MiG-19

Wikipedia

Mig-19

ilmataisteluohjus K-5M (AA-1 Alkali)

Mikojan-Gurevitš MiG-19 (МиГ-19 ) (NATO koodinimi Farmer) on kolmannen sukupolven neuvostoliittolainen yksipaikkainen suihkumoottorinen hävittäjälentokone. Se oli ensimmäinen neuvostoliittolaisten sarjatuotantolentokone, joka kykeni yliääninopeuksiin vaakalennossa.

[muokkaa] Historia

Lentokoneen suunnitteli Mikojan-Gurevitš-suunnittelutoimisto. Ensilento tehtiin syyskuussa 1953 ja tuotanto aloitettiin 1955. Noin 8 500 konetta valmistettiin pääasiassa Neuvostoliitolle, mutta myös Kiinalle (tyyppimerkinnällä Shenyang J-6) ja Itä-Europpaan. Lentokone oli palveluskäytössä useiden eri maiden ilmavoimissa, kuten Kuuban, Pohjois-Vietnamin, Egyptin, Pakistanin ja Pohjois-Korean. Lentokoneella osallistuttiin taisteluihin Vietnamin sodassa ja Bangladeshin itsenäisyyssodassa.

Neuvostoliitossa koneen korvasi MiG-21. Shenyang J-6 pysyi Kiinan kansanarmeijan ilmavoimien pääkoneena ja siitä kehitettiin edelleen Nanchang Q-5 (NATO koodinimi Fantan) -rynnäkkökone. Huolimatta iästään MiG-19 ja sen seuraajat osoittivat omaavansa hyvää hallittavuutta matalalla ja yllättävän suuren nousunoupeuden samalla kun niiden tehokkaat tykit tekivät niistä pelottavia vastustajia lähitaistelussa.

[muokkaa] Kuvaus

MiG-19 oli suunniteltu torjuntahävittäjäksi. Alkuperäinen MiG-19F ja MiG-19PF-mallit kärsivät pitkittäissuuntaisia hallittavuusongelmia äänivallin läheisyydessä, mikä johtui MiG-17-koneesta tuodusta pyrstöstä ja johtivat pikaiseen uudelleensuunnitteluun. Kaikki MiG-19-versiot kärsivät ensimmäisten sukupolvien suihkumoottoreiden ongelmista ja usein moottorit eivät käynnistyneet, ellei konetta ollut käännetty tuulen suuntaan. Päästyään ilmaan MiG-19 suoriutui paljon paremmin ja kaksimoottorinen, laajasiipinen hävittäjä oli turvallisempi lentää kuin ensimmäiset deltasiipiset lentokoneet.

Ensimmäiset MiG-19F (NATO Farmer-A) ja MiG-19PF (NATO Farmer-B) käyttivät samaa aseistusta kuin MiG-17. Siihen kuului kaksi NR-23 ja yksi NL-37 -konetykkiä. MiG-19S (NATO Farmer-C) -malli oli aseistettu kolmella 30 mm NR-30-tykillä ja joko pommeilla tai raketeilla. Tätä muunnosta valmistettiin pääasiassa Tšekkoslovakiassa. Torjuntahävittäjämallissa MiG-19PM (NATO Farmer-D) tykki oli poistettu ja sen tilalla oli RP-5 Izumrud -tutka (NATO 'Scan Odd') sekä neljä tutkaohjautuvaa K-5 (NATO AA-1 'Alkali') ilmasta-ilmaanohjusta. Mikojan kehitti kaksipaikkaisen koulutusmallin MiG-19U, mutta sitä ei otettu tuotantoon, koska kaksipaikkaisia MiG-15-koulutuskoneita pidettiin riittävinä (tosin Kiinan kansantasavalta tuotti oman harjoituskoneversion, JJ-6).