Karaiitit

Wikipedia

Juutalaiset ja juutalaisuus

Juutalainen kulttuuri
juutalainen filosofia · kabbala · juhlat
Symbolit: Daavidin tähti · menora
Uskonto
tanakh · talmud · kosher
synagoga · rabbi · mezuza · halakha
Juutalaisuuden haarat
aškenasit · sefardit · mizrahit
jemenitet · Bene Israel · Beta Israel
Juutalaisväestö
Israel · Yhdysvallat · Venäjä
Saksa · Ranska · Englanti
Latinalainen Amerikka · Puola
Kuuluisia juutalaisia
Kielet
heprea · jiddiš · ladino · džidi
juutalaisaramea · juutalaisarabia
Juutalaisuuden suuntaukset
ortodoksijuutalaiset · konservatiivit
reformijuutalaisuus · rekonstruktionismi
karaiitit · hasidismi
Poliittiset liikkeet
sionismi · Bund · kibbutzit
Juutalaisten historia
uskonriidat · Israelin kuningaskunta
Jerusalemin temppeli
Babylonin vankeus
juutalaissodat · farisealaiset
diaspora · keskiaika
muslimimaat · juutalaiset Euroopassa
haskala · moderni Israel
Juutalaisten vainot
antisemitismi · holokausti

Karaiittisynagoga USA:ssa.

Karaiittijuutalaisuus on juutalaisuuden suuntaus. Erityistä sille on Tanakhin käyttö ainoana pyhänä kirjana sekä ns. suullisen Tooran (Mišnan ja Talmudin) hylkääminen uskonnollisina lakikirjoina. Sana karaiitit tulee heprean sanasta קְרָאִים (keraim), joka tarkoittaa "lukijat". Liikkeen kannattajat valitsivat nimen erottuakseen ns. rabbiinijuutalaisuudesta, joka taas korostaa suullisen lain (Tora be'al pe) merkitystä uskonnollisen elämän ja Tooran tulkinnan kannalta.

Karaiittijuutalaiset pitävät Tanakhia ainoana pyhänä kirjana. Kirjoitusten tulkinnassa karaiitit pyrkivät pitäytymään tekstin yksinkertaisessa perusmerkityksessä, hepreaksi, pšut. Sitä vastoin rabbiinijuutalaisuuden tulkintatavat ovat pšut, remez (vihjaus), draš ("syvä tulkinta", joka pohjautuu sanojen merkityksen vaihtamiseen ja niiden lukemiseen uudessa merkityksessä), sekä sod ("salaisuus", tekstin mystillinen merkitys Kabbalan mukaan).

Tänä päivänä karaiittijuutalaisuudella on noin 50.000 kannattajaa, joista pääosa asuu Israelissa. Yhdysvalloissa liike on uudelleen kasvussa.

[muokkaa] Karaiittien usko

[muokkaa] Karaiitit ja suullinen laki (Talmud)

Karaiittijuutalaiset eivät hyväksy suullisia rabbiinilakikokoelmia halakhana eli uskonnollisena lakina koska heidän näkemyksensä mukaan:

Toora ei mainitse ns. suullista lakia (Tora be'al pe)
Toora kirjoitettiin kokonaisuudessaan Mooseksen ja Joosuan elinaikana, eikä sen lisäksi ole muuta Tooraa
Suullinen laki sekä "lisää" että "ottaa pois" kirjoitetun Tooran perusmerkityksestä (vrt. 5. Moos. 4:2)
Suullinen laki on useissa kohdin ristiriidassa Tanakhin kanssa
Mišna ja Talmud koostuvat toinen toistensa kanssa eri mieltä olevien rabbien kirjoituksista. Rabbit selittävät erimielisyyksiä sillä, että " molemmat mielipiteet ovat elävän Jumalan sanoja". Karaiittien mukaan on järjetöntä ajatella Jumalan kiistävän omat sanansa.
Tanakhin mukaan Toora oli kadoksissa ja unohduksissa yli 50 vuotta, kunnes Temppelin papit löysivät sen uudelleen (2. Kun. 22:8, 2. Aikak. 34:15). Karaiittien mukaan ns. suullinen laki ei olisi voinut säilyä kirjoitetun lain ollessa unohdettuna.

Teoriassa ajatus Tooran tulkinnan perusrakenteesta sekä uskonnollisen lain kehityksestä ei olisi karaiiteille mahdoton. Erimielisyys syntyy nostettaessa Talmudin ja rabbien kirjoitukset Tooran sanojen yläpuolelle. Karaiittien näkemyksen mukaan rabbiinijuutalaisuus vaalii monia tapoja sekä perinteitä, jotka ovat ristiriidassa Tooran kanssa. Tämä näkyy erityisesti siinä, että karaiiteilla on omia aikaisemmilta sukupolvilta ja hengellisiltä auktoriteeteiltä periytyviä traditioita, sevel ha'jeruša. Traditioiden tulee kuitenkin olla Raamatun mukaisia; kirjoituksille vieras perinne hylätään.

Ne karaiitit, joilta puuttuvat erityiset traditiot, luottavat voimakkaammin Tanakhiin ja siitä löytyviin tapoihin sekä soveltavat raamatullisia käytäntöjä omien kulttuurilähtökohtiensa mukaan. Tämä traditioiden puute selittyy myös karaiittijuutalaisuuden viimeaikaisella uudelleen henkiin heräämisellä. 1990-luvun alussa Nehemia Gordon ja Meir Rekhavi aloittivat liikkeen World Karaite Movement elvyttääkseen karaiittiperinnettä. Toinen tekijä saattaa olla se, että karaiittiyhdyskunnat ovat tavallisesti pieniä, eristyksissä ja niiden jäsenet omaksuvat useimmiten ympäröivän kulttuurin tapoja. Tästä hyvänä esimerkkinä on Israelin perinteisten karaiittien alkava kulttuurillinen sulautuminen yhteiskunnan valtavirtaan.

[muokkaa] Kalenteri

Karaiitit perustavat kuukausien määrittelemisen kuun havainnointiin. Uuden vuoden alku perustuu Tooran mukaan ohran (aviv) kasvun havainnointiin Israelissa. Aviv on Tanakhin mukaan sekä vuoden ensimmäisen kuukauden nimi, että ohran kasvukauden toiseksi viimeinen vaihe. Nopeita maailmanlaajuisia viestintävälineitä edeltävinä aikoina diasporassa asuvat karaiitit käyttivät monia eri menetelmiä kalenterin määrittelemiseen Jerusalemista saatavien uutisten ohella.

Karaiitit eivät siis noudata rabbien määrittelemää 19 vuoden metonisiin jaksoihin perustuvaa ajanlaskua ja tästä johtuen heidän raamatulliset juhla-aikansa osuvat usein eri aikoihin kuin Talmudiin traditioon perustuvan juutalaisuuden ajat.

[muokkaa] Sapatti

Muiden juutalaisten tavoin myös karaiitit kokoontuvat sapattisin synagogiin palvomaan ja rukoilemaan. Useimmat karaiitit pidättäytyvät sukupuolisuhteista sapatin aikana. Karaiittien rukouskirjat koostuvat melkein poikkeuksetta pelkistä raamatun jakeista. Rukousten aikana karaiitit harjoittavat usein maahan asti kumartumista, kun useimmat juutalaiset taas harjoittavat sitä vain roš hašanana ja jom kippurina. Sapattia ja pyhiä vietetään juhlan aattoillan auringonlaskusta seuraavaan auringonlaskun.

[muokkaa] Tsitsit

Karaiittijuutalainen tsitsit-tupsu.

Karaiittijuutalaiset käyttävät sinivalkoisia tsitsit-tupsuja tallit-rukousviittojen kulmissa. Rabbiinijuutalaisuuden näkemyksen mukaan sinistä väriä tuottavaa kotilolajia ei tänä päivänä tunneta varmuudella ja siksi tsitsit-tupsut tehdään nykyään pelkästään valkoisista langoista. Karaiittien mukaan Raamattu ei määrittele sinisen (tekhelet) värin alkuperää. Karaiittien tsitsitien solmut eivät myöskään noudata rabbiinijuutalaisuuden solmintaperinteitä, joten ne näyttävät hyvin erilaisilta. Vastoin virheellisiä käsityksiä karaiitit eivät ripusta tsitsitejä seinille.

[muokkaa] Tefillin

Vastoin eräitä käsityksiä karaiittijuutalaiset eivät käytä minkäänlaisia tefillinejä. Tefillineihin yhdistettävien raamatunjakeiden tarkoituksena on "muistaa ja pitää aina arvossa Tooran sanoja". Raamatun käsky kuuluu: "Nämä sanat, jotka minä tänä päivänä sinulle annan sydämellesi... sido ne merkiksi käteesi, ja olkoot ne muistolauseena otsallasi." (5. Moos. 6:6,8). Koska sanat eivät voi kirjaimellisesti olla "sydämellä" tai käsiin sidottuina, on jakeita pidettävä vertauskuvallisina.

[muokkaa] Mezuza

Karaiitit tulkitsevat lain sanojen kirjoittamisen ovenpieliin ja kaupunkien portteihin (5. Moos. 6:9) vertauskuvallisena käskynä pitää laki sekä kotona että sen ulkopuolella. Tefillin-käskyn tavoin rabbiinijuutalaisuus tulkitsee tämän jakeen kirjaimellisesti kiinnittäen mezuza-koteloita ovien ja porttien pieliin. Karaiitit eivät siis käytä mezuzaa, vaikka monet laittavatkin pienen kymmenen käskyä sisältävän laatan ovenpieleen. Israelissa, maan yleisen tavan mukaan, useat karaiitit käyttävät mezuzaa.

[muokkaa] Historiaa

Karaiittiien näkemyksen mukaan aina on ollut juutalaisia, jotka ovat pitäytyneet pelkkään Tooran sekä profeettojen sanoihin teologiansa perustana. Tästä johtuen useimmat karaiittijuutalaiset jäljittävät uskonsa alkuperän aina Tooran antamiseen Siinailla. Eräiden näkemysten mukaan ortodoksijuutalaisuus jatkaa Temppelin ajan farisealaisten (hepr. p'rushim) traditiota, kun taas karaiittien traditio polveutuisi saddukealaisten (hepr. tzdokim) näkemyksistä.

Perustava ajankohta nykyisellään tunnetun karaiittijuutalaisuuden kehityksessä oli 700-luvulla jaa kulminoitunut Mišnan ja Talmudin kokoaminen. Karaiitit vastustivat johtavan rabbiinisen luokan valtaa keskittävää oppijärjestelmää.

700-luvulla monet juutalaiset asuivat islaminuskon valloittamilla alueilla, missä he saivat yleisesti harjoittaa vapaammin uskonnollista elämäänsä. Monet islamilaiset hallitsijat antoivat juutalaisille ns. eksilarkaatin, autonomisen aseman joka salli laajat vapaudet omille uskonnollisille johtajille, eksilarkeille. Babylonian alueen rabbiinijuutalaisille johtajille eksilarkaattioikeudet soivat mahdollisuuden edistää Talmud-perinteen asemaa ja tuloksena oli monin paikoin painostamista ja vainoja niitä kohtaan, jotka eivät hyväksyneet suullisen lain kokoelmaa.

Tähän saakka karaiittijuutalaiset eivät olleet järjestäytyneet virallisesti. Voidakseen vastustaa Talmud-rabbien painostusta liike järjestäytyi ja 800-luvulla vaikuttanut Anan Ben-David oli historian ensimmäinen tunnettu karaiittijuutalaisten johtaja, jolle islamilainen kalifaatti antoi eksilarkkioikeudet. Hän kuului aristokraattiseen rabbiiniperheeseen, joka kirjoitti ensimmäisen tunnetun ei-rabbiinisen teologisen teoksen vakuututtuaan Talmud-rabbien erehtyvän.

Vaikka karaismin ainekset olivat olemassa jo kauan Ben-Davidin aikaa, mainitaan hänet useasti karaismin isänä. Ben David itse ei ollut karaiitti, vaan kuului Raamatun yhteen kirjoituksia karaiittien tavoin tulkitsevista ryhmistä. Hänen seuraajiaan kutsuttiinkin ananiiteiksi ja tämän ryhmän tiedetään olleen olemassa vielä 1000-luvulla. Termi "karaiitti" valittiin yleisnimitykseksi erottamaan Talmudia vastustavat juutalaiset käsitteellisesti rabbiini-ortodoksijuutalaisuudesta.

10. vuosisadalle saavuttaessa karaiittiliike oli levinnyt koko Lähi-idän alueelle ja eräiden laskelmien mukaan jopa 40% ajan juutalaisista edusti karaiittijuutalaista tulkintaa. Ajan mittaan karaiitteja on siirtynyt laajalti perinteisen rabbiinijuutalaisuuden piiriin.

[muokkaa] Karaylar

Karaylar tai karaimit ovat itäeurooppalainen etninen ryhmä, joka usein sekoitetaan karaiittijuutalaisiin. Liikkeen alkuperä on ilmeisesti karaiittijuutalaisuudessa, mutta se on saanut voimakkaita vaikutteita islamista.