Fundamentalismi

Wikipedia

Fundamentalismi (alk. lat. fundamentum = perustus, pohja) tarkoittaa lujaa pitäytymistä perustavina pidettyihin periaatteisiin. Fundamentalistisiksi kutsutaan sellaisia uskonnon muotoja, joissa niin sanottuja pyhiä kirjoituksia pidetään kirjaimellisesti tosina ja erehtymättöminä.

Anthony Giddensin mukaan fundamentalismi on "ajattelutapa, toimintatapa ja hahmotustapa" . Giddensin mukaan myös sellainen ihminen joka ei ole löytänyt omaa oppiaan, voi olla fundamentalisti. Tämän määritelmän mukaan fundamentalismi on luonteeseen, ei niinkään mihinkään oppiin liittyvä asia.

Arkikielessä ja tiedotusvälineissä fundamentalismi samaistetaan usein ”ääriuskonnollisuuteen”. Tässä tapauksessa fundamentalismiin liitetään kiihkoilu oman opin suhteen, kulttuurinen konservatismi sekä mahdollisesti väkivallan käyttöön turvautuva poliittinen toinintaohjelma.

Fundamentalismi -sanan käyttö ei rajoitu pelkästään uskontoon, vaan saatetaan puhutaan esimerkiksi "markkinafundamentalismista" tai "käyttöjärjestelmäfundamentalismista", joka tarkoittaa ajattelutapaa, jossa joku asia asetetaan kaiken muun edelle.

Idealisti tai puristi on usein termi, jota fundamentalistit käyttävät itsestään fundamentalismi -sanan sijaan sen kielteisten sävyjen takia. Monilla yleisesti fundamentalistisiksi luokitelluilla aatteilla ei omasta mielestään ole paljoakaan yhteistä muiden kanssa, tai ainakaan ne eivät tahdo samastua niihin.

[muokkaa] Kristillinen fundamentalismi

Alun perin fundamentalismi on ollut nimitys uskonnolliselle liikkeelle, joka syntyi Yhdysvalloissa suunnilleen ensimmäisen maailmansodan aikoihin. Sen nousu liittyy erityisesti vuosien 1910-1912 nimellä Fundamentals, "Perusteet, totuuden todistus", julkaistuihin kirjasiin. Niissä esiteltiin, nimensä mukaisesti, perustavat opinkappaleet, joissa kirjoittajat vastustivat vapaamielistä Raamatun tulkintaa. Heidän mielestään kyseessä oli ydinkysymykset, joista ei voinut luopua.

Fundamentalistit julkaisivat vuonna 1919 yhdeksän pääoppia^[1], johon he uskovat:

1. Raamatun inspiraatio ja erehtymättömyys
2. Kolmiyhteys
3. Kristuksen jumaluus ja neitseestä syntyminen
4. Ihmiskunnan luominen ja syntiinlankeemus
5. Sijaissovitus
6. Kristuksen ruumiillinen kuolleistanouseminen ja taivaaseenastuminen
7. Uskovien uudestisyntymä
8. Kristuksen henkilökohtainen ja yhtäkkinen paluu
9. Kaikkien ihmisten lopullinen ylösnousemus joko ikuiseen autuuteen tai ikuiseen kärsimykseen

Baptistit ja presbyteerit sekä vähäisemmässä määrin myös metodistit ja Kristuksen seuraajat joutuivat mukaan kiistaan fundamentalistien ja modernistien välillä, ja kiista levisi myös Britanniaan ja muihin maihin.

Nykyisin fundamentalisti-sanalla ei viitata suoraan tähän historialliseen kontekstiin. Sen ymmärretään tarkoittavan henkiloä, joka uskoo Raamatun kirjaimelliseen jumalallisuuteen.

Westboron baptistiseurakunnan homoseksuaalisuuden vastainen mielenosoitus 2. joulukuuta 2005 Topekassa

Luomisoppia (kreationismi, latinan sanasta kreare = luoda) pidetään yhtenä kristillisen fundamentalismin muotona. Raamatun Vanha testamentti alkaa kuvauksella siitä, kuinka kristinuskon jumala sanan voimalla loi maailman, ihmiset, eläimet ja kasvit. Raamatun sukupolviluetteloiden (esimerkiksi Uudessa Testamentissa on esitelty Jeesukselle kaksi erilaista sukupuuta) avulla on perinteisesti pyritty myös arvioimaan, koska tällainen luominen olisi tapahtunut. Perinteisesti kreationistit ovat laskeneet kaikkeuden iäksi noin 6000 tai enimmillään 10 000 vuotta. Osa luomisopin kannattajista kannattaa "vanhaa Maata".

Fundamentalismikristillisyys suhtautuu jyrkästi homoseksuaalisuuteen torjuen sellaisen "luomisjärjestyksen vastaisena". Useat fundamentalistit uskovat ihmisten voivan eheytyä homoseksuaalisesta käyttäytymisestä, ja tällaisia hoitomuotoja on tarjolla. Aiheesta lisää artikkelissa Homoseksuaalisuus ja uskonto. Kielteisesti suhtaudutaan yleensä myös asioihin, jotka nähdään Jumalan luomistyöhön puuttumisena; tällaisia ovat esimerkiksi raskaudenkeskeytys, armokuolema ja itsemurha.

[muokkaa] Kristillinen fundamentalismi Suomessa

Suomessa Raamattua ovat pyrkineet kirjaimellisesti noudattamaan lähinnä eräät herätysliikkeet sekä kristilliset vähemmistöryhmät. Luomisopin paluuta Suomeen on pidetty merkkinä fundamentalismin lisääntymisestä Suomessa.

Katso myös : http://www.teolinst.fi/luennot/mv980323.html

[muokkaa] Kristillinen fundamentalismi Yhdysvalloissa

Fundamentalistit herättivät maailmanlaajuista huomiota vuonna 1925, kun Tennesseen Daytonista kotoisin olevaa 24-vuotista opettajaa John T. Scopesia vainottiin, koska hän oli opettanut koulussa kehitysoppia. Puolustusta hoiti kuuluisa asianajaja Clarence Darrow, ja hänen kanssaan eri mieltä olevia edusti kuuluisa valtiomies William Jennings Bryan. Scopes todettiin syylliseksi, mutta tuomio kaatui valitettaessa teknisillä perusteilla, eikä juttua viety korkeampaan oikeusasteeseen.

Fundamentalisteilla on nykyäänkin paljon vaikutusvaltaa Yhdysvaltain politiikassa. Esimerkiksi tutkija Curtiss D. Macdougall on tuonut esille väitteen, jonka mukaan kaikki Yhdysvaltain presidentit ovat kylmän sodan aloittaneesta presidentti Harry Trumanista lähtien käyttäneet fundamentalistisaarnaajia tai jesuiittoja neuvonantajinaan. Erityisesti fundamentalistit ovat tukeneet presidentti Ronald Reagania ja presidentti George W. Bushia. Reaganin kaudella fundamentalismi myös nousi esiin julkisuudessa ja tuli tunnetuksi suuren yleisön parissa. Tätä fundamentalistista painostusryhmää on johtanut "moraalisen enemmistön" vetäjänä tunnettu Jerry Falwell. Yhdysvallat on myös ainoa maa (Somalian lisäksi), joka ei ole ratifioinut YK:n lastenoikeuksien sopimusta. Tämän on väitetty johtuvan siitä, että fundamentalisteilla vanhempien johtajuus perheessä ja lasten ehdoton kuuliaisuus on erittäin tärkeä oppi, minkä takia he suhtautuvat epäilevästi ajatuksiin lasten oikeuksista.

[muokkaa] Islamilainen fundamentalismi

Seinäkirjoituksia miehitetystä Palestiinassa.

Islamilaista fundamentalismia ja siitä johdettuja poliittisia aatteita kutsutaan yleisesti islamismiksi. Oikeaoppisuutta korostavat islamilaiset valtionpäämiehet ovat viime vuosina herättäneet kansainvälistä huomiota ja paheksuntaa niissä maissa, joissa islam ei ole enemmistön uskontona. Islamilaisissa maissa Koraanin ja sunnan tiukkaan tulkintaan perustua šaria-laki on otettu joissain maissa osaksi oikeuskäytäntöä. Šaria määrää varkaan käden katkaistavaksi, avionrikkojat kivitettäväksi. Politiikan tutkijat ovat erimielisiä, onko islamilaista fundamentalismia olemassakaan, sillä ei ole kyse kirjaimellisesta Koraanin tulkinnasta, vaan sharia perustuu myöhäisempiin islamilaisen lain lähteisiin ja tulkintoihin. Useimmat niistä ovat noin vuoden 1000 tietämiltä.

Äärimuslimien aikaisemmin hallitsemissa maissa, kuten talibanin hallitsemassa Afganistanissa pyrittiin järjestelmällisesti kieltämään ja estämään muiden uskontojen harjoittamista. Kuitenkin esimerkiksi talebanien monilla säädöksillä, kuten miesten parran trimmauksen kieltämisellä tai naisten kasvojen peittämisellä, ei ole mitään pohjaa Koraanissa.

Niin sanotulla koraanifundamentalismilla tarkoitetaan nykyisin harvalukuisia liikkeitä, jotka hylkäävät sunnan ja perustavat uskonnon vain Koraaniin. Koraanifundamentalismia on, vastoin sanan mielleyhtymää, pidetty vapaamielisenä islamin suuntauksena, joka sai 1900-luvun alussa kannattajia etenkin länsimaistuneista muslimeista.

[muokkaa] Vaikutukset

Uskontososiologi J. Milton Yinger käsitteli teoksessaan The Scientific Study of Religion uskonnollisen fundamentalismin yhteiskunnallisia vaikutuksia. Hänen mielestään on liian suoraviivaista väittää, että fundamentalistiperheen antama uskonnollinen kasvatus johtaisi poliittiseen konservatismiin. Yingerin mielestä perhetausta ja määrätynlaiset luonteenpiirteet (joista osa saattaa olla periytyviä) synnyttävät fundamentalistin. Ympäristön paineista riippuen fundamentalistista joko tulee tai ei tule konservatiivia.^[2]

Syntyvyyden säännöstelyä pidetään eräiden suomalaisten fundamentalistilahkojen ja herätysliikkeiden piirissä syntinä. Tämä mahdollisesti lisää fundamentalistien osuutta yhteiskunnassa, mutta toisaalta monet fundamentalistiperheiden jäsenet hylkäävät vanhempiensa näkemykset aikuisena, mikä pienentää tämän asian vaikutusta.

[muokkaa] Viitteet

1. ↑ Juha Ojaniemi: Pieni teologinen sanasto
2. ↑ Yinger, J. Milton: The Scientific Study of Religion. New York & London: Macmillan, 1971.

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Nykyajan etiikka: Keskusteluja ihmisestä ja yhteisöstä. Toimittaneet Ilkka Niiniluoto ja Juha Sihvola. Helsinki: Gaudeamus, 2005. ISBN 951-662-939-3