Liepāja

Wikipedia

Liepāja (saksaksi Libau, liettuaksi Liepoja, puolaksi Lipowa, venäjäksi Либава / Libava tai Лиепая / Liyepaya, jiddišksi ליבאַװע / Libave ) on kaupunki Latvian Itämeren rannikolla Kuurinmaalla. Se on perustettu vuonna 1253 nimellä Lyva, ja asukkaita on nykyään 85 260. Liepāja on Latvian kolmanneksi suurin kaupunki. Sen satama on talvella jäätön.

[muokkaa] Historia

Kalparitaristo perusti Saksalaisen ritarikunnan rajamaille siirokunnan ja antoi sille nimen Libau vuonna 1263. Liepāja-nimi otettiin käyttöön vuonna 1560.

Vuonna 1625 Kuurinmaan kreivi Friedrich Kettler anasti kaupungin oikeudet Puolan kuninkaalta Sigismund III Vaasalta vuonna 1626. Liepāja ja Kuurinmaa luovutettiin Venäjän keisarikunnalle vuonna 1795 Puolan kolmannen jaon yhteydessä.

1800-luvulla kaupungista tuli Venäjän Balttian alueen tärkein satamakaupunki. 1900-luvun alussa Liepājasta lähti venäläisiä siirtolaisia Yhdysvaltoihin.

1870-luvulla alkoi Venäjällä rautateiden rakentaminen ja Liepāja-Romni rautatie avattiin vuonna 1879. Suurin osa Venäjän viennistä kulki Liepājan läpi. Vuonna 1900 7 % Venäjän viennistä kulki kaupungin läpi. Vuonna 1906 avattiin suora laivayhteys Yhdysvaltoihin, ja yli 40 000 siirtolaista kulki vuodessa Liepajan kautta USA:han.

Vuonna 1913 noin 1783 laivaa pysähtyi Liepājaan. Noin 1 548 119 tonnia rahtia kulki sataman kautta Venäjälle. Liepājan asukasluku kasvoi 10 000:sta 100 000:een 60 vuodessa. Ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaiset miehittivät kaupungin. Latvian itsenäisyyden jälkeen Liepāja toimi maan pääkaupunkina 6 kuukautta, koska väliaikaishallitus oli paennut laivalla Riikasta.

Toisen maailmansodan aikana saksalaiset ja neuvostoliittolaiset miehittivät kaupungin. Kun Neuvostoliitto anasti Latvian itselleen, noin 1000 ihmisiä karkotetiin Siperiaan ja monet pakenivat Pohjois-Amerikkaan, Australiaan ja Länsi-Eurooppaan. Neuvostomiehityksen aikana Liepāja oli suljettu kaupunki. Maanviljelijät ja liepajalaiset tarvitsivat erikoisluvan kaupunkiin. Neuvostoarmeija perusti Liepājaan Baltian laivaston päätukikohdan ja kaupunki suljettiin täysin yleisöltä 1960-luvun lopulla. Koko kaupunki oli neuvostoliittolaissotilaiden miehittämä ja 26 tuhatta armeijan henkilökuntaa asui siellä.

Kun Latvia itsenäistyi vuonna 1991 Liepāja alkoi avautua ja kehittää itseään moderniksi satamakaupungiksi. Kauppasatamaksi Liepāja avautui vuonna 1991. Vuonna 1994 viimeiset Venäjän federaation joukot lähtivät kaupungista. Vuonna 1997 Liepājan vapaakauppavyöhyke avattiin, mikä tarkoitti verotuksen vähentämistä. Entinen neuvostotukikohta Karosta on auki yleisölle.

Suomessa kaupunki tunnetaan jääkärien varuskunta- ja valakaupunkina.