Mihail Gorbatšov
Wikipedia
 |
|
| Neuvostoliiton johtaja | |
|---|---|
| Varapresidentti | {{{varapresidentti}}} |
| Virassa | 11.3. 1985 – 25.12. 1991 |
| Edeltäjä | Konstantin Tšernenko |
| Seuraaja | – |
| Syntymäaika | 2. maaliskuuta 1931 |
| Syntymäpaikka | Privolnoje |
| Kuolinaika | {{{kuolinaika}}} |
| Kuolinpaikka | {{{kuolinpaikka}}} |
| Puolue | {{{puolue}}} |
| Puoliso | {{{puoliso}}} |
Mihail Sergejevitš Gorbatšov (ven. Михаи́л Серге́евич Горбачёв , 
kuuntele ääntämys? s. 2. maaliskuuta 1931) oli Neuvostoliiton viimeinen päämies vuodesta 1985, puoluejohtaja ja presidentti vuoteen 1991 asti, jolloin Neuvostoliitto hajosi. Hänen uudistuspyrkimyksensä johtivat liennytykseen ja kylmän sodan päättymiseen, mutta samalla Neuvostoliiton kommunistinen puolue menetti poliittisen valta-asemansa, mikä lopulta johti Neuvostoliiton hajoamiseen.
[muokkaa] Elämäkerta
Gorbatšov opiskeli lakia Moskovan yliopistossa, jossa hän myös tapasi tulevan vaimonsa Raisa Titarenkon (1932–1999). He menivät naimisiin 1953 ja muuttivat Gorbatšovin kotiseuduille Stavropoliin Etelä-Venäjälle valmistuttuaan 1955.
Gorbatšov liittyi NKP:hen jo 21-vuotiaana 1952. Vuonna 1966 hän valmistui agronomi-ekonomiksi. Hänen uransa lähti nopeaan nousuun, ja vuonna 1970 hänet nimitettiin maatalousministeriksi ja seuraavana vuonna kommunistisen puolueen keskuskomiteaan. Vuonna 1972 hän johti Neuvostoliiton valtuuskuntaa Belgiaan ja 1974 pääsi korkeimman neuvoston jäseneksi ja nuorisoasioiden komission puhemieheksi. Hän nousi politbyroon 1979, jossa hän pääsi KGB:n johtajan Juri Andropovin suojelukseen. Andropovin lyhyen johtokauden aikana Gorbatšov ylennettiin.
Virka NKP:ssa antoi mahdollisuuden matkustaa ulkomailla, vuonna 1975 Gorbatšov johti valtuuskuntaa Länsi-Saksaan ja 1983 Kanadaan. Vuonna 1985 hän tapasi pääministeri Margaret Thatcherin Yhdistyneessä kuningaskunnassa.
Konstantin Tšernenkon kuollessa nimitettiin tuolloin 54-vuotias Mihail Gorbatšov puolueen pääsihteeriksi 11. maaliskuuta 1985. Neuvostoliiton de facto johtajana hän aloitti pysähtyneisyyden kauden kommunistisen puolueen uudistuskampanjan nimillä glasnost (avoimuus) ja perestroika (uudistukset). Nämä tavoitteet julkistettiin puolueen 27. yleiskokouksessa helmikuussa 1986.
Vuonna 1988 Gorbatšov julisti Neuvostoliiton hylkäävän Brežnevin opin ja sallivan demokraattiset uudistukset Itä-Euroopassa. Näiden tarkoituksena oli vahvistaa Neuvostoliittoa, joka oli alkanut uhkaavasti natista liitoksistaan, mutta valtion rakenteet eivät kestäneet uudistuksia. Tämä johti sarjaan vallanvaihdoksia Euroopassa 1989 alkaen ja kommunismin romahtamiseen. Romaniaa lukuun ottamatta vallanvaihdokset olivat rauhanomaisia, ja kylmä sota Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välillä päättyi. Gorbatšov sai Nobelin rauhanpalkinnon 1990. Gorbatšov valittiin Neuvostoliiton ensimmäiseksi virkaatekeväksi presidentiksi 15. maaliskuuta 1990.
Mullistus Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa herätti myös vastustusta, ja Neuvostoliiton johdon vanhoillinen siipi aloitti vallankaappauksen elokuussa 1991 poistaakseen Gorbatšovin vallasta. Hänet vangittiin kolmeksi päiväksi 19. elokuuta–21. elokuuta loma-asunnollaan Krimillä. Kaappauksen aikana Baltian neuvostotasavallat julistautuivat itsenäisiksi, sekä Ukraina että Venäjä Boris Jeltsinin johdolla 24. elokuuta. Gorbatšov joutui erottamaan ja vangitsemaan suuren joukon politbyroota, mukaan lukien vallankaappausta Gennadi Janajevin johdolla yrittäneen kahdeksan kovan linjan kannattajan ryhmän.
Neuvostoliiton kommunistinen puolue lakkautettiin 29. elokuuta 1991 ja Gorbatšov erosi virastaan Neuvostoliiton presidenttinä 25. joulukuuta 1991. Seuraavana päivänä korkein neuvosto päätti Sosialististen neuvostotasavaltojen liiton purkamisesta.
Neuvostoliiton valtion laillinen seuraajavaltio on Venäjän federaatio. Venäjän federaation ja yleisesti Gorbatšovin seuraajaksi tuli hänen entinen poliittinen kilpailijansa Boris Jeltsin.
[muokkaa] Poliittinen aktiivisuus eron jälkeen
Gorbatšov perusti vielä 2001 Venäjän sosiaalidemokraattisen puolueen, mutta erosi sen johtajan virasta toukokuussa 2004 erimielisyyksien jälkeen. Gorbatšov osallistui 9. kesäkuuta 2004 Yhdysvaltojen entisen presidentin Ronald Reaganin hautajaisiin Washingtonissa.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Mihail Gorbatšov (1987): Perestroika ja uusi ajattelu. WSOY. ISBN 951-0-14796-6.
 |
Neuvostoliiton johtajat |
| Vladimir Lenin | Josif Stalin | Georgi Malenkov | Nikita Hruštšov | Leonid Brežnev | Juri Andropov | Konstantin Tšernenko | Mihail Gorbatšov |
