Kallisto

Kallisto on Jupiterin kuu, jonka Galileo Galilei löysi vuonna 1610. Se on Aurinkokunnan kolmanneksi suurin kuu, suunnilleen planeetta Merkuriuksen kokoinen. Se on nimetty myyttisen Kalliston, erään Zeuksen rakkauden kohteen mukaan.

Vaikka Simon Marius ehdottikin nimeä "Kallisto" pian kuun löytämisen jälkeen, sitä eikä muita Galilein kuiden nimiä otettu käyttöön ennen kuin vasta 1900-luvun puolenvälin paikkeilla. Vanhemmassa tähtitieteellisessä kirjallisuudesa sitä kutsuttiinkin yleensä "Jupiter IV:ksi" tai "Jupiterin neljänneksi kuuksi".

[muokkaa] Ominaisuudet

Kallisto on Aurinkokunnan kraatteroitunein kuu. Itse asiassa törmäyskraatterit ja niihin liittyvät samankeskiset renkaat ovat lähes ainoita Kallistolta löytyviä pinnan rakenteita. Siellä ei ole lainkaan suuria vuoria. Se johtuu luultavasti pinnan jäisestä luonteesta; suurimmat kraatterit ja vuoret katoavat jääkuoren virratessa ajan mittaan. Kalliston pinnalta löytyy kaksi valtavaa renkaiden ympäröimää törmäysallasta; suurimmalla, Valhallalla on kirkas, 600 kilometrin läpimittainen kirkas keskusalue ja sitä ympäröivät rengasrakenteet jotka ovat ulottuvat lähes 1500 kilometrin etäisyydelle. Toiseksi suurin törmäysallas, Asgard, on läpimitaltaan 1600 kilometriä. Eräs mielenkiintoinen muodostuma on myös Gipul Catena, pitkä suora kraatterijono Kalliston pinnalla. Se syntyi luultavasti kun jokin kappale hajosi vuorovesivoimien vaikutuksesta tultuaan liian lähelle Jupiteria (samalla tavoin kuin komeetta Shoemaker-Levy 9) ennen törmäämistään. Kalliston pinnan uskotaan olevan noin 4 miljardia vuotta vanhaa, ulottuen iältään lähes Aurinkokunnan syntyaikoihin saakka.

Kalliston kolhittu pinta sijaitsee 200 kilometriä paksun jäisen kerroksen päällä. Kuoren alla on suolainen valtameri, joka on paksuudeltaan yli 10 kilometriä. Se löytyi Jupiterin magneettikenttää tutkittaessa. Havaittiin, että Kalliston magneettikenttä vaihtelee (virtaa eri suuntiin eri aikoihin) reagoiden Jupiterin magneettikentän muutoksiin. Tämä viittaa hyvin sähköä johtavaan nestemäiseen kerrokseen Kalliston sisällä. Toinen todiste valtamerestä Kalliston kuoren alla tulee siitä tosiseikasta, että Valhallaa vastakkaisella puolella kuuta ei ole murtunutta tai rikkoontunutta maastoa, toisin kuin Kuun ja Merkuriuksen suurten törmäyskraattereiden tapauksessa. Nestemäinen kerros on voinut vaimentaa seismiset aallot ennen niiden keskittymistä vastakkaiselle puolelle Kallistoa.

Valtameren alla Kallistolla näyttää olevan salaperäinen sisus, joka ei ole täysin yhdenmukainen muttei myöskään vaihtele suuresti. Galileo-kiertolaisen keräämä havaintoaineisto viittaa siihen, että sisus koostuu kokoon puristuneesta kivestä ja jäästä kiven osuuden kasvaessa syvemmälle mentäessä, mikä johtuu osittaisesta ainesten järjestymisestä. Kallisto on Galilein kuista vähiten tihein, vain 1.86 g/cm³, ja se on 40 % jäätä ja 60 % kiveä. Titan ja Triton ovat luultavasti koostumukseltaan samankaltaisia.

Kallistolla on hyvin ohut hiilidioksidista koostuva kaasukehä.

Toisin kuin naapurikuulla Ganymedeksellä, Kallistolla on vain vähän todisteita tektonisesta toiminnasta. Vaikka Kallisto on rakenteeltaan hyvin Ganymedeksen kaltainen, sen geologinen menneisyys on hyvin paljon yksinkertaisempi. Kuiden erilaiset geologiset menneisyydet muodostavat suuren ongelman planeettatutkijoille. "Yksinkertainen" Kallisto on hyvä vertailukohde vertailtaessa muita, monimutkaisempia maailmoja. Se saattaa muistuttaa muita Galilein kuita niiden alkuaikoina.

Kallisto kiertää aivan Jupiterin suurimman säteilyvyöhykkeen ulkopuolella.