Sepelvaltimotauti

Wikipedia

Sepelvaltimotauti (MCC) on sydänlihaksen omasta verenkierrosta ja hapensaannista huolehtivien sepelvaltimoiden verenkierron häiriytymisen aiheuttama sairaus. Sen aiheuttaa useimmiten sepelvaltimoita ahtauttava ateroskleroosi. Sepelvaltimotaudin riskitekijöitä ovat diabetes, tupakointi, korkea ikä, koholla oleva veren kolesteroli ja verenpainetauti.

Taudin ilmenemismuotoja ovat angina pectoris -oire eli rasitusrintakipu, sydäninfarkti, sydämen vajaatoiminta ja vakavasta sydämen rytmihäiriöstä johtuva äkillinen sydänkuolema.

Sepelvaltimotautia voidaan hoitaa lääkkein, pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella. Sepelvaltimotautiin käytetään yleisesti nitrovalmisteita, joiden vaikutus perustuu siihen, että ne vapauttavat verisuonten endoteelista typpioksidia. Typpioksidia puolestaan vasodilatoi eli laajentaa sepelvaltimoita. Beetasalpaajat vähentävät sydämen sykettä ja näin myös sydänlihaksen hapentarvetta. Ne myös vähentävät vaarallisten rytmihäiriöiden riskiä. Kolesterolia alentavia lääkkeitä käytetään estämään sepelvaltimoiden lisäahtautumista. Asetyylisalisyylihappo estää veren hyytymistä ja näin estää veritulppien muodostumista.

Sepelvaltimotauti on suomalaisten tärkein yksittäinen kuolemansyy. Keskimäärin joka neljäs kuolema johtuu sepelvaltimotaudista. ^[1]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Suomen Lääkärilehti 2002;57(34):3239-3244

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Sydänliiton tietosivu

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.