Idealismi
Wikipedia
Idealismi on monimerkityksinen ja monivivahteinen sana.
- Idealismilla viitataan usein optimismiin ja toiveikkuuteen yhteiskunnallisessa ajattelussa. Sana voidaan tällöin ymmärtää negatiivisena tai positiivisena, koska idealismi voidaan nähdä sekä myönteisenä voimavarana, että liiallisena optimismina. Esimerkiksi jotkut uskonnolliset fundamentalistit nimittävät itseään idealisteiksi.
- Filosofiassa idealismi viittaa ontologiseen oppiin, jonka mukaan oleminen on perustaltaan henkeä. Tätä oppia edustavat esimerkiksi Platon, Berkeley sekä saksalaisen idealismin edustajat kuten Hegel. Platon ja Hegel ovat objektiivisia idealisteja. Heidän mukaansa ideat ovat olemassa inhimillisestä tietoisuudesta riippumatta. Berkeley taas edustaa subjektiivista idealismia: ideoiden (Berkeleyllä ideat tarkoittivat mitä tahansa havainnon kohdetta) olemassaolo on riippuvainen (inhimillisestä) tietoisuudesta. Tästä johtuen ulkoisen todellisuuden olemassaolo kyseenalaistuu. Berkeley itse oli sitä mieltä, että ideat ovat Jumalan jatkuvan havainnon kohteena ja siksi ulkoinen todellisuus on olemassa, vaikka onkin perimmältään henkeä. Idealismi voidaan suomentaa sieluttavaksi todellisuuskäsitykseksi.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Pihlström, Sami (2002). Kokemuksen käytännölliset ehdot: Kantilaisen filosofian uudelleenarviointia. Helsinki: Yliopistopaino. ISBN 951-570-532-0
