Boris Jeltsin

Wikipedia

Boris Jeltsin

Venäjän presidentti
Varapresidentti	{{{varapresidentti}}}
Virassa	10.7. 1991–kevät 2000
Edeltäjä	–
Seuraaja	Vladimir Putin
Syntymäaika	1. helmikuuta 1931
Syntymäpaikka	Sverdlovsk
Kuolinaika	{{{kuolinaika}}}
Kuolinpaikka	{{{kuolinpaikka}}}
Puolue	{{{puolue}}}
Puoliso	{{{puoliso}}}

Boris Nikolajevitš Jeltsin (ven. Бори́с Никола́евич Е́льцин, s. 1. helmikuuta 1931 - ) oli Venäjän presidentti vuosina 1991 - 2000.

Boris Jeltsin syntyi 1. helmikuuta 1931 Sverdlovskissa (aiempi ja nykyinen Jekaterinburg), Venäjällä, Neuvostoliitossa. Hän kävi Puškinin keskikoulun viimeisiä luokkia Bereznikissä, Permin alueella sekä Uralin polyteknistä instituuttia Sverdlovskissa opiskellen rakennusalaa. 12- tai 13-vuotiaana hän leikki armeijan varastosta viemällään kranaatilla, joka räjähti vieden mukanaan kaksi sormea hänen vasemmasta kädestään.

Jeltsin oli NKP:n jäsen vuodesta 1961 heinäkuuhun 1990. Hän alkoi työskennellä puolueen hallinnossa vuodesta 1969 lähtien. Vuonna 1977 hän määräsi Sverdlovskin puoluejohtajana Venäjän viimeisen tsaarin murhapaikan (Ipatjevin talon) purettavaksi.

Mihail Gorbatšov nimitti Jeltsinin politbyroon jäseneksi. Jeltsin oli myös Moskovan "pormestari" (NKP:n Moskovan kaupunkikomitean ensimmäinen sihteeri) 24. joulukuuta 1985 - 1987, jolloin hänet erotettiin politbyroosta ja pormestarin virasta hänen kritisoituaan Gorbatšovia ja uudistusten tahtia. Hänet alennettiin rakentamisesta vastaavan valtionkomitean ensimmäiseksi apulaiskomissaariksi.

Maaliskussa 1989 Jeltsin valittiin kansanedustajaksi. Hänet valittiin Venäjän neuvostotasavallan korkeimman neuvoston puheenjohtajaksi, "presidentiksi" toukokuussa 1990. Venäjän julistettua itsenäisyytensä Jeltsin erosi Neuvostoliiton kommunistipuolueesta heinäkuussa 1990. 12. kesäkuuta 1991 järjestetyssä presidentinvaalissa Jeltsin sai 57% äänistä ja hänestä tuli Venäjän ensimmäinen presidentti 10. heinäkuuta 1991.

Epäonnistunut vallankaappausyritys 18. elokuuta 1991 pyrki Mihail Gorbatšovin ja Jeltsinin syrjäyttämiseen, mutta vapaalle jalalle jäänyt Jeltsin oli mukana käännyttämässä armeijan joukkoja vallankaappaajia vastaan. Kaappausyrityksen päätyttyä Jeltsiniä pidettiin sankarina. Gorbatšov erosi 25. joulukuuta 1991 ja Neuvostoliitto virallisesti lakkasi olemasta.

Jeltsinin ajan politiikkaa leimasi vapautuminen, lehdistön vahvistaminen demokratian apuvälineeksi vapauttamalla se säädetystä arvonlisäverosta, yksityistäminen sekä yksityistämisen myötä syntynyt oligarkkien välinen kilpailu myös lehdistössä ja televisiossa, minkä he vähitellen yksityistivät itselleen. Inflaatio ja teollisuuden sekä erityisesti koneenrakennusteollisuuden kuin myös vahvan ruplan politiikan aiheuttama kollektiivisen maatalouden kriisi aiheuttivat talouden uudelleen suuntautumisen kevyeeseen teollisuuteen sekä samalla maahantuontiin. Nämä vaikuttivat Venäjän federaation neuvostomielisten elementtien voiman heikkenemiseen.

1993 alkoi parlamentti vastustamaan Jeltsinin uudistuksia ja pyrki lakiin vedoten syrjäyttämään Jeltsinin. Jeltsin lähetti armeijan Moskovan valkoiseen taloon kukistamaan vastustajat.

Venäjän uusi perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksen yksinkertaisella enemmistöllä, mikä toimi perustana myös muulle uudenlaisen Venäjän federaation lainsäädännölle, kuten esimerkiksi siviilikoodeksille, mikä loi perustan markkinasuhteille.

Jeltsinin aikana käytiin myös ensimmäinen Tšetšenian sota, missä Venäjä pyrki lopulta rauhanomaiseen ratkaisuun.

Alkoholismista ja muista terveysongelmista kärsinyt Jeltsin ilmoitti siirtyvänsä syrjään 31. joulukuuta 1999 nimittäen pääministeri Vladimir Putinin tointa hoitavaksi presidentiksi kevään 2000 presidentinvaaliin saakka.

	Venäjän presidentit
	Boris Jeltsin (1991–2000) | Vladimir Putin (2000–)

	Venäjän federaation pääministerit
	Boris Jeltsin (1991–1992) | Jegor Gaidar (vt.) | Viktor Tšernomyrdin (1992–1998) | Boris Jeltsin (vt.) | Sergei Kirijenko (1998) | Viktor Tšernomyrdin (vt.) | Jevgeni Primakov (1998–1999) | Sergei Stepašin (1999) | Vladimir Putin (1999–2000) | Mihail Kasjanov (2000–2004) | Viktor Hristenko (vt.) | Mihail Fradkov (2004–)