Eutanasia

Wikipedia

	Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä.
	Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.

Australiassa käytetty eutanasian suorittava kone. Kone antaa kuolettavan ruiskeen käyttäjän vastattua myöntävästi sarjaan kysymyksiä.

Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) on armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen elämän päättymisen.

Eutanasia on kiistanalainen aihe, josta käytetään suomen kielessä termejä armokuolema ja armomurha. Käytetyn termin valinnan nähdään usein sisältävän viitteen puhujan omasta mielipiteestä asiaan.

Eutanasian tarkoituksena on yleensä sietämättömän kärsimyksen lopettaminen, ja se yleensä tehdään henkilön omasta tai hänen läheistensä vakaasta toivomuksesta. Eutanasian tarkoituksena voi myös olla elämän päättäminen ennen kuin parantumattomaksi tiedetty sairaus johtaa sietämättömään kärsimykseen.

[muokkaa] Käsitteitä

Eutanasian lajit ovat passiivinen ja aktiivinen eutanasia. Passiivisessa eutanasiassa ihmiselle ei tehdä hoitotoimenpidettä, joka saattaisi pitää hänet elossa. Passiivinen eutanasia on esimerkiksi päätös olla hoitamatta antibiootein saattohoitovaiheessa olevan potilaan keuhkoputkentulehdusta, vaikka tulehduksen tiedetään todennäköisesti johtavan hänen kuolemaansa. Tavoite on lieventää kärsimyksiä ja kuolinprosessia. Aktiivisessa eutanasiassa ihmisen elintoiminnot lopetetaan hänen tahdostaan kun parantavia tai lieventäviä hoitokeinoja ei enää ole tarjolla. Yleensä se tehdään lääkkeiden avulla: aktiivista eutanasiaa on esimerkiksi kipulääkkeen yliannostus syöpäpotilaalle.

Läheisesti eutanasiaan liittyviä käsitteitä ovat kuolinapu ja avustettu itsemurha. Avustettu itsemurha viittaa tilanteeseen, jossa vaikeasti sairas henkilö haluaa tehdä itsemurhan mutta ei ole siihen fyysisesti kykenevä. Tällöin toinen henkilö avustaa häntä itsemurhan toteuttamisessa. Kuolinapu voi viitata sekä tilanteeseen jossa vaikeasti sairasta henkilöä autetaan hänen pyynnöstään kuolemaan että tilanteeseen jossa pysäytetään sellaisen henkilön elintoiminnot, joka on esimerkiksi kooman takia pysyvästi estynyt ilmaisemasta omaa tahtoaan.

[muokkaa] Perusteluja puolesta ja vastaan

Ehkä keskeisin perustelu eutanasian sallimista vastaan on lakeihin ja eettisiin säännöstöihin sisältyvä määräys surmaamisen kiellosta. Tällainen on esimerkiksi kristityillä Raamatun viides käsky "Älä tapa". Perusteluun liittyy käsitys ihmiselämän pyhyydestä; elämä on Jumalan, ei ihmisen itsensä, hallinnassa.

Eutanasiaa vastustetaan yleisesti myös käytännöllisin perustein. Muistutetaan muun muassa siitä, että määriteltiinpä eutanasian salliva säädös miten tarkasti tahansa, aina jää laaja harmaa alue, jolla eutanasian laillisuus ja moraalisuus ovat kyseenalaisia, mikä myös aiheuttaisi lääkäreille vaikeita valintatilanteita. Erityisen vaikeita ovat esimerkiksi tapaukset, joissa henkilö on pysyvästi sellaisessa tilassa, että hän ei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan. Pelätään myös, että eutanasian salliminen voisi johtaa tilanteeseen, että eutanasioita tehtäisiin terveydenhuollon kustannusten vähentämiseksi myös silloin kun se ei ole henkilön oma vakaa tahto.

Keskeinen peruste eutanasian sallimisen puolesta on moniin kansainvälisiin ihmisoikeusasiakirjoihin kirjattu oikeus elämään. Säädös tulkitaan tällöin niin, että yksilölle itselleen kuuluu oikeus päättää omasta elämästään. Tähän liittyy ajatus, että ihmisellä itsellään on oikeus päättää, milloin hän kokee kärsimyksen liian suureksi.

Eutanasiaa puolustetaan toisinaan myös käytännöllisin ja taloudellisin perustein. Yleisimmän perustelun mukaan on tilanteita, joissa potilaan hoitaminen on potilaalle itselleen, potilaan omaisille tai terveydenhuoltojärjestelmälle liian raskasta – taloudellisesti, fyysisesti tai henkisesti. Tätä ajattelutapaa nimitetään utilitaristiseksi.

Perusteluja jotka pohjautuvat lääkärin perimmäisen tehtävän määrittelyyn käytetään sekä eutanasian puolesta että sitä vastaan. Toisaalta lääkärin tärkeimmäksi tehtäväksi nähdään parantaminen, ei surmaaminen. Toisaalta lääkärin tehtävänä on myös toimia potilaan parhaaksi, jonka joissakin tapauksissa voi ajatella olevan potilaan oman tahdon mukainen elämän päättäminen.

Sekä puolesta että vastaan käytetään myös perusteluja kipulääkityksestä. Eutanasian vastustajien mielestä nykyaikaisilla kivun hoitomenetelmillä pystytään aina lievittämään riittävästi kärsimystä. Eutanasian puolustajien mukaan näin ei aina ole.

[muokkaa] Eutanasia ja laki

Eutanasia on monissa maissa selkeästi laitonta, ja monissa sen laillisuus tai laittomuus on epäselvää. Hollannissa ja Belgiassa lainsäädäntö sallii eutanasian tarkoin määritellyissä tapauksissa.

[muokkaa] Suomi

Suomen lainsäädäntö ei tunne eutanasian käsitettä. Rikoslain 21. luvun mukaan myös henkilön omasta vakaasta pyynnöstä tapahtuva surmaaminen on rangaistavaa. Sen sijaan toisen henkilön itsemurhan avustaminen ei ole rangaistavaa.

Potilaan saattohoitoa sääntelee lääkintöhallituksen ohjekirje DNo 3024/02/80 vuodelta 1982. Sen mukaan potilaan on saatava riittävää oireenmukaista perushoitoa ja hänen ihmisarvoaan kunnioittavaa huolenpitoa myös kuoleman lähestyessä, kun hänen sairautensa ennustetta ei enää voida käytettävissä olevilla hoidoilla parantaa.

Kuten useimmissa Euroopan maissa, myös Suomessa on pitkään keskusteltu eutanasian laillistamisesta. Tunnettuja laillistamisen puolustajia Suomessa ovat olleet esimerkiksi professori Jorma Palo ja teologian tohtori Martti Lindqvist. Tunnettuja vastustajia ovat puolestaan arkkiatri Risto Pelkonen ja lääkäri Pekka Reinikainen.

[muokkaa] Hollanti ja Belgia

Hollannissa tuli 1. huhtikuuta 2002 voimaan laki, joka sallii eutanasian ja lääkärin antaman kuolinavun tietyissä tapauksissa. Itse asiassa laki vahvisti jo pitkään tuomioistuinkäytännössä toimineen järjestelmän.

Eutanasia on Hollannin lain mukaan sallittu jos se täyttää seuraavat ehdot:

• Potilas on pyytänyt eutanasiaa toistuvasti. Pysyvästi koomassa olevan potilaan tapauksessa otetaan huomioon potilaan etukäteen tekemä kirjallinen todistettu tahdonilmaus.
• Potilas kokee sietämätöntä kärsimystä eikä tilanteen paranemisesta ole toivoa.
• Lääkäri on ennen kuolinavun antamista neuvotellut potilaan tilanteesta kollegan kanssa.

Lääkärin on jälkikäteen raportoitava jokainen tapaus yleiselle syyttäjälle. Alueellinen toimikunta arvioi, onko tapaus täyttänyt lain määrittelemät ehdot. Sen jälkeen tapaus joko katsotaan loppuun käsitellyksi tai viedään syyteharkintaan.

Alle 12-vuotiaiden eutanasia on kokonaan kielletty, ja 12 - 17-vuotiaiden eutanasiaa koskevat aikuisia tiukemmat ehdot. Lakia ollaan kuitenkin (2005) muuttamassa suuntaan, jossa tahdosta riippumaton eutanasia koskisi myös ihmisiä jotka eivät voi ilmaista omaa tahtoaan, kuten vammaisena syntyneitä sekä vaikeasti sairaita alaikäisiä jolloin eutanasia tapahtuu vanhempien suostumuksella. Lisäksi dementoituneilta vanhuksilta ei enää edellytetä oman tahdon ilmausta.

Hollannin laki määrittelee eutanasian rikokseksi kaikissa muissa kuin määritellyissä tapauksissa. Eutanasiaksi ei lueta normaaliin hoitokäytäntöön kuuluvia tapauksia, kuten:

• Hyödyttömän hoidon lopettaminen tai aloittamatta jättäminen.
• Hoidon lopettaminen tai aloittamatta jättäminen potilaan pyynnöstä.
• Kuoleman nopeutuminen vakavan kärsimyksen lievittämiseksi käytetyn hoidon sivuvaikutuksena.

Belgiassa hyväksyttiin 28. toukokuuta 2002 laki, jonka mukaan toisen henkilön kuoleman aiheuttaminen hänen omasta pyynnöstään ei tarkoin rajoitetuin ehdoin enää ole rangaistavaa. Pyytävän henkilön on oltava täysi-ikäinen, oikeustoimikelpoinen ja täysin tietoinen päätöksensä seurauksista. Lisäksi hänen on oltava parantumattomasti sairas ja kärsittävä jatkuvasta ja sietämättömästä kivusta.

[muokkaa] Katso myös

• Hoitotahto

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Häyry, Matti & Heta Häyry (1986). Abortti ja eutanasia. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto. (Artikkelit ilmestyneet julkaisussa: Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 3/1986.)

• Häyry, Matti & Heta Häyry (1987). Rakasta, kärsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. Helsinki: Kirjayhtymä. (Uudistettu laitos samannimisessä julkaisussa ilmestyneistä tutkimuksista ”Kohdusta hautaan” ja ”Kärsimys vai kuolema”, Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 2/1986). ISBN 951-26-3126-1

• Häyry, Heta & Matti Häyry (1997). Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-354-9

• Ryynänen, Olli-Pekka & Markku Myllykangas (2000): Terveydenhuollon etiikka: Arvot monimutkaisuuden maailmassa. Helsinki: WSOY. ISBN 951-0-23735-3.