa aina kersantiksi asti. Vuonna 1956 hän kuitenkin erosi armeijasta ja ryhtyi L'Avinir-sanomalehdelle työskenteleväksi journalistiksi. Ammattinsa kautta hän tutustui Patrice Lumumbaan ja liittyi tämän johtamaan Mouvement National Congolais -järjestöön, joka ajoi Belgian Kongon itsenäistymistä.
Belgian Kongo itsenäistyi 30. kesäkuuta 1960, ja heti maan itsenäistymisen jälkeen pääministeriksi valittu Lumumba nimitti Mobutun Kongon demokraattisen tasavallan armeijan ylipäälliköksi. Lumumba ja presidentti Joseph Kasa-Vubu joutuivat kuitenkin pian riitoihin, minkä ansiosta 14. syyskuuta 1960 Mobutun johtama vallankumous syöksi Lumumban vallasta. Mobutun tukijoina toimivat Belgia ja Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA, jotka pitivät Lumumbaa liian neuvostomyönteisenä ja siten Mobutua luotettavampana liittolaisena.
Vuonna 1965 Mobutu kaappasi vallan kesken Kasa-Vubun ja uuden pääministerin Moise Tshomben valtataistelua. Hän julistautui presidentiksi viiden vuoden ajaksi, mutta keskitti nopeasti kaiken vallan omiin käsiinsä ja ryhtyi suorittamaan poliittisina vastustajinaan näkemiensä ihmisten joukkoteloituksia. Teloitettujen joukkoon kuului suuri joukko Kasa-Vubun ja Tshomben aikaisen hallituksen ministereitä, muiden muuassa puolustusministeri Jérôme Anany, talousministeri Emmanuel Bamba ja energiaministeri Alexandre Mahamba.
[muokkaa] Vallassa
Korostakseen afrikkalaista identiteettiä Mobutu nimesi maansa uudelleen Zaireksi vuonna 1971. 1972 hän nimesi itsensä uudella nimellä Mobutu Sese Seko Nkuku wa za Banga ("Kaikkivoipa voitontahtoinen taistelija joka kulkee valloituksesta toiseen tulta kylväen"), joka lyhenee arkikäytössä muotoon Mobutu Sese Seko.
Mobutu kansallisti ulkomaisten omistajien yhtiöt ja pakotti ulkomaiset sijoittajat ulos Zairesta. Tästä seurasi niin syvä ja vakava talouden romahdus että ulkomaisia sijoittajia piti suorastaan kosiskella takaisin. Pitkäli Mobutun epäonnistuneen talouspolitiikan takia Zaire ajautui ennen pitkään inflaation kouriin.
Vuonna 1977 Mobutu tarvitsi avustuksia entiseltä siirtomaaisännältä Belgiasta hillitäkseen Angolasta käsin toimivien kapinallisten hyökkäyksiä. Tästä huolimatta hänet äänestettiin kolmannelle kaudelle 1977 ja myöhemmin neljännelle 1984. Tosin molemmilla kerroilla Mobutulla ei ollut vastaehdokkaita.
Valtakautensa aikana Mobutun henkilökohtainen omaisuus kasvoi suuresti, ja vuonna 1984 sitä arvioitiin olevan noin neljän miljardin Yhdysvaltain dollarin arvosta. Hän talletti omaisuutensa ulkomaalaisille pankkitileille, suurimmaksi osaksi Sveitsiin. Summa oli yhtä suuri kuin Zairen valtionvelka. Valtaisan omaisuutensa Mobutu hankki kanavoimalla Zairen tuottamista vientituotteista, mukaan lukien kullasta, kuparista, timanteista ja öljystä, saadut tulot itsensä haltuun. Samalla kansa köyhtyi niin suuresti, ettei edes palkkoja voitu maksaa. Kaupunkien infrastruktuuri romahti ja ihmiset kärsivät nälänhädästä. Zairen ainoita hyvätuloisia asukkaita olivat Mobutun sukulaiset ja ystävät.
Ministeri Domique Sakombi Inongon ansiosta Mobutun ympärille kehkeytyi vaikutusvaltainen henkilökultti. Kultin ylläpitämiseksi julkisille paikoille pystytettiin Mobutua esittäviä muotokuvia ja mediassa levitettiin häntä ylistävää propagandaa.
Diktatuuristaan huolimatta monet länsimaat, erityisesti Yhdysvallat ja Ranska, ja Kansainvälinen valuuttarahasto tukivat Mobutua rahallisesti, sillä tämä oli omaksunut antikommunistia mielipiteitä. Mobutun kannatuksen takana oli mahdollisesti länsimaiden halu päästä käsiksi Zairen mittaviin luonnonvaroihin, tai pelko maan saattavan muuttua kommunistiseksi ilman Mobutua.
[muokkaa] Maanpaossa
Toukokuussa 1990 taloudellisten ongelmien ja poliittisen epävakauden takia Mobutu salli muitakin puolueita kuin omansa, ja perusti väliaikaishallituksen jonka piti hoitaa siirtymäkausi vapaisiin vaaleihin. Valta pysyi kuitenkin Mobutun käsissä. 1993 maassa oli kaksi hallitusta, toinen Mobutun puolella, toinen häntä vastaan. Mobutun ollessa sairaalahoidossa Euroopassa tutsit ottivat Zairen itäosat haltuunsa. Tutsit olivat pitkään vastustaneet Mobutua joka avoimesti tuki Ruandan hutuja, joita pidettiin syyllisinä Ruandan kansanmurhaaan vuodelta 1994.
Vuonna 1997 tutsien kannattama Laurent-Désiré Kabila joukkoineen valloitti Kinshasan ja syöksi Mobutun vallasta. Mobutu pakeni maasta ja lensi Togoon, mutta pian hän vetäytyi Marokkoon. Hän kuoli Rabatissa pitkäaikaiseen eturauhassyöpään.
