Irakin–Iranin sota
Wikipedia
 |
Tätä artikkelia tai artikkelin osaa on pyydetty parannettavaksi. |
| Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Irakin–Iranin sota eli ensimmäinen Persianlahden sota alkoi 22. syyskuuta 1980 ja päättyi 20. elokuuta 1988. Saddam Hussein aloitti sodan Irakin ja Iranin välille, koska hän halusi vallata Iranilta öljykenttiä, saavuttaa ylivalta-aseman Persianlahdella ja vallata koko Shatt al-Arabin vesiväylä, joka on Eufratin ja Tigrisin yhtymäkohta. Alussa Irak menestyi sodassa hyvin, mutta kahden vuoden kuluessa iran pääsi niskan päälle. Sota pitkittyi vuosia kestäväksi asemasodaksi, joka rasitti molempien maiden taloutta. Iranin johtaja Khomeini halusi kostaa Irakille sodan aloittamisen. Varsinkin Irak ajautui sodan takia valtaviin velkoihin. Iranille oli tyypillistä keskiaikainen, jalkaväkeä käyttävä sodankäyntitapa, Irakilla oli käytössään enemmän sodankäyntiin suunniteltua kalustoa. Voimasuhteet olivat suunnilleen tasan sotakoneistojen erilaisuudesta huolimatta. Sota oli äärimmäisen julma, siinä käytiin ensimmäisen maailmansodan tapaan suuria maataisteluita jalkaväkijoukkojen välillä, ja sen kuluessa käytettiin myös kemiallisia aseita ja lapsia ihmisaaltohyökkäyksissä. Iranin miestappiot olivat valtavat. Iranin ja Irakin sota vaikutti maailman öljyn hintoihin, kun molemmat sotijat upottivat toistensa alueelle purjehtivia tankkereita. USA alkoi sen takia suojella Kuwaitin tankkereita. Sota loppui, koska sodan lopussa Irak alkoi taas menestyä ja Iran tunsi itsensä kansainvälisesti eristetyksi lähde?.
[muokkaa] Yhteenveto sodan kulusta
Iranissa sotaa kutsutaan nimellä Pakotettu sota (جنگ تحمیلی, Jang-e-tahmīlī) ja Irakissa nimellä Saddāmin Qādisiyyah (قادسيّة صدّام, Qādisiyyat Saddām).
Ottomaanien valtakunta ja Persia riitelivät vuosisatoja rajasta alueella. Kauan ennen tätä Mesopotamian valtiot ja Elam taistelivat alueella keskenään. Irak oli pitkään havitellut itselleen Khuzestanin provinssia, jonka katsoi kuuluvan itselleen, ja joka oli sen mielestä anastettu Iranille ottomaanien toimesta. Joskus 1960-luvulla Irak alkoi tukea Khuzestanissa itsenäisyysliikettä. Irakilla ja Iranilla oli myös kiistaa Shatt al-Arabin vesiväylän käytöstä. Iranin ja Irakin välit huononivat 1960-luvun lopussa entisestään baath-puolueen noustua valtaan. Irakin ja Iranin välillä oli ollut 1970-luvulla aseellinen välikohtaus. Saddamin mielestä Iraniin kannatti hyökätä, koska maa oli islamilaisen vallankumouksen heikentämä.
Irakin Iraniin syksyllä 1980 aloittama hyökkäys eteni alussa hyvin kaikilla rintamilla. Iranin vallankumouskaartien vastarinta oli hajanaista ja heikkoa, ja irakilaiset etenivät nopeasti. Pian iranilaisten vastarinta sitkistyi ja irakilaiset juuttuivat ankariin katutaisteluihin eivätkä onnistuneet valtaamaan tavoittelemiaan Iranin kaupunkeja Khuzestanissa. Khorramshharin satamakaupungista taisteltiin kadu kadulta valtavin tuhansien miesten tappioin.
Irakin ajatus nopeasta voitosta meni myttyyn, ja Iran alkoi voimistua. Keväällä ja kesällä 1982 iranilaiset ajoivat irakilaiset pois maaperältään. Iran aloitti suurhyökkäyksen Irakia vastaan heinäkuussa 1982. Iranin menestys ajoi Irakin ahtaalle, mutta Iranin joukot eivät kyenneet etenemään Basraan syvälle Irakiin niin kuin olivat halunneet. Irak oli vuonna 1982 romahduksen partaalla, mutta länsi alkoi tukea Irakia ja Irakin asema koheni jonkin verran.
Iran ja Irak ajautuivat asemasotaan, jossa yrittivät näännyttää toisensa. Iran kokosi ajoittain joukkonsa suuriin hyökkäyksiin, jotka Irak onnistui aina torjumaan voimakkaan aseistuksensa avulla. Iranin tekemät suurhyökkäykset rasittivat silti maan taloutta ja pitivät yllä pelkoa puolustuksen luhistumisesta. Irak yritti solmia rauhaa Iranin kanssa, mihin Iran ei suostunut. Molemmat sodan osapuolet julistivat pitkään nopeaa voittoa.
Iranin hyökkäykset aiottiin ulottaa syvälle Irakiin eristämään pääasiassa maan toiseksi suurin kaupunki Basra muusta Irakista. Toki hyökkäyksiä yritettiin muuallakin. Iranin tekemissä ihmisaaltohyökkäyksissä oli mukana kymmeniätuhansia, monesti satojatuhansia usein kouluttamattomia vallankumouskaartilaisia ja kansanarmeijan sotilaita. Iranin joukot hyökkäsivät suoraan vihollisen tuleen ja polkemaan miinakenttiä, että panssarit pääsisivät etenemään. Iranin hyökkäykset kilpistyivät aina Irakin tykistön, kranaatinheitinten, panssareiden ja helikoptereiden tulitukseen. Iranin armeija oli pääosin melko vanhanaikainen, vaikka sillä oli jonkin verran lentokoneita ja panssareita. Iranilla oli pulaa nimenomaan tykistöstä, jota tarvittiin hyökkäykisissä panssareiden ja jalkaväen tukemiseen. Suurhyökkäysten lisäksi molemmat tekivät pienempiä häirintähyökkäyksiä vastustajan asemiin.
Irakilla oli ollut varaa ostaa runsaasti aseistusta öljyrahoilla, mutta sodan edetessä se joutui lainaamaan rahaa yhä enemmän.
Molemmilla sodan osapuolilla oli ulkomaisia tukijoita, Neuvostoliitto ja Ranska ja monet muut maat möiväi Irakille aseita. Irakilla olivat puolellaan myös useimmat arabimaat, pääasiassa Saudi-Arabia. Iran sai ostaa aseitalähinnä Kiinasta ja Pohjois-Koreasta, ja Syyria ja Libya olivat Iranin puolella. Jotkut maat myivät aseita molemmille. USA:lle oli edullista, että sen vihollinen Iran oli sidottu pitkälliseen sotaan, eikä USA myöskään luottanut Saddamiin. Koska sota oli tuhoisa molemmille, USA halusi sen jatkuvan. lähde?
Sodan pitkittyessä sotaa laajennettiin yhä enemmän vastustajan talouskohteita ja siviilejä vastaan. Alkoi "kaupunkien sota" ja "tankkerisota". Koska Irak oli alakynnessä taistelurintamalla, se koetti etsiä vastustajastaan heikkoa kohtaa hyökäten lentokonein Iranin kaupunkeihin. Iranilaisia moskeijoita ja lapsia täynnä olevia koulujakaan ei säästetty. Iran kosti irakilaisille maan hyökkäykset kaupunkeja ja öljykohteita vastaan. Iran ampui Scud-ohjuksia Bagdadiin. Molemmat sodan osapuolet tukivat jotain vihollisen alueella toimivaa sissiliikettä. Irak käytti kemiallisia aseita vastoin kansainvälisiä sopimuksia tappaen ainakin 20000 irakilaista.
Eniten vieraita valtoja häiritsi tankkerisota, joissa molemmat osapuolet upottivat vihollisen satamissa käyviä öljytankkereita. Irak aloitti tankkerisodan toden teolla 1984, ja Iran vastasi samalla mitalla. Iran miinoitti Persianlahtea. Lopulta Yhdysvallat alkoivat suojella Irakin tankkereita Irania vastaan.
Iranilaiset hakivat sodan edetessä Irakin kurdeilta tukea. Vastevetona Saddam Husseinin hallinto käytti kemiallisia aseita maassa asuvia kurdeja vastaan.
Irak voimistui merkittävästi vuonna 1987, jolloin sen armeijaa laajennettiin, koulutettiin ja oli saatu uusia aseita.
Vuonna 1988 Irakin armeija jota oli nykyaikaistettu, oli voimistunut ja se kykeni valtaamaan takaisin Iranin Irakista anastamia alueita. Irak hyökkäsi entistä laajemmin Iranin öljykohteita vastaan. Sota päättyi Irakin tehtyä uuden hyökkäyksen pitkälle Iranin alueelle 1988 ja pommitettua Teherania. Saddam päätti lopettaa sodan, ja Iran tunsi sodan lopulla itsensä kansainvälisesti eristetyksi ja maan talous oli miinuksella sodan takia. Iran taipui rauhaan, kun oli heikentynyt sodassa ja kansainvälisesti eristetty.
Sodan pitkittyminen johtui lähinnä Iranin johtajan Khomeinin halusta kostaa hyökkäys Saddamille, ja siitä, että molemmat osapuolet olivat sotilaallisesti tasavahvoja: Irakilla oli enemmän aseita, Iranilla sotilaita. Irak olisi halunnut rauhaa jo 1982, kun Saddam huomasi sodan kääntyneen tappiolliseksi (viite?).
[muokkaa] Sodan taustaa
Irakilla ja Iranilla oli vanha kiista rajasta ja nimenomaan Shatt al-Arabin vesiväylästä, jossa Eufrat ja Tigris yhdistyvät. Irakilaisilla oli halua liittää osia Iranin maakunnasta Khuzestanista itseensä jo kauan ennen Saddamin valtakautta. Sodan perimmäinen syy lienee ollut Saddamin halu ratkaista vanha Iranin ja Irakin välinen kiista Shatt al-Arabin vesiväylästä sekä vallata Iranilta Abadanin lähellä sijaitsevia Khuzestanin öljykenttiä ja näin rakentaa Irakista voimakas paikallinen valtio. Tämä olisi myös kasvattanut Saddamin kansansuosiota.
Kiista alueista periytyi muutaman sadan vuoden takaa, ottomaanien ja Persian välisestä kilpailusta. Toisen maailmansodan jälkeen kiista alkoi näkyä yhä enemmän irakilaispoliitikkojen puheissa. Vuonna 1969 Irakin pääministeri kutsui Khuzestania Arabistaniksi. 1971 katkesivat diplomaattiset suhteet Irakin ja Iranin väliltä koska Iran tuki Irakin kurdikapinaa. Eräässä vaiheessa 1970-lukua Irakin kurdit jäivät ilman Iranin tukea, mikä oli heille tuhoisaa. 1974 Irakin ja Iranin rajoilla kahakoitiin molemminpuolisin raskain tappioin. Shatt al-Arabin jaosta saatiin aikaan Algiersin sopimus vuonna 1975, jossa Irak joutui antamaan puolet väylästä Iranille, mikä koettiin Irakin puolella nöyryyttävänä.
[muokkaa] Iranin heikkous vallankumouksen pyörteissä
Ennen sotaa Iranin šaahi sai aseapua amerikkalaisilta ja siihen verrattuna Irakin armeija oli neuvostovalmisteisine aseineen alakynnessä. Mutta vallankumous muutti kaiken. Saddam oli ennen sodan alkua tehtyjen pienten hyökkäysten perusteella päätellyt, ettei islamilaisen vallankumouksen heikentämä Iran pystyisi tehokkaaseen vastarintaan. Irakin armeijan upseerit suosittelivat hyökkäämään Iraniin. Iranissahan teloitettiin korkeita šaahin ajan upseereita ja vallankumouskaartit olivat heikkoja. Armeijasta myös karkasi jatkuvasti upseereja. Iranin armeijalla oli myös pulaa sen käyttämän vanhenevan amerikkalaisperäisen kaluston varaosista, mikä heikensi ratkaisevasti armeijan taistelukykyä: arvioidaan armeijan kaluston käyttömahdollisuuksien heikentyneen jopa 40%:iin. Arviolta 1/3 panssareista ja 1/2 koneista ei ollut enää käyttökunnossa. Lisäksi maasta poistuvat amerikkalaiset sotilasneuvonantajat vaikeuttivat tilannetta muun muassa hävittämällä varaosien sijaintitietoja tietokoneista.
Saddam uskoi lisäksi iranilaisten kääntyvän Khomeinin vallankumousta vastaan. Koska islamilaisen vallankumouksen pelättiin leviävän Lähi-Idässä (Irakissahan oli huomattava määrä šiioja) Hussein oletti Yhdysvaltojen epäilemättä tukevan Irakia Irania vastaan. On jopa väitetty USA:n yllyttäneen Saddamia hyökkäämään Iraniin. lähde?
[muokkaa] Irakin heikot kohdat
Sodan väitetään olleen vältettävissä vielä 1979. Sodan välittömänä syynä käytettiin Ad Dawahin tekemää murhayritystä Irakin pääministeri Tariq Azizia vastaan. Iran tuki šiiojen järjestöä, joka oli murhayrityksen takana.
Irakin armeijalla oli kuitenkin omat ongelmansa. 75 % armeijasta oli šiioja. Tämä viittasi siihen, että šiiat eivät mielellään taistelisi uskonveljiään vastaan. Irakin laivasto oli heikompi kuin Iranin. Irakin armeijan lentokoneista vain puolet olivat taistelukykyisiä. Pommittajat eivät saaneet lentää, koska niiden pelättiin pommittavan Saddamia itseään. Saddam oli tappanut monia armeijan upseereita ja paras kalusto ja koulutetuimmat joukot oli käytössä Saddamin suojelemiseksi, ei rintamalla. Saddam tiesi Irakin ylivoiman Iraniin nähden olevan ohimenevä.
[muokkaa] Välikohtauksia juuri ennen sotaa 1980
Rajavälikohtausia sattui maiden välisellä rajalla pitkin vuotta 1980. Molemmat hyökkäilivät toistensa alueelle rajan yli. Elokuussa rajavälikohtauksissa käytettiin tykistöä ja Irak keskitti Qasr-e-Shirin:in lähelle 300 panssaria. Irak kokeili menestystään valtaamalla rajakyliä, joita Iran ei ollut antanut Irakille vuoden 1975 sopimuksessa. Näihin hyökkäyksiin Iran ei kyennyt kunnolla vastaamaan, mistä irakilaiset päättelivät Iranin olevan kaoottisessa tilassa.
[muokkaa] Irakin suunnitelma
Irakin armeijassa oli 200 000 miestä, jotka oli järjestetty 12 divisionaan ja lisäksi pienempiin erillisiin yksiköihin. Irakilla oli lisäksi 2650 panssaria ja 332 lentokonetta.
Irak ei kuitenkaan voinut käyttää koko sotilaallista voimaansa hyökkäykseen, sillä sen joukkoja tarvittiin myös toisaallakin. Joukkoja sitoi muun muassa pääkaupungin puolustaminen mahdollista vallankaappausta vastaan, yksiköitä oli oltava puolustamassa öljykenttiä vihollismaa Syyrian mahdollista hyökkäystä ja kurdien sissitoimintaa vastaan. Kaikkiaan tämän arvioidaan sitoneen viisi divisioonaa.
Khuzestania vastaan pystyttiin käyttämään vain 5 panssaroidun divisioonan verran joukkoja. Jälkikäteen on irakilaisia arvosteltu niin pienen joukkomäärän käytöstä, mutta vuoden 1980 tieverkosto mahdollisti vain 5-6 divisioonan siirron.
Iranin tavoite oli vallata Khorramshahr ja Abadan etelässä sekä Ahvaz ja Dezful. Suunnitelma rajoittui Khuzestanin valtaamiseen, sillä irakilaiset eivät pitäneet järkevänä hyökätä Teheraniin, joka oli pitkän matkan päässä vuorten ja kolmen divisioonan suojaamana. Iranilla oli ylivoima suhteessa 5:1 Khuzestanin alueella.
[muokkaa] Irakin ja Iranin tukijat
Ennen sotaa Irakin aseistus oli pääasiassa neuvostovalmisteista tai muista Itä-Euroopan maista hankittua. Sodan aikana Irak osti aseita Neuvostoliitosta, Ranskasta, Kiinasta, Brasiliasta, Egyptistä ja Länsi-Saksasta. Kuwait ja Saudi-Arabia tukivat Irakia taloudellisesti. USA alkoi tukea Irakia kun Iran alkoi menestyä sodassa vuonna 1982. USA antoi Irakille aseapua, tiedustelutietoja, taloudellista apua ja palautti diplomaattiset suhteet, jotka katkesivat vuoden 1967 Kuuden päivän sodassa. USA sekä sen liittolaiset Iso-Britannia, Ranska ja Italia toimittivat Irakille kemiallisia ja biologisia aseita ja ydinteknologiaa. USA osallistui meritaisteluihin Irania vastaan 1987 ja 1988. Risteilijä USS Vincenness ampui alas Iranin lentoyhtiö lennon 655 tappaen koneen 290 matkustajaa ja miehistön. Irania tukivat Syyria ja Libya. Iran osti aseita Pohjois-Koreasta ja Kiinasta.
Monet maat eivät halunneet asettua kummankaan maan puolelle, vaan pelkästään hyötyä sodasta mahdollisiman paljon. USA:kin myi salaa aseita Iraniin mahdollisesti Israelin kautta epäsuorasti ja siten suoraan Iran-Contra-skandaaliin liittyen. Sodan kestäessä Irak sai yhä enemmän kansainvälistä apua ja alkoi rakentaa nykyaikaista, hyvin koulutettua ja aseistettua armeijaa.
[muokkaa] Irakin joukkojen nopea eteneminen syys-joulukuu 1980
Irak hyökkäsi Iraniin 22. syyskuuta 1980. virallisesti Irak tavoitteli vain 10 km levyistä vyöhykettä mutta tavoite oli kauempana. Sodan alkuvaiheessa irakilaiset etenivät nopeasti leveällä rintamalla, mutta eivät loppujen lopuksi merkittävän pitkälle Iraniin. Irakilaisten salamasota onnistui, koska Iranin vallankumouskaartit (Pasdaran) olivat heikosti aseistettuja ja hajanaisia. Sodan kolmena ensimmäisenä päivänä Irakin ilmavoimat hyökkäsivät moniin Iranin lentotukikohtiin, tutka-asemiin ja armeijan varastoihin onnistumatta kuitenkaan tuhoamaan lentokoneita, vaikka aiheuttivatkin lentokentille vähäisiä vaurioita. Iran kykeni pian omiin ilmahyökkäyksiin, joiden voima yllätti irakilaiset.
Mehran, Qasr-e-Shirin ja Bakhtaran vallattiin vuoristoisella pohjoisella ja keskisellä rintamalla.
[muokkaa] Eteläinen rintama
Hyökkäyksen pääpainopiste oli etelässä, jossa Irakin joukot etenivät aluksi 80 km muutamana ensimmäisenä sotapäivänä. Hyökkäys oli jakautunut kahteen kärkeen, joista toinen lähti Al Amarahista ja toinen Basrasta. Al Amarahin divisioona eteni Dezfulin suuntaan ja Basran divisioona Khorramshahrin ja Abadanin suuntaan.
Dezfulin taistelussa Irakin eteneminen alkoi hidastua, kun Iran sai ilmavoimat tehokkaammin käyttöönsä. Irakilaiset eivät päässeet tunkeutumaan itse kaupunkiin, niin kuin eivät Ahvaziinkaan, vaikka etenivät kaupungin porteille saakka. 3. marraskuuta 1980 Irakin joukot saavuttivat Adadanin, mutta eivät päässeet itse kaupunkiin, koska paikalla ollut pieni Pasdaran-yksikkö (vallankumouskaarti) taisteli menestyksekkäästi vastaan. Vaikka irakilaiset lopulta saartoivat Abadania kolmelta taholta ja olivat päässeet osaan kaupunkia, kaupunki ei antautunut. Irakilaiset katkaisivat lopulta kaupunkiin vievän päätien, mutta Iranin hallussa olevaa kaupunginosaa huollettiin öisin veneillä.
Irakilaiset onnistuivat 10. marraskuuta yli 6 000 miehen tappioin valtaamaan Khorramshahrin satamakaupungin talo talolta. Taistelussa kuoli kuitenkin iranilaisia luultavasti vielä enemmän. Ensimmäisellä yrityksellä huonosti tuettu hyökkäys oli epäonnistunut, ja irakilaiset kouluttivat kommandot hyökkäämään kaupunkiin. Kun Khorramshahr oli vallattu, sen alueella olevat joukot siirrettiin Abadania kohti. Irakilaiset eivät kuitenkaan valloittaneet Susangerdin kaupunkia, joka on Al Amrahin ja Ahvazin välissä, vaikka se oli puolustamaton, tämän katsotaan johtuneen tietämättömyydestä ja pelosta.
Irak oli vallannut Khorramshahrin, mutta ei Dezfulia, Abadania ja Ahvazia. Irakilaiset pitivät nyt hallussan 45 km leveää kaistaletta Iranista. Länsimaat povasivat Irakille voittoa muutamassa viikossa.
Irak ei ollut kuitenkaan onnistunut tavoitteissaan ja valloittamaan etelässä Shatt al-Arabin molempia puoliskoja, ja Irak ei näin kyennyt viemään öljyä Shatt al-Arabin kautta koko sodan ajan. Oli alettu huomata, miten Iranin vastarinta oli sitkistymässä, vaikka Iranin joukot oli lyöty hajalle. Khorramshahrin jälkeen irakilaiset menettivät aloitteen, ja kaivautuivat maahan. Irakilaisten tukemat paikalliset eivät onnistuneet nostamaan kansaa kapinaan Irania vastaan miehitetyillä alueilla, jotta Irakin valloitus olisi varmistettu.
Lokakuussa 1980 Khuzestaniin alkoi saapua Iranin vakinaisen armeijan joukkoja. Irakilaiset yrittivät vallata Ahvazin toistamiseen lähtien Hamidista, mutta iranilaiset avasivat tulvaportit ja aiheuttivat vesiaallon, joka poisti pelistä 150 Irakin ajoneuvoa pysäyttäen hyökkäyksen lyhyeen.
[muokkaa] Iranin vastarinnan voimistuminen ja Khuzestanin takaisinvaltaus tammikuu 1981 - kesäkuu 1982
Iran vastasi Irakin uhkaan lähettämällä Pasdaran-joukot rintamalle ja rekrytoimalla 100 000 Basij-sotilasta (Kansan armeija, "20 miljoonan armeija"); Palvelukseen kutsuttiin myös teloittamatta jääneet šaahin armeijan upseerit. Vankilaan heitetyt, teloitusta odottavat iranilaiset lentäjät saivat mahdollisuuden puolustaa maata. Iranin ilmavoimat toimivat sodassa menestyksekkäästi. Rintamalle keskitettiin joulukuuhun 1980 mennessä 200 000 miestä. Iranilaiset tekivät 7. marraskuuta kommandohyökkäyksiä Mina al Bakrin ja Al Fawin terminaaleja vastaan. Iranilaiset hyökkäsivät Irakin pohjoista öljyputkea vastaan pakottaen Syyrian sulkemaan sen. Iranin vastarinta oli odottamattoman voimakasta, muttei järjestynyttä ja kaikkialla yhtä menestyksekästä. Pohjoisella ja keskisellä rintamalla irakilaiset etenivät helposti ja nopeasti lyöden maahan hajanaisen Pasdaranin vastarinnan.
[muokkaa] Iran yrittää hyökätä Irakin asemiin
Iranin ensimmäinen vastahyökkäys Susangerdin lähellä epäonnistui sekä poliittisista että sotilaallisista syistä. Tärkein epäonnistumisen syy oli siihen keskitettyjen joukkojen vähäisyys, siltä puuttui Pasdaranin tuki. Pääministeri Bani Sadr määräsi hyökkäyksen, koska hän ilmeisesti halusi itselleen mainetta hyökkäyksestä, vaikka hänellä ei ollut kokemusta sotilasasioista. Hyökkäyksessä oli mukana kolme heikkoa iranilaista panssariyksikköä ja jalkaväki, jonka yhteistyö panssareiden kanssa ei toiminut. Irakilaiset vetäytyivät, koska olivat odottaneet hyökkäystä, ja lopulta saartoivat iranilaiset kolmelta puolelta. Kun iranilaiset saavuttivat Hoveyzehin, irakilaiset tekivät vastahyökkäyksen kolmesta suunnasta. Maa Susangerdin lähellä oli sateiden takia mutainen ja joukot saarrettiin kolmelta taholta. Mutainen maa esti huollon. Pitkän tulitaistelun jälkeen Iranin panssaroidut ajoneuvot olivat joko juuttuneet mutaan tai tarvitsivat huoltoa, ja miehistö joutui hylkäämään tuhoamatta jääneet vaunut. Vaunuja tuhottiin 100 ja juuttui maahan 150. Iranilaisten onneksi irakilaiset eivät kyenneet vastahyökkäykseen.
Irakilaiset hyökkäsivät menestymättä samalla alueella parin kuukauden kuluttua, jolloin Iranin voimat olivat jo palautuneet. Näihin aikoihin Iranin ilmavoimat tuhosivat uskaliaalla ilmahyökkäyksellä 46 Irakin konetta maahan.
Iranilaiset pysäyttivät irakilaiset Karun-joella käyttäen ihmisaaltotaktiikkaa, joissa vihollista vastaan hyökkäsi tuhansittain heikosti aseistautuneita Basij:in (Kansanarmeija) sotilaita.
[muokkaa] Iran alkaa menestyä
Maaliskuussa 1981 iranilaiset ajoivat irakilaiset pois Susangerdistä. Iranilaiset saivat ensimmäisen suuren voittonsa ajamalla Irakin joukot suureksi osaksi irakilaisten saartaman Abadanin lähistöltä syksyllä 1981 monissa erillisissä hyökkäyksissä. Pääoperaatio "Thamin al-Aimma" alkoi 27. syyskuuta 1981. Kaksi panssareiden tukemaa Iranin jalkaväkidivisioonaa tuhosi Irakin panssaridivisioonan, joka piti hallussaan Abadaniin vievää tietä. Irakin tappio johtui pitkälti Saddamin haluttomuudesta luovuttaa senttiäkään vallattua maata. Irakin vastahyökkäys tien valtaamiseksi takaisin epäonnistui.
Kaksi kuukautta myöhemmin Bostanissa Pohjois-Khuzestanissa iranilainen "Operaatio Jerusalemin tie" vapautti kaupungin iranilaisille kovan taistelun ja runsaitten tappioiden jälkeen. "Jerusalemin tie" oli ensimmäinen hyökkäysoperaatio, missä iranilaiset käyttivät ihmisaaltotaktiikkaa. Bostan oli strategisesti tärkeä, sillä se oli Irakin huoltoten varrelle. Bostanin takaisinvaltaus onnistui vasta vuoden yritysten jälkeen.
Iranilaiset löivät irakilaiset Qasr-i-Shrinin alueella joulukuussa 1981 -- tammikuussa 1982. Irakin joukkoja rasitti suurten miestappioiden pelko.
1982 Iranin korkean johdon suora puuttuminen sotatoimiin kentällä vaihtui sotilaskomentajien ohjaukseen, mikä paransi Iranin operaatioiden menestystä. Sotilasasioita tuntemattomat poliittiset johtajat eivät enää jarruttaneet armeijaa. Irakilaiset tekivät monia pieniä häirintähyökkäyksiä helmikuussa 1982 -- maaliskuussa 1982. Iranilaiset ajoivat irakilaiset pois maalis- toukokuussa 1982.
[muokkaa] Operaatio Kiistämätön voitto
Iranilaiset aloittivat maaliskuussa 1982 "Operaatio kiistämätön voitto" nimisen offensiivin Dezful-shishin alueella. Tässä hyökkäyksessä oli mukana armeija, joka tarjosi raskaan kaluston ja huollon sekä Pasdaran ja Basij, joiden jalkaväki oli hyökkäyksen ydin. Hyökkäys tehtiin yöllä irakilaisten vastatoimien vaikeuttamiseksi, Irakin lentokoneet ja Iranin helikopterit osallistuivat taisteluun. Fanaattiset iranilaiset hyökkäsivät kohti irakilaisten tulitusta aalto toisensa perään panssarien tukemina. Iranilaiset tunkeutuivat Irakin "voittamattomien" linjojen läpi ja halkaisivat Khuzestanin rintaman kahtia Sousangerdin lähellä, pohjoiseen ja eteläiseen osaan, saartaen kaksi irakilaista divisioonaa ja tuhoten suureksi osaksi kolme irakilaista divisioonaa. Irakilaiset joutuivat vetäöytymään Deweirey-joelle uuteen puolustuslinjaan.
[muokkaa] Operaatio Jerusalem
"Operaatio Jerusalem" eteni huhtikuussa 1982 Ahvaz-Susangerdin alueella ajaen irakilaiset keskisestä ja pohjoisesta Khuzestanista. Tämä oli toinen hyökkäys joka ristesi Karun-joen yli. Irakilaiset eivät onnistuneet vastahyökkäyksillään hidastamaan iranilaisten etenemistä. Tämä operaatio merkitsi aloitteen siirtymistä Irakilta Iranille. 22. maaliskuuta 1982 iranilaiset myös valtasivat suurin tappioin takaisin Khorramshahrin. Taisteluun osallistui 30 000 irakilaista ja 70 000 iranilaista, ja se kesti 36 tuntia. 12 000 irakilaista jäi sotavangiksi. Huhtikuussa irakilaiset vetäytyivät vanhalle rajalle. Tämän jälkeen Saddam halusi irrottautua sodasta, mutta Iranille tämä ei käynyt. Irakilaisia sotilaita alkoi yhä enenevässä määrin kertyä kasvaville iranilaisille sotavankileireille. 26. maaliskuuta 1982 Saddam pyysi muilta arabimailta apua sotaan Irania vastaan.
[muokkaa] Iranin hyökkäys ja tasapeli kesäkuu 1982 - heinäkuu 1984
Irakin vetäytyessä valtaamastaan Khuzestanista Iranista tappion kärsittyään Iran päätti silti kostaa Irakin hyökkäyksen. Iranin parlamentin puhemies julisti "Emme aio hyökätä millekään alueelle. Haluamme vain oikeutta itsellemme". Irak oli menettänyt Khuzestanissa kolmasosan armeijastaan ja vain 1/3 sen koneista oli lentokunnossa. Irakissa šiialaiset kapinoivat maan sunnijohtoa vastaan. Shiialalaisuushan on Iranin pääuskonto.
[muokkaa] Operaatio Ramadan
Heinäkuussa 1982 alkoi "Operaatio Ramadan", yksi suurimmista taisteluista toisen maailmansodan jälkeen. Iran aikoi vallata Basran, Irakin toiseksi suurimman kaupungin. Joukkoja sijoitettiin ennen hyökkäystä kaupungin koillispuolelle. Hyökkäys menestyi alussa hyvin. Jopa 9 vuoden ikäiset lapsisotilaat polkivat miinakenttiä, muoviset paratiisin avaimet kaulassaan, avaten tien panssareille. Iranilaiset kärsivät suuria tappioita irakilaisten tulessa. Iranilaisten taistelutahto oli hyvä. Irakilaiset tulittivat iranilaisia kahdelta puolelta ja käyttivät kyynelkaasua menestyksellä kokonaista Iranin divisioonaa vastaan. Hyökkäys eteni aavikon kautta jonkin verran ja aluksi etenevät iranilaiset torjuivat Irakin vastahyökkäykset. Iranilaiset olivat pian 40 km:n päässä Irakin ja Iranin välisestä rajasta ja noin 15 kilometrin päässä Basrasta. Irakin joukot kuitenkin kukistivat hyökkäyksen. Aluksi julistettiin, ettei Bagdadin hallitusta ole tarkoitus kaataa, myöhemmin, että hyökkäksen tarkoituksena on vallata Bagdad. Hyökkäys Khorramshahr-Bagdadin tielle myös epäonnistui kuten myös kaksi muuta hyökkäystä Basraan. Näihin aikoihin Iran alkoi käyttää kansanarmeijan Basijin joukkoja tykinruokana ihmisaaltohyökkäyksissä irakilaisia vastaan.
[muokkaa] Länsi alkaa tukea Irakia
Irakin aallonpohja oli sivuutettu ja länsi alkoi kallistua Irakiin päin. Iran oli jo sodan alussa syyttänyt länttä Irakin tukemisesta. Vuoden 1982 loppuun mennessä Irak oli ostanut runsaasti neuvostoliittolaista aseistusta, ja lujitti puolustustaan venäläisen mallin mukaan.
[muokkaa] Iran aloittaa suurhyökkäysten sarjan Irakia vastaan
Vuoden 1982 lopulla alkoi pitkä iranilaisten suurhyökkäysten sarja. Iranin painopiste keskittyi operaatio Ramadanin jälkeen Bagdadin itäpuolisille tasangoille, minne keskitettiin 100 000 sotilasta. "Operaatio Muslim Ibn Aqiliksi" kutsuttu hyökkäys mursi itsensä läpi huolimatta panssarien puuttumisesta kymmenenä ensimmäisenä lokakuun päivänä. Koska panssarit ja huolto puuttuivat, hyökkäys kuitenkin lyötiin.
Seuraava Iranin operaatio oli Musianista lounaaseen eteläisen ja keskisen rintaman välissä 1.-11. marraskuuta 1982. Tähänkin osallistui noin 100 000 sotilasta ja tässäkään hyökkäyksessä ei ollut mukana panssareita. Irakin panssareita juuttui sateiden takia mutaan ja iranilaiset onnistuivat valloittamaan vähäksi aikaa Abu Girabin kaupungin Irakissa. Syyskuussa 1982 Iran onnistui suuressa määrin kukistamaan alueellaan toimineet kurdikapinalliset valloittamalla Engawehin alueen.
[muokkaa] Irak toipuu tappiostaan ja tasapelitilanne vakiintuu
Vuoden 1982 lopussa Irak oli sivuuttanut vuoden puolivälin aallonpohjan ja Iran epäonnistunut lopullisen iskun antamisessa Irakille. Irakin armeija oli kärsinyt suuria tappioita ja venytetty äärimmilleen. Iranin merkittävin armeija oli huonosti koulutettu Basij, Kansanarmeija. Iran päätteli, että sen epäonnistumiset suurhyökkäyksissä johtuivat liian pienistä joukkomääristä. Todellinen hyökkäysten epäonnistumisen syy oli kuitenkin väärä taktiikka, puuttuva aseistus ja huolto.
Operaatio "Ennen aamunkoittoa" kesti 6. -- 26. helmikuuta 1983. Iranin parlamentin puhemies Rafsanjani lupasi hyökkäyksen olevan viimeinen ja ratkaiseva alueen kohtalon kannalta. 200 000 miestä hyökkäsi 40 km kaistalla 200 km Bagdadista kaakkoon. Iranin joukoissa oli kaksi Iranin vakinaisen armeijan divisioonaa ja runsaasti Pasdaranin miehiä, noin 4 divisioonaa. 6000 iranilaista kuoli ensimmäisenä hyökkäyspäivänä. Bagdadin vastine oli mm massiivinen ilmahyökkäys mm. helikopterein. Irakilaiset joutuivat heittämään taisteluun viimeiset reservinsä. Kun hyökkäys kesti viikon, kävi selväksi, etteivät Irakin linjat murru.
Tämän jälkeen seurasi kahden kuukauden tauko. Iranilaiset kokosivat taas joukkoja ja kalustoja. Irakilla oli puolestaan aikaa korjata hyökkäysten aiheuttamat vauriot puolustukselle. Iranin kansainvälinen eristyminen teki sille vaikeaksi hankkia aseita ja varaosia.
Huhtikuussa 1983 Irak pysäytti Iranin hyökkäyksen Mandali-Bagdadin sektorilla.
[muokkaa] Aamunkoitto-sarjan hyökkäykset
10. huhtikuuta 1983 Iranin "Operaatio Aamunkoitto" Fukaa kohti epäonnistui, sillä se oli tyypillinen suureksi osaksi Pasdaranin suorittama hyökkäys. Toukokuussa Irakin kurdit kapinoivat kasvavalla voimalla, ja turkkilaiset liittoutuivat Saddamin kanssa kurdeja vastaan. 22. heinäkuuta 1983 operaatio "Aamunkoitto 2":ssa iranilaiset valloittivat Haj Omranin ja puolustivat sitä Irakin myrkkykaasuhyökkäystä vastaan. Irak käytti ensimmäistä kertaa myrkkykaasua. Hyökkäys meni mönkään, koska sinappikaasu valuu alas ilmaa raskaampana ja iranilaiset olivat vuoren huipulla ja hyökkäystä odottavat irakilaiset alapuolella.
"Aamunkoitto 3" 30. heinäkuuta -- 9. elokuuta 1983 keskisellä rintamalla Mehranin lähellä käsitti 150 000 sotilasta. Irak voitti hyökkäyksen tulivoimallaan. Irakilaiset tekivät vastahyökkäyksen valloittaen Mahranin. Kahden kuukauden kuluttua Iran aloitti "Aamunkoitto 4"- hyökkäyksen 20. lokakuuta 1983 Penjwin:iä vastaan Irakin kurdialueella. Iranilaiset uskoivat kurdien tuen auttavan hyökkäystä eteenpäin. Se eteni kuitenkin vain muutamia kilometrejä ja tyrehtyi, kun Irak käytti kemiallisia aseita, tällä kertaa siinä onnistuen.
[muokkaa] Sodan arviointia
Useat epäonnistumiset turhauttivat Iranin johtoa. Irakissa taas pelättiin jatkuvasti puolustuksen murtuvan, vaikka se oli kestänyt monta Iranin suurhyökkäystä.
1982 Irak teki useita yrityksiä sodan lopettamiseksi. Toisaalta Irak pyrki lisäämään Iranin kärsimiä taloudellisia menetyksiä sekä miestappioita. 1983 kärsittiin puolin ja tosin suuria tappioita, panssariasetta käytettiin lähinnä maahan kaivettuina tykistöasemina.
Irak tulvitti suuria maa-alueita suojaksi iranilaisia vastaan. Tappiot olivat valtavia, vuoden 1983 loppuun mennessä kuoli 120 000 iranilaista ja 60 000 irakilaista.
Irak osti uusia aseita pääasiassa Neuvostoliitosta ja Ranskasta. Toisaalta Irak linnoitti ja tulvitti Basran aluetta iranilaisten hyökkäyksen varalta, luoden sinne "tappovyöhykkeen". Irakilaiset alkoivat käyttää kemiallisia aseita ja hyökkäsivät monia Iranin talouskeskuksia vastaan. Saddam halusi tavata Khoimeinin jossain puolueettomassa paikassa, mutta Khomeini ei siihen suostunut. Irak toivoi supervaltojen puuttuvan sotaan. Irak aloitti hyökkäyksen Iranin tankkereita vastaan Exocet-ohjuksin aseistetuilla hävittäjillä 1.2 1984, haluten kiinnittää tällä tavoin supervaltojen huomion sotaan.
Vuoteen 1984 mennessa Irakin sotilaita oli kuollut arviolta noin 250 000 ja iranilaisia noin 300 000. Iranilla oli vuoden 1984 alussa rintamalla 750 000 miestä ja yli 200 000 reservissä. Vuoden ensimmäinen Iranin hyökkäys oli pieni kokeiluhyökkäys pohjoisessa. Irak alkoi hyökätä Iranin kaupunkeja vastaan, mikä käynnisti laajemman sodan kaupunkeja vastaan. Iran kertoi propagandassaan vapauttavansa Basran šiiat. Kumpikaan puoli ei onnistunut tekemään propagandallaan vaikutusta toiseen osapuoleen.
Ulkomaisten sotilasasiantuntijoiden mukaan kumpikaan osapuoli ei käyttänyt nykyaikaista aseistustaan tehokkaasti muun muassa sen takia, että upseerit olivat heikosti koulutettuja, sekä huollon huonon toimivuuden takia (muun muassa tankkeja ei osattu huoltaa asiallisesti). Molemmilta osapuolilta puuttui taisteluissa usein panssariaseistus tai sitä käytettiin tehottomasti: vaunuja muun muassa kaivettiin maahan puolustusta varten. Yksiköt joutuivat taistelemaan usein omillaan ilman ulkopuolista tukea, sillä yhteistyötä puuttui eri yksiköiden väliltä. Sotilaat ja upseerit eivät näyttäneet taitojaan ja aloitekykyään taisteluissa ja välitöntä paikallista päätöstä vaativia asioita siirrettiin ylemmille tahoille, mikä hidasti operaatioita. Vuoden 1984 lopussa sota oli ajautunut vakiintuneeseen tasapelitilanteeseen, lukuun ottamatta hetkellisiä vuosipäivien hyökkäyksiä.
[muokkaa] Yritykset tehostaa sotatoimia
Vuoden 1984 heinäkuusta lähtien sotaa hallitsivat yritykset etsiä heikkoja kohtia vastustajasta paikoilleen juuttuneessa rintamatilanteessa. Sota oli näännytyssotaa, jossa yritettiin lannistaa vastustaja. Tämä johti sodan laajenemiseen kaupunkien sodaksi ja tankkerisodaksi. Irak halusi taistella missä tahansa muualla kuin päärintamalla, Iran taas etsi päärintamaa. Irak alkoi kiivaammin hyökkäillä Iranista öljyä hakevia tankkereita vastaan ja laajentamaan sodan kaupunkien pommittamiseksi. Iran pyrki entistä suuremmin hyökkäyksin murtamaan Irakin rintamalinjat. Loppujen lopuksi nämä hyökkäykset olivat turhaa omien miehien tapattamista. Iran liittoutui Irakissa toimivien kurdien kanssa.
[muokkaa] Aamunkoitto V
Vuoden 1984 alkupuoliskolla Iran aloitti 15. helmikuuta operaatio "Aamunkoitto V" , jonka tarkoitus oli jakaa kahtia Irakin joukot Basran lähellä. Noin 500 000 Pasdaranin ja Basijin miestä siirtyi jalkaisin tai veneillä Shatt al-Arabin vesiväylän lähelle. Iranilaiset etenivät hyvin soilla, joita käytettiin etenemiseen stategisista syistä. Soilla oli vastassa vain heikkoja irakilaisosastoja. Iranilainen jalkaväki joka toimi helikopterien tukemana katkaisivat hyökätessään Bagdadin ja Basran välisen valtatien Al Amrahin ja Al Qurnan välillä, koska vastassa oli vain pienehköjä Irakin yksiköitä. Kuitenkin kuivalla, suottomalla alueella iranilaiset jäivät alakynteen. Irakilla oli hyvä tieverkko, jonka avulla irakilaiset pystyivät keskittämään alueelle panssareita ja tykistöä.
29. helmikuuta - 1. maaliskuuta 1984 käytiin yksi sodan suurimmista taisteluista, kun kaksi armeijaa kamppailivat ja tuottivat 25 000 miehen tappiot toisilleen. Toisen tiedon mukaan iranilaisten tappiot olisivat olleet vain Iranilaisilla ei ollut panssareita tukenaan ja ilmatukikin puuttui. Iranilaiset joutuivat vetäytymään soille, mistä irakilaiset ajoivat heidät lähtöasemiin. Heikosti varustautuneet iranilaiset hyökkäsivät Irakin kranaatinheittimiä, panssareita ja konekiväärein aseistettuja helikoptereita vastaan. Muutaman viikon kuluessa irakilaiset avasivat uuden rintaman Eufratin ja Tigrisin yhtymäkohdan lähelle Haziwahin soille, juuri Al Qurnahin lähelle. Irakilaiset aiheuttivat iranilaisille 15 000 miehen tappiot pääasiallisesti ranskalaisilla ja venäläisillä helikoptereilla. Koska iranilaisilta puuttui miinanraivauskalusto, Iranin komentaja päätti taas käyttää ihmisaaltotaktiikkaa.
Kyseisen "ihmisaaltotaktiikan" katsotaan johtuneen sotilaallisesti kouluttamattomasta papistosta ja sitä kautta uskonnon vaikutuksesta, miinanraivauskaluston vähyydestä sekä muun taistelua tukevan kaluston suhteellisesta heikkoudesta verrattuna vastustajaan. Iranilaisten väitetään usein käyttäneen jopa 9-vuotiaita lapsia miinakenttien polkemiseen, mutta tästä on vain harvoja toimittajien silminnäkijähavaintoja, joista suurin osa tulee nimettömältä "itä-eurooppalaiselta toimittajalta". Uutiskuvissa Suomessakin nähtiin alle 15-vuotiaita.
Iranilaiset eivät juurikaan hyötyneet uhrauksistaan. Iran käytti ensimmäisen kerran tavallisen armeijan yksikköä (92 panssaridivisioona) Soiden taistelussa muutamaa viikkoa myöhemmin.
[muokkaa] Operaatio Khaybar
"Aamunkoitto 6" alkoi 22. helmikuuta 1984, keskisellä rintamalla Mehranin ja Musianin välillä. Yksi tavallinen panssaroitu divisioona tuki tavalliseen tapaan Pasdaranin ja Basijin joukkoja. Hyökkäys eteni hieman, mutta pysäytettiin tylysti parin päivän päästä.
Iranilaiset hyökkäsivät Basran lähellä "Operaatio Khaybarissa" 14.-19. maaliskuuta 250 000 miehen voimin aavikon yli. Irakin mekanisoidut joukot olivat jälleen kerran armottomia ja niiden tulivoima voitti iranilaiset. Pohjoisenpana Iran valtasi öljyrikkaan Majnoonin saaren.
Tämän jälkeen maaliskuussa Iran yritti valloittaa Al Amrahin lähellä kulkevan pohjois-eteläsuuntaisen tien Howizehin soilla. Hieman myöhemmin Irakin vastahyökkäys konekiväärein aseistetuin helikopterein ja kommandojen avulla valtasi takaisin länsiosan Majnoonin saaresta, aiheuttaen Iranille 20 000 miehen tappiot. Irak käytti helikoptereita, joista tulitettiin konekivääreillä sekä kommandojoukkoja.
[muokkaa] Muutoksia taistelutaktiikkaan
Irak alkoi tehdä prikaatin vahvuisin voimin pieniä häirintähyökkäyksiä, joilla haluttiin vähentää Iranin ammusvarastoja ja sotkea suurhyökkäyssuunnitelmat. Tästä taktiikasta ei ollut irakilaisille ratkaisevaa hyötyä.
Irakilaiset olivat käyttäneet tähän mennessä monta kertaa myrkkykaasuja, jotka tappoivat monta iranilaista. Helmikuussa 1984 Iranin komentaja päätti käyttää taas kemiallisia aseita. Vuonna 1984 niitä käytettiin kasvavassa määrin. Irak käytti kemiallisia aseita 40 kertaa toukokuun 1981 ja maaliskuun 1984 välillä. Sotaa tehostettiin myös Iranin puolella. Iran alkoi 1984 kouluttaa Pasdaran-joukkoja ja tiivisti Pasdaranin ja tavallisen armeijan yhteistyötä. Iran rakensi vuonna 1984 tiiviin tieverkon linjojensa taakse kuten Irak oli tehnyt. Irakin partiota liikkui rohkeasti soilla.
Iran hyökkäsi taas lokakuussa 1984, jolloin iranilaiset onnistuivat valloittamaan takaisin ja pitämään Mahranin. Irak hyökkäsi 28. tammikuuta Qasr-i-Shirin:in alueella ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Irakin hyökkäys heitettiin ulos helmikuun alussa.
[muokkaa] Operaatio Badr
"Operaatio Badr" alkoi 10. maaliskuuta 1985 Al Qumrahista koilliseen soisen maaston läpi. 100 000 iranilaista saapui Bagdadin-Basran valtatielle kahteen kohtaan. Irakin vastahyökkäyksessä käytettiin tykistöä, ilmahyökkäyksiä ja Tasavaltalaiskaarti - nimistä armeijan valiojoukkoa. Iranilaisia kuoli 15 000 ja irakilaisia 8 000-12 000. Tämän jälkeen Irak aloitti uudestaan kaupunkien sodan siviilejä vastaan maaliskuussa mihin Iran vastasi samalla mitalla.
Epäonnistuneen Al Badr-suurhyökkäyksen jälkeen jälkeen Iran vaihtoi pienempiin "Al-Quds" -hyökkäyksiin, joilla oli tarkoitus syödä Irakin resursseja, niin että irakilaisten olisi pakko tuhlata lainarahoja, joita se käytti sotimiseen, ja pitää Irakia epätietoisuudessa siitä, milloin seuraava suurhyökkäys tulisi. Aikaisemmin oli ollut rintamalla hiljaista suurhyökkäysten välillä. Iran etsi Irakin kurdeilta apua. Kurdien järjestö PUK oli suuren osan vuodesta 1984 tulitauossa Bagdadin kanssa, mutta taistelu alkoi vuoden uudestaan 1984 lopulla. Toinen kurdiryhmä KDP oli koko vuoden sodassa Irakin hallitusta vastaan. Iran koulutti Basijin sotilaita mm. joenylitystaktiikassa.
[muokkaa] Aamunkoitto 8
Seuraavassa Iranin suurhyökkäyksessä näkyi edeltäviä harhautushyökkäyksiä, joiden tarkoitus oli ohjata Irakin puolustus väärään suuntaan. Iran koulutti joukkojaan joenylitystaktiikassa ja muutenkin. Iran aloitti pitkän tauon jälkeen "Aamunkoitto 8" operaation 9. helmikuuta 1986 pienellä hyökkäyksellä Basran pohjoispuolella. 2 päivää myöhemmin, 64 km Basrasta pohjoiseen, Iran aloitti pienen hyökkäyksen, mutta molemmat torjuttiin. Iran aikoi kuitenkin hyökätä etelässä Faon saarella ja pyrki käyttämään hyväksi huonoa säätä. Iranilaiset ylittivät Shatt al-Arabin kuudessa kohtaa 65 km mittaisella rintamalla. Iran valloitti Shatt al-Arabissa olevan Umm Al-Rassa:n saaren ja myös Faon saaren 10. helmikuuta 1986. Iran yritti myös valloittaa strategisesti tärkeää Umm Qasrin laivastotukikohtaa 13. helmikuuta Irak torjui tämän yrityksen vastahyökkäyksellä, joka viivästyi sen takia, että irakilaiset taistelivat pohjoisessa Majnoonin saaresta. Faon saaresta taistelivat iranilaiset ja tasavaltalaiskaarti ankarasti huhtikuuhun asti. Vaikka Irak hyökkäsi suurin joukoin, menestystä ei tullut. Iranilaisten tykistö tuotti irakilaisille suuria tappioita.
Pohjoisempana Faon niemimaalla taisteltiin "Aamunkoitto 8" 25. joulukuuta 1986 alkoi "Aamunkoitto 9" kurdialueella. Iranilaiset kaappasivat kurdien avulla Chawtan, jonka myös pitivät Irakin vastahyökkäyksistä piittaamatta.
[muokkaa] Karbala-hyökkäykset
Irak alkoi voimistua, Iran heiketä vuoden 1986 paikkeilla. "Aamunkoitto 8" - hyökkäyksen jälkeen Moskova toimitti Irakiin avustajia, monet näistä rintamalinjojen yksiköihin. Saudi-Arabia ja Kuwait alkoivat myydä öljyään Irakia tukeakseen. 17. maaliskuuta 1986. Irak hyökkäsi Mehraniin neljän divisioonan voimin Iranin 5000 miehen joukkoja vastaan valloittaen kaupungin. Iranille ei tietenkään käynyt Irakin ehdotus vaihtaa kesken sotaa Mehran Fao:hon. Iran kaappasi Mehranin helposti "Karbala 1"-offensiivissa 30. kesäkuuta -- 9. heinäkuuta 1986.
Iranin presidentti Ali Khamenei puhui sodan aiheuttamista taloudellisista tappioista. Kesäkuussa 1986 lähetettiin 8000:lle Iranin komentajalle tiedonanto, jossa muistutettiin, että Iranin heikkenevä talous vaati sotilaallista voittoa maaliskuuhun 1987 mennessä.
Iranin armeija kärsi jatkuvasti tarvikepulasta, ja iranilaiset heikkenivät. Irak alkoi kouluttaa ja laajentaa armeijaansa vuoden 1986 keskivaiheilla juuri Faon niemimaan tappion takia. Syyskuun 1986 jälkeen Irakin armeijassa oli 700000 sotilasta. Lisäksi tasavaltalaiskaartit laajennettiin suuriksi armeijan kokoisiksi yksiköiksi.
Iranin syyskuun "Karbala 2" ja "Karbala 3" hyöääykset valuivat hiekkaan. "Karbala 4" jouluaattona 1986 60000 Pasdaran-miehen voimin Shatt al-Arabin yli Khorramshahrista etelään kilpistyi Iranin vastahyökkäykseen 48 tunnin kuluessa.
Loppuosa vuodesta 1986 oli lyhyiden koukkausmaisten "valloita ja vetäydy"- hyökkäysten täyttämää. Vuoden 1986 lopulla liikkui huhuja Iranin uudesta vuosittaisesta suurhyökkäyksestä Basraa vastaan, koska Iran alkoi koota 500000 miestä suureen hyökkäykseen jota ei koskaan tullut.
[muokkaa] Karbala 5
Iranin seuraava hyökkäys oli Karbala 5 8. tammikuuta 1987 joka oli todellinen "kaikkien taistelujen äiti". Iranin parlamentin puhemies Rafsanjani julisti voittoa Basran porteilla käytävien taistelujen jälkeen. Hyökkäys eteni niin, että Irakin joukot tulittivat jatkuvasti kuolemaan syöksyviä Iranin joukkoja. Lopulta 22. helmikuuta 1987 Iranilaiset onnistuivat suurin tappioin puskemaan 10 km päähän Basrasta. Neljännellä hyökkäysviikolla Iranin hyökkäyskyky oli tyrehtynyt ja Iranin joukot kaivautuneet maahan. Irak heitti vastahyökkäyksessä peliin reservinsä. Vaikka Iranin hyökkäys eteni lähelle viimeistä Basran puolustuslinjaa, Iran ei kyennyt käyttämään voittoa hyväkseen ja joutui pian vetäytymään. Iranilaisia kuoli ehkä 20000 ja irakilaisia ehkä 10000. Toisen arvion mukaan tämä Iranin vuosittainen "lopullinen hyökkäys" aiheutti Irakille 20 000 miehen tappiot ja Duayj:in menetyksen, mutta hyökkäävä Iran itse kärsi vielä suuremmat tappiot. Bagdad menetti myös 45 konetta tämän operaation aikana. Operaatio "Karbala 5" loppui 26. helmikuuta 1987. Jotkut tarkkailijat väittivät, että Karbala 5 (Kerbala V) olisi ensimmäinen vastaavan kokoisten suurhyökkäysten sarjasta. Todellisuudessa tämä hyökkäys vei Iranilta taistelukykyä.
[muokkaa] Karbala 9 ja 10
Iran hyökkäsi Suleimaniya:n lähellä varhain huhtikuussa 1987. Tässä "Karbala 9" -hyökkäyksessä Iran valloitti tavallista enemmän maata provosoiden Irakin ankaraan vastahyökkäykseen, jossa tietenkin käytettiin myrkkykaasuja.
"Karbala 10" oli Iranin joukkojen ja kurdien hyökkäys Sar Dashtin alueella pohjoisessa toukokuussa 1987, onnistuttiin valloittamaan pieniä viipaleita maata. Operaatio Nasr jatkoi painostusta Irakin kurdialueella. Hyökkäys jossa kurdit auttoivat Iranin Pasdaranin joukkoja eteni Mawatiin 140 km syvyyteen vaarantaen arvokkaat Kirkukin öljykentät. Koska irakilaisten tavanomainen taistelutaktiikka ei toiminut hyvin vuoristoisella alueella, tämä rintama jäi märkiväksi haavaksi irakilaisille vuoden 1987 loppuun mennessä. Irakin ja Iranin kokootarintamalla keskustassa ja eteläosissa taisteltiin heinäkuussa, mutta mikään ei muuttunut. Iran oli melko passiivinen. Joulukuussa 1987 Iran ilmoitti että sen aikomus on vain tehdä pieniä hyökkäyksiä, joilla hiertää vastustajaa.
Koska Irak oli menettänyt etelässä Faon saaren, Saddam päätti siirtyä puolustuksellisesta sodankäynnistä hyökkäykselliseen. Irakin armeijasta oli tullut voimakas sotakone, joka kykeni taas voittamaan iranilaiset. Irakin taistelustrategia muuttui kypsemmäksi. Toisaalta Iranin puolella ilmavoimat heikkenivät, kun varaosista alkoi olla pulaa. Käytännössä Irakin taistelutaktiikan muutos merkitsi Iranin jäämistä taas alakynteen.
1. marraskuuta 1987 Iranin parlamentin puhemies Rafsanjani puhui taas lopullisesta hyökkäyksestä, edellisessä kuussa oli joukkoja keskitetty taas rajalle.
[muokkaa] Kaupunkien sota , kemialliset aseet ja tankkerisota
[muokkaa] Kaupunkien sota
Vuonna 1985 molemmat osapuolet alkoivat entistä enemmän pommittaa toistensa kaupunkeja ja tehtaita. Toukokuussa Irak aloitti hyökkäykset Teherania ja muita Irakin kaupunkeja vastaan tykistön, ohjusten ja ilmavoimien avulla. Elo-marraskuussa 1985 Irak hyökkäsi Khargin saaren öljynjalostamoa vastaan turhaan 44 kertaa. Iranin vastavetona olivat ilma- ja ohjushyökkäykset Irakin kaupunkeihin. Iran alkoi tästä lähin säännöllisemmin pysäyttää ja etsiä sotatarvikkeita Irakiin menevistä laivoista. Iran hyökkäsi Basran lähellä maaliskuussa 1985. Tämäkin hyökkäys tyrehtyi suuriin tappioihin.
YK:n pääsihteeri mainitsi Irakin kemialliset aseet maaliskuussa 1986. YK:n mukaan niiden käyttö oli muuttunut voimaperäisemmäksi sitten vuoden 1984 ja tappaneen 10 000 henkeä.
Irak iski voimalla Kharkia vastaan, ajan sataman Sirrin ja Larakin saarille, mihin Irak myös iski. 1986 Persianlahdella hyökättiin 111 puolueetonta laivaa vastaan. Irak rakensi sodan aikana vahvoja linnoitteita pitkin koko rintamaa, muun muassa Basran ympärille 30 km pitkän ja 1800 m leveän vesialtaan. Tämän ympärillä oli bunkkereita, miinakenttiä, piikkilankaa sekä tankkien ja tykistön tuliasemia.
[muokkaa] Tankkerisota
Molemmat Irakin ja Iranin sodan osapuolet pyrkivät häiritsemään toistensa öljynvientiä ja asetuontia. Tankkerisota alkoi suppeahkona vuonna 1981 ja saavutti huippunsa 1984 kestäen vuoteen 1987. Irak hyökkäsi Iranin satamiin tulevia tankkereita vastaan Exocet-ohjuksin, Iran taas miinoitti Persianlahtea ja teki hyökkäyksiä pikaveneillä tankkereita vastaan. Tankkerisodalla oli tyypillistä sen laajeneminen sodan loppua kohti ja länsimaiden, etenkin Yhdysvaltojen, sekaantuminen siihen Irania vastaan toimien. Yhdysvallat hyökkäsi sodan loppupuolella muutaman kerran Iranin öljyterminaaleihin ja muutenkin häiritsi Iranin toimia alueella.
Suurin osa Irakin kauppalaivastosta ja muusta öljynvientikapasiteetista tuhoutui sodassa. Sodan alussa Syyria sulki Välimerelle vievän Banias-öljyputken, joka veti 650 000-barrelia/päivä. Syyria nimittäin oli sodassa Iranin puolella. Irak pystyi viemään 700 000 barrelia/päivä tai alle 30% öljyntuotannostaan. Irak pommitti 9 000 kertaa Iranin omistamaa valtavaa Kharkin öljyterminaalia pysäyttäen sen toiminnan lopulta käytännössä kokonaan.
[muokkaa] Tankkerisodan alkuvaihe
Vuodesta 1981 alkaen Irak hyökkäsi Iranin öljysatamia, öljynjalostamoja ja puolueettomia, Iranin alueelle saapuvia tai sieltä lähteviä, tankkereita vastaan.
Irak varoitti maaliskuussa 1981 muiden maiden kauppalaivoja purjehtimasta pohjoisella Persianlahdella muuten kuin omalla vastuulla. Bandar-e Khomeini ja Bandar-e Mahshar olivat päähyökkäyskohteet, hyvin harvoihin laivoihin hyökättiin näiden lähistöjen ulkopuolella. Laivoja vastaan hyökättiin ranskalaisilla Exocet-ohjuksilla, joita laukaistiin hävittäjistä ja helikoptereista.
Iran ja Irak olivat menettäneet lukuisia sotalaivojaan vuoteen 1981 mennessä, joten laivastosota hiljeni pian.
[muokkaa] Tankkerisota kuumimmillaan
Iranista öljyä vievät tankkerit kävivät Khargin saaren öljyterminaalissa. Irak alkoi häiritä tätä liikennettä hyökkäämällä ilmasta laukaistavin ohjuksin tankkereita vastaan. Tähän oli syynä irakilaisia painostava sotatilanne maarintamalla. Maaliskuussa 1984 irakilainen Super Étendard-hävittäjäpommittajakone laukaisi Exocet-ohjuksen Khargin saaren eteläpuolella kreikkalaista tankkeria vastaan. Vuoden loppuun mennessä Irak oli hyökännyt 53 siviilialuksen kimppuun. Irak hyökkäsi vuonna 1984 jopa Kyyroksen öljykentille. Samana vuonna Iran hyökkäsi Irakin satamiin tulevia laivoja vastaan 18 kertaa.
Iran lähetti F-4 Phantom-hävittäjiä Saudi-Arabian AWACS-tutkakoneita, jotka avustivat F-15:ia, vastaan vuoden 1984 keskivaiheilla. Iran menetti tässä ja myöhemmässä hyökkäyksessä saudien tankkeria vastaan kaksi konettaan. Irak pyrki laajentamaan tankkerisotaa Persianlahdella sillä näki sen hyödylliseksi toisin kuin Iran. Irakilaiset oppivat ilmatankkauksen ja pystyivät laajentamaan Mirage-hävittäjiensä toiminta-aluetta.
Tämän jälkeen Irak alkoi hyökätä Iranin satamiin saapuviin laivoihin. Irak hyökkäsi vuonna 1984 kaikkiaan 71 laivaa vastaan, kun sitä edeltäneinä kolmena vuotena oli hyökätty vain 48 laivaa vastaan. Iran vastasi tähän samalla mitalla. Huhtikuussa 1984 Teheran hyökkäsi intialaisen fregatin suojaaman kauppalaivan kimppuun. Iran hyökkäsi kuwaitilaisen tankkerin kimppuun Bahrainin lähellä 13. maaliskuuta 1984 ja saudi-arabialaisen tankkerin kimppuun Saudi-Arabian aluevesillä 18. maaliskuuta 1984.
[muokkaa] Irakin hyökkäykset Khargin öljyterminaaliin
Irakin lentokoneilla käymän merisodan aktiivisuustaso vaihteli, mikä johtui voimavarojen puutteesta. Irakilaisten pitkät pommitustauot aiheuttivat sen, että iranilaiset ehtivät korjata edellisten pommitusten aiheuttamat vauriot. Tämän takia Irak menetti hyökkäysvoimansa erityisesti Khargin öljyterminaalin suhteen. Vuoden 1985 puolivälistä saman vuoden loppuun mennessä Irak hyökkäsi Khargin öljyterminaalia vastaan 60 kertaa tavoitteenaan tuhota se. Hyökkäykset pysäyttivät terminaalin toiminnan joksikin aikaa syyskuussa 1985. Irakin oma pääsi hyvin ulkomaille koska se, kulki Jordanian ja Kuwaitin kautta.
Irak hyökkäsi kolme kertaa useammin tankkerien kimppuun kuin Iran. Silti lännessä Iranin hyökkäyksiä pidettiin uhkaavampina, koska länsi tuki Irakia. Iran teki selväksi, ettei mikään Persianlahden valtio ole turvallinen satama tankkerille. Iranin kostohyökkäykset olivat heikkoja, sillä Iranilla ei ollut hyvää laivoja vastaan soveltuvaa ohjusaseistusta. Tankkerisodan hyökkäykset kutistivat Iranin öljynviennin puoleen, vähensivät Persianlahden laivaliikennettä 25 prosenttia ja hidastivat Persianlahden öljyn viemistä muualle maailmaan. Se myös pakotti Lloydsin korottamaan Persianlahdella liikkuvien laivojen vakuutusmaksuja sekä
Saudi-arabialaisten ampuessa alas Iranin Phantomin ilmatilassaan, molemmat osapuolet hillitsivät tankkerisodan kansainvälistymistä. Vaikka Yhdistyneet Kansakunnat sai aikaan kiellon (moratorion) tankkerisodalle, tätä ei noudatettu kuin hetken. Irak hyökkäsi 1986 ja 1987 jopa konservatiivisten arabimaiden aluksia vastaan. Tähän Iran vastasi laajentamalla hyökkäyksiään Persianlahdella varsinkin Kuwaitin tankkereita vastaan.
[muokkaa] Yhdysvaltain mukaantulo tankkerisotaan
Irakilainen Mirage-hävittäjän lentäjä ampui vahingossa Exocet-ohjuksen amerikkalaista USS Stark-sotalaivaa vastaan 17. maaliskuuta 1987 surmaten 37 miehistön jäsentä. Bagdadin hallitus pyysi anteeksi vahinkoa, jonka aiheutti irakilainen lentäjä ilmeisesti tyhmyyksissään.
Yhdysvallat syytti Irania tankkerisodan laajentamisesta, vaikka sotalaiva Starkia oli ampunut Iranin vihollinen Irak. Yhdysvallat syytti Irania tästä, koska se oli Yhdysvalloille pahempi vihollinen. Tapaus "Stark" johti USA:n puuttumiseen sotaan, ja Länsi-Eurooppakin tuli mukaan. Lisää USA:n sotalaivoja lähetettiin Persianlahdelle.
Neuvostoliiton "Marsalkka Tsuikov" ajoi miinaan ja fregatti "Ivan Karotjev" joutui iranilaisten tulen kohteeksi. Kuwait pyysi Moskovalta apua Iranin puolueettomiin laivoihin kohdistuvaa kampanjaa vastaan. Kuwaitin pyytäessä tankkereilleen siirtoa Yhdysvaltain lipun alle Yhdysvallat suostui siihen. Yhdysvallat järjesti myös näille tankkereille puolustuksen. Iran vastasi luomalla oman sotilaallisen kampanjansa Persianlahdella. Kampanjan nimi oli "Marttyyriuden etsijät Persianlahdella". Kampanjassa Iran aikoi hyökätä Yhdysvaltoja ja sen tukijoita vastaan Silkworm-ohjuksin, ilmavoimilla, miinoilla ja räjähteillä varustetuilla pikaveneillä, joita ohjasivat fanaatikot.
24. heinäkuuta 1987 Yhdysvalloille liputettu ja raskaasti suojattu tankkeri Bridgeton ajoi miinaan. Iranilaiset eivät myöntäneet miinan olleen iranilainen, mutta olivat kuitenkin tyytyväisiä sen aiheuttamaan tuhoon. Tämä kiristi lännen ja Iranin välejä entisestään ja syyskuussa 1987 70 läntistä sotalaivaa partioi Persianlahdella. Vaikka laivasto suojasi periaatteessa myös Irakin hyökkäysiä vastaan, käytännössä se oli paikalla iranilaisten takia.
21. syyskuuta 1987 Yhdysvaltain armeija löysi "Iran Ajr"-nimisen aluksen sen ollessa laskemassa miinoja Persianlahteen 128 kilometriä Bahrainista koilliseen. Helikopteri-isku lamautti laivan ja amerikkalaiset sotilaat laskeutuivat aluksen kannelle. Vaikka iranilaiset väittivät laivan kuljettaneen vain ruokaa, ei miinoja, amerikkalaiset upottivat sen.
Sillä välin, kun Iran pyrki ajamaan länsimaat Persianlahdelta uhkaavilla puheilla ja miinoilla, Irak pyrki välttämään hyökkäämistä Iranin satamissa käyvien laivojen kimppuun. Kuuden viikon tauon jälkeen Irak hyökkäsi taas tankkerin kimppuun 29. elokuuta 1987. Samoihin aikoihin Irak alkoi iskeä voimakkasti Iranin öljyteollisuutta vastaan. Khargin saarelle tehtiin voimakkaita iskuja. Irak ulotti hyökkäyksensä myös Larakin saarelle eteläiselle Persianlahdele iskien laiturissa olevien laivojen kimppuun 5. lokakuuta 1987.
Heinäkuussa 1987 Saudi-Arabiassa oli teloitettu iranilaisia "pyhiinvaeltajia", jotka olivat yrittäneet nostattaa Irania puoltavaa mielenosoitusta. Iran aikoi kostaa tämän asettamalla valmiuteen 30-50 pikavenettä, joiden tarkoituksena oli hyökätä Khafjin öljyterminaaliin. Tästä terminaalista saudit ja Kuwait myivät öljyä Irakin nimiin. Saudit vastasivat sijoittamalla alueelle sotalaivoja ja hävittäjälentokoneita. Iran vetäytyi, mutta kolme päivää myöhemmin saudit upottivat kolme Iranin pikavenettä.
Iran jopa iski Kuwaitin vesillä Yhdysvaltain lipun alla purjehtivaan Sea Isle City -tankkeriin Silkworm-ohjuksella. USA vastasi Operaatio Nimblellä hyökäten kolmeen öljynjalostamoon. Monet iranilaiset tiesivät, että iskut Yhdysvaltoja vastaan olivat järjettömiä, mutta niistä saatava lyhytaikainen voimantunne voitti järjen.
15. tammikuuta 1988 Irakin lentokoneet iskivät kolmeen Iranin öljyä kuljettavaan tankkeriin, aikana jolloin Irakin öljyä kuljettavat tankkerit olivat USA:n laivaston suojissa.
[muokkaa] Yhdysvaltain Iranin vastaiset toimet Persianlahdella
Yhdysvallat lähetti omia sotalaivojaan suojaksi Kuwaitin tankkereille , jotka oli siirretty Yhdysvaltain lipun alle. Tämä johti lopulta suoriin selkkauksiin USA:n ja Iranin välillä. Iran vastasi miinoittamalla Persianlahtea ja hyökkäämällä pikaveneillä tankkereita vastaan. Muutaman kerran Iran laukaisi kiinalaisvalmisteisia meritaisteluun tarkoitettuja Silkworm-ohjuksia tankkereita vastaan Faon niemimaalta. Kun Iran hyökkäsi Yhdysvaltain lipun alla purjehtivaa tankkeria vastaan, amerikkalaiset kostivat hyökkäämällä Iranin öljysatamia vastaan mm. SEAL:n erikoisjoukoin.
Kun Yhdysvaltain fregatti USS Samuel B. Roberts ajoi iranilaiseen miinaan 14. huhtikuuta 1988 vaurioituen, Yhdysvallat kosti tämän aloittamalla operaation "Praying Mantis". Operaatiossa hyökättiin kahteen Iranin öljynjalostamoon Sassaniin ja Sirriin. Sassaniin hyökkäsivät merijalkaväen kommandot ja Sirri tuhottiin laivaston tykkitulella. Iranin partiovene upotettiin ja Yhdysvallat ajoi Iranin F-4 Phantom-hävittäjäpommittajat alustensa kimpusta ilmatorjuntaohjuksin. Tästä seurasi se, että ehkä kolme Iranin tykkivenettä ja kaksi fregattia tuhottiin. Amerikkalaisten alus USS Jack Williams torjui viisi Iranin Silkworm-ohjusta. Yhdysvallat menetti näissä taisteluissa onnettomuuden takia vain yhden Sea Cobra-helikopterin. Irakin asema merellä vahvistui sitä tukevan Yhdysvaltain laivaston ansiosta ja Irakin ilmavoimien toiminta-alue laajeni Larakin saarille asti 14.maaliskuuta 1988. 3. heinäkuuta 1988 keskellä Yhdysvaltain ja Iranin kamppailua Yhdysvaltain risteilijä USS Vincennes ampui Persianlahdella alas iranilaisen matkustajakoneen tappaen kaikki koneessa olleet 290 ihmistä. Tämän jälkeen Yhdistyneet Kansakunnat kirjoitti päätöslauselman tankkerisotaa vastaan.
[muokkaa] Sodan loppuvaiheet
[muokkaa] Irak saa aloitteen käsiinsä
Kun Iran oli hävinnyt irakilaisille taistelussa huhtikuussa 1987, iranilaiset halusivat jatkaa sotaa hinnalla millä hyvänsä, vaikka se pitkittyisi. Kevään 1987 Iranin suorittama epäonnistunut Karbala 5 -hyökkäys tuhosi suuren osan Iranin nyt jo koulutetuista Pasdaran-joukoista. Samaan aikaan Irakin armeijaa laajennettiin ja koulutettiin. Irak sai paremman aseman Persianlahdella merellä USA:n laivaston avustamana. Irakin ilmavoimien iskut ulottuivat eteläisellä Persianlahdella olevaan Larakin saareen 14. maaliskuuta 1988. Irakin ilmavoimat iskivät myös Iranin rintaman taakse häiriten vakavasti Irakin joukkojen liikkeitä. Irakilaiset kuivattivat Kalajärven "vallihaudan", joka oli tulvitettu Basran suojelemiseksi näyttääkseen kasvanutta voimaansa.
Irakilaiset hyökkäsivät 25. maaliskuuta 1988 vallaten takaisin Shalamchehin sillanpään Shatt al-Arabin Iranin puoleisella rajalla. Khomeini ei taipunut, vaikka Irakin voimistuminen näkyi. Hän luotti Allahiin. 13. kesäkuuta 1988 Iranin vastahyökkäys Shalamchehiin epäonnistui. Irak hyökkäsi Mehraniin 19. kesäkuuta 1988 Iranin kapinallisten tukemana.
25. kesäkuuta 1988 irakilaiset ajoivat prikaatin vahvuisten laskuvarjojoukkojen avulla iranilaiset pois öljyrikkailta Majnoonin saarilta. Alueella käytettiin kemiallisia aseita irakilaiseen tapaan. Voitto Musianin alueille seuraavaksi mahdollisti Dehloranin valtauksen 2. heinäkuuta 1988. Irakilaiset vetäytyivät kuitenkin 16. päivänä Dehloranista, mutteivät iranilaiset heitä sieltä pois ajaneet. Pohjoisessa Iranin Zafar 7 -hyökkäys löi Saddamin määräyksestä paikoilleen liian pitkäksi aikaa juuttuneet irakilaiset. Irak joutui vetäytymään jonkin verran. Irakin tehdessä vastahyökkäyksen myös kurdikylä Halabjaa kaasutettiin. Iranin hyökkäys 17. maaliskuuta 1988 Sulaymaniyahin lähellä epäonnistui.
[muokkaa] Iranin luhistuminen
Yhdysvaltain USS Vincennes ampui alas 3. heinäkuuta 1988 Iranin Airbus 300 -matkustajakoneen vahingossa tappaen 290. Irak hyökkäsi huhtikuun ja elokuun välillä neljä kertaa käyttäen suurin määrin ja tehokkaasti kemiallisia aseita iranilaisten lyömiseen. Ensimmäinen hyökkäys, operaatio "Siunattu Ramadan", johti Faon (Al-Fawin) niemimaan takaisinvaltaukseen 36 tunnissa. Hyökkäyksessä olivat mukana Irakin tavalliset joukot ja tasavaltalaiskaarti. Irakilla oli 2000 tankkia ja 600 raskasta tuliasetta. Irakin ylivoima 8:1 oli niin murskaava, etteivät iranilaiset halunneet tehdä merkittävää vastarintaa niin kuin helmikuun 1986 taistelussa. Hyökkäyksessä käytettiin maihinnousu-amfibioajoneuvoja, helikoptereita ja lentokoneita sekä kemiallisia aseita kohdistetusti komentokeskuksia, tykistöasemia ja huoltopisteitä vastaan. Kolme muuta hyökkäystä noudatti samaa kaavaa ollen toteutukseltaan alkuhyökkäystä yksinkertaisempia.
Irak hyökkäsi menestyksellä ensin epäonnistuttuaan Kalajärvellä ja Shalamjahissa, Al-Basrahin lähellä vallaten takaisin öljyrikkaat Al-Majnounin saaret. Pohjoisempana Irakin panssaroidut ja mekanisoidut joukot hyökkäsivät yhdessä Iranin mujahedin-oppositioryhmän kanssa tunkeutuen syvälle Iraniin ja voittaen Iranin joukot Bakhtaranin (Kermanshahin) provinssissa ottaen sotasaaliiksi jonkin verran tykistöä ja panssareita.
Iran hyväksyi YK:n päätöslauselman numero 598 16. heinäkuuta 1988. Irak hyökkäsi 22.-24.heinäkuuta 1988 edeten 25 kilometrin päähän Ahvazista. Pohjoisempana irakilaisten hyökkäys avasi rintamalinjat NLA:n (Iranilainen kansallinen vapautusrintama National Liberation Army) etenemiselle Kermanshahiin 65 km päähän rajasta. Pohjoisen Qasr-e-Shirin ja Sar-e Zahad joutuivat irakilaisten valtaamiksi. Kermanshah ja Ahvaz kuitenkin pitivät pintansa ja Saddam lopetti sodan 6. elokuuta 1988, ja tulitauko alkoi 7. elokuuta 1988.
[muokkaa] Sodan tappiot ja jälkivaikutukset
Sodassa arvioidaan kuolleen yli miljoona ihmistä ja vielä useampien vammautuneen. Pakolaisia oli miljoonia. Sekä irakilaisten että iranilaisten sodan aikana antamat ilmoitukset kuolleitten määristä yksittäistä taisteluissa olivat liioiteltuja tai vähäteltyjä.
Irakilaiset kärsivät arviolta 375 000 kuolonuhria, ja 60 000 joutui iranilaisten sotavangeiksi. Ainakin 300 000 iranilaista kuoli ja 500 000 haavoittui. Toisen arvion mukaan 100 000-300 000 irakilaista kuoli ja kaksi kertaa saman verran iranilaisia. Tämä merkitsisi noin miljoonaa kuollutta. Iranissa oli sodan loppuessa kaikkiaan 60 miljoonaa asukasta.
Sota seisautti tai jarrutti molempien maiden taloudellista kehitystä sekä häiritsi maiden öljykauppaa lännen kanssa. Sodassa tuhoutui myös paljon öljyteollisuutta. Sodan alkaessa Irakilla oli ollut valuuttavaroja yli 15 miljardia dollaria mutta sodan päätyttyä velkaa 30 miljardia dollaria. Sodan Irakille aiheuttama Kuwaitilta saatu velka johti osaltaan Irakin hyökkäykseen Kuwaitiin, joka johti Persianlahden toiseen sotaan, joka osaltaan lopulta Irakin sotaan.
Irakin ja Iranin sota johti Irakin armeijan muuttamiseen tehokkaaksi sotakoneeksi Iranin armeijaa vastaan, ei USA:n armeijaa vastaan. Iranin armeijan taktiikka oli käydä rintamataisteluja, silä Iranin joukot liikkuivat hitaasti jalan. Yhdysvaltain armeija toimi mekanisoidusti ja sillä oli tehokas ilmatuki. Irakin armeijalla oli 1991 runsaasti vanhanaikaisia, mutta halpoja panssarivaunuja. Vain pieni osa Irakin panssareista oli yhtä hyviä kuin USA:n ja Ison-Britannian tankit.
Saddam Hussein on oikeudessa syytettynä sotarikoksista, osa syytteistä perustuu tapahtumiin tässä sodassa.
[muokkaa] Iranilaisten operaatioita sodassa
- 27. syyskuuta 1981: Operaatio Thamen-ol-A'emeh, Iran valloitti takaisin Abadanin
- 29. marraskuuta 1981: Operaatio Tarigh ol-Qods Abadanin ja Susangerdin pohjoispuolisten alueiden takaisinvaltaus.
- 21. maaliskuuta 1982: Operaatio Fath-ol-Mobeen Dezful-Shushin alueen takaisinvaltaus.
- 30. huhtikuuta 1982: Operaatio Beit-ol-Moqaddas khorramshahrin takaisnvaltaus, irakilaisten joukot takaisin rajoille.
- 14. heinäkuuta 1982: Operaatio Ramadhan Iran yritti vallata Basran.
- 9. huhtikuuta 1983: Operaatio Valfajr-1 Hyökkäys Ein Khoshiin, Bagdadin-Basran valtatien katkaisuyritys.
- 19. lokakuuta 1983: Operaatio Valfajr-4 Iranin hyökkäys Pajwinin lähelllä Kurdistanissa menestyi hiukan.
- 22. helmikuuta 1984: Operaatio Kheibar Iran valtasi Majnoonin saaret ja Haur al-Hawizehin suota.
- 10. marraskuuta 1985: Operaatio Badr Iran yritti vallata Bagdadin-Basran valtatien.
- 9. helmikuuta 1986: Operaatio Valfajr-8 pidennetty Iranin operaatio, Faon niemimaan valtaus.
- 2. kesäkuuta 1986: Operaatio Karbala-1.
- 1. syyskuuta 1986: Operaatio Karbala-2 Iran valtasi Kurdistanissa Hajj Umranin.
- 9. tammikuuta 1986: Operaatio Karbala-5 Iran yritti vallata basran.
- 21. kesäkuuta 1987: Operaatio Nasr 4.
- 16. marraskuuta 1988: Operaatio Valfajr-10 Iranin hyökkäys kurdistanissa.
- 27. heinäkuuta 1988: Operaatio Mersad.
[muokkaa] Irakin sotilasoperaatioita
- 22.syyskuuta-marraskuu 1980: Irak hyökkäisi Iraniin
- 9. maaliskuuta-10. maaliskuuta 1986: Irak yritti vallata Faon niemimaan
- 17. toukokuuta 1986: Iraq valtasi Mehranin lyhyeksi aikaa
- 16. huhtikuuta-18. huhtikuuta 1988: Irak valtasi Faon käyttäen mm. kemiallisia aseita.
- 23 maaliskuuta-25 maaliskuuta 1988: Irak hyökkäsi pohjoisessa ja keskialueella mm. vallaten Shalamchen käyttäen kemiallisia aseita.
- 19 kesäkuuta-22 kesäkuuta 1988: Irak valtasi Mehranin lyhyeksi aikaa
- 25 kesäkuuta 1988: Irakilaiset valtasivat takaisin Majnoonin saaret
- 12 kesäkuuta 1988: Irakilaiset valtasivat takaisin Irakin alueen Musianin rajaseudulla.
- 22 kesäkuuta-29 kesäkuuta 1988: Irakin hyökkäys epäonnistui pohjoisalueella, mutta menestyi hyvin keskisellä
ja eteläisellä rintamalla Mojahedin-e-Khalq-sissiliikkeen tukemana.
[muokkaa] Muut Irakin käymät sodat
[muokkaa] Lähteet
- The Iran-Iraq war: the politics of aggression. Farhang Rajaee. Gainesville : University Press of Florida, 1993.
- UN Secretary General report to the UNSC: p1 p2 p3
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Arming Iraq: A Chronology of U.S. Involvement
- How Saddam could embarrass the West (How the USSR, France, and the US armed Iraq)
- Memoirs, Photos, Essays about the war.
- IRNA's webpage on Sacred Defense
- Another IRNA website on the war.
- Sabokbalan ("The light winged")
- Isfahan's War Veterans Foundation
- Iran Veterans Affairs Organization
- Martyr Avini's website. A prominent photographer of the war.
- Reading Lolita in Tehran, by Azar Nafisi.
