Iran-Contra-skandaali
Wikipedia
Iran-Contra-skandaalin (tunnetaan myös nimellä "Irangate") perusta oli Yhdysvaltain presidentti Ronald Reaganin salaiset asekaupat Iraniin sen ollessa verisessä sodassa naapurinsa Saddam Husseinin Irakin kanssa vuosina 1980-1988. Asekaupoista saadut tulot ohjattiin Nicaraguan vasemmistolaista, demokraattisesti valittua Sandinisti-hallitusta vastaan taisteleville Contra-sisseille. Kauppojen oli tarkoitus vaikuttaa kahdella tavalla:
- Lepyttää Irania, jolla oli vaikutusvaltaa militantteihin ryhmiin, jotka pitivät useita amerikkalaisia panttivankeinaan Libanonissa ja tekivat pommituksia Länsi-Euroopassa.
- Tukea "anti-kommunistista" sissisotaa Nicaraguassa.
Molemmat olivat kongressin päätöksiä vastaan, joka oli kieltänyt Contra-sissien rahoittamisen ja aseiden myynnin Iraniin. Lisäksi sekä aseiden myynti että sissien tukeminen oli ristiriidassa YK:n sanktioiden kanssa.
[muokkaa] Aseita panttivangeista
Israelin hallitus lähestyi Yhdysvaltoja elokuussa 1985 haluten toimia välikätenä 508 TOW-panssarintorjuntaohjuksen kuljettamisessa Iraniin vastapalveluksena pastori Benjamin Weirin vapauttamisesta, jota militantit ryhmät pitivät panttivankina Libanonissa. Israel ymmärsi, että ohjusten tilalle lähetettäisiin Israeliin uudet. Presidentin kansallisen turvallisuuden asioiden avustaja Robert McFarlane lähestyi puolustusministeri Caspar Weinbergiä ja järjesti yksityiskohdat. Siirto suoritettiin seuraavan kahden kuukauden sisällä.
Marraskuussa alkoi uusi neuvottelukierros, jossa israelilaiset ehdottivat 500 HAWK-ilmatorjuntaohjuksen laivaamista Iraniin vastapalveluksena kaikkien jäljellä olevien amerikkalaispanttivankien vapautuksesta. Kenraali Colin Powell yritti saada ohjuksia kauppaan, mutta ymmärsi, että kaupanteko vaatisi suostumuksen kongressilta, koska sen yhteisarvo ylittäisi 14 miljoonaa dollaria. McFarlane ilmoitti, että presidentti oli päättänyt tästä huolimatta tehdä kaupat. Israel lähetti ensimmäisen 18 ohjuksen sarjan Iraniin myöhään marraskuussa, mutta iranilaiset eivät hyväksyneet ohjuksia. Tämän takia loput ohjuskuljetukset pysäytettiin. Neuvottelut jatkuivat israelilaisten ja iranilaisten välillä seuraavien muutaman kuukauden ajan.
Tammikuussa 1986 Reaganin väitetään hyväksyneen suunnitelman, jossa amerikkalainen välikäsi israelilaisten sijaan myisi aseet Iraniin vastapalvelukseksi panttivankien vapauttamisesta ja tuotot myynneistä ohjattaisiin Contrille. Suunnitelmaa alettiinkin toteuttaa. Iranilaiset kuitenkin ottivat lisää panttivankeja vapautettuaan entisiä, joten asekaupat tuli lopettaa. Esimerkiksi helmikuun aikana 1000 TOW-ohjusta kuljetettiin Iraniin. Toukokuusta marraskuuhun kuljetettiin vielä joitakin aseita ja varaosia.
[muokkaa] Contrien rahoittaminen
Asekauppojen tuotto ohjattiin eversti Oliver Northin kautta, joka toimi Yhdysvaltain kansallisen turvallisuuden neuvonantajan John Poindexterin avustajana, aseostoksiin Contra-sisseille (espanjan sanasta "contrarevulicionario", vastavallankumouksellinen). Sandinistien lopullinen vallanmenetys 1990 kansallisissa vaaleissa on monien mielestä juuri Yhdysvaltain Contra-sissien tukemisen tulos, joidenkin mukaan vastaavasti vuoden 1985 toukokuussa aloitetun kauppasaarron.
Yhdysvallat syytti sandinisteja Neuvostoliiton ja Kuuban tukemiksi, sekä vastaavasti El Salvadorin Yhdysvaltain tukemaa hallitusta vastaan taistelevien vasemmistolaississien tukemisesta. Vuonna 1985 sandinistit saavuttivat suurimman puolueen aseman vaaleissa, joita muut itsenäiset tarkkailijat läntisistä demokratioista pitivät rehellisinä ja vapaina, mutta joita Reaganin hallitus syytti tuloksen vääristelystä.
Monet konservatiiviset kommentaattorit yhtyivät Reaganin näkemykseen ja jättivät kansainvälisten tarkkailijoiden havainnot huomioimatta verraten Nicaraguan vaaleja kommunististen maiden yhden kandidaatin vaaleihin. Tämä siitäkin huolimatta, että sandinisteja haastoi kuusi muuta puoluetta, jotka saivat 35 paikkaa maan edustajiston 96 paikasta.
Reaganin hallitus vastoin kongressin lainsäädäntöä (erit. 1982 - 1983 Boland Amendment) siirsi rahoitusta ja aseita Contrille Iran-kaupoista. Contrat, joita johtivat kaadetun Somozan hallinnon (1936-1979) entiset kansalliskaartilaiset, vastaanottivat aseita ja koulutusta Yhdysvaltain tiedustelupalvelulta CIA:lta. Koulutus painottui etenkin sissitaktiikoihin, kuten infrastruktuurin tuhoamiseen ja salamurhiin.
[muokkaa] Ilmitulo ja skandaali
Marraskuussa 1986 ensimmäiset syytökset aseita panttivangeista -sopimuksista nousivat julkisuuteen, kun 3. marraskuuta libanonilainen lehti Ash-Shiraa raportoi, että Yhdysvallat oli myynyt aseita salaa Iranille varmistaakseen kuuden amerikkalaisen panttivangin vapauttamisen Libanonissa pro-iranilaisen militanttiryhmien hallusta. Salainen operaatio Contra-sissien tukemiseksi paljastui vasta kun aseita kuljettanut lentokone ammuttiin alas Nicaraguassa. 21. marraskuuta kansallisen turvallisuuden neuvoston jäsen Oliver North ja hänen sihteerinsä Fawn Hall alkoivat silputa dokumentteja, jotka liittivät heidät ja muut skandaaliin. Yhdysvaltalainen Attorney General Edwin Meese myönsi 25. marraskuuta, että tuotot salaisista asekaupoista Iranissa oli ohjattu laittomasti antikommunistisille kapinallisille Nicaraguaan.
