Valtion lentokonetehdas

Wikipedia

Valtion lentokonetehdas perustettiin 23. helmikuuta 1928 Ilmailuvoimien Lentokonetehtaan (IVL tai I.V.L.) pohjalle. Yhtiö siirtyi Ilmavoimien alaisuudesta Puolustusministeriön alaisuuteen. Yhtiöstä ja sen tuotteista käytettiin lyhennettä VL (toisinaan VLT).

Yhtiö jatkoi toimintaa Suomenlinnassa ja Santahaminassa tehdastiloissa. Uutta paikkaa alettiin etsiä etäämpää Neuvostoliiton rajasta. Tehtaan sijainti rannikolla Helsingin edustalla oli sotilasstrategisesti huono.

[muokkaa] Muutto Tampereelle

Tehtaan uudesta sijoituspaikasta syntyi 1930-luvulla kova kilpailu useiden kuntien kesken. Tuleva uusi lentokonetehdas tarvitsi myös lentokentän, jonka rakennustyöt antaisivat työtä sadoille työttömille.

Tampere näki lentokonetehtaassa mahdollisuuden työpaikkojen luomiseen ja mahdollisuuden rakennuttaa Tampereelle lentokenttä valtion avustuksella. Valtioneuvosto teki 1931 kuitenkin päätöksen lentokonetehtaan sijoittamisesta Parolaan. Tämä sai Tampereen lupaamaan omaa panostusta lentokentän rakentamiseen. Puolustusministeriö puolsi lentokonetehtaan sijoittamista Parolan sijasta Tampereelle. Mannerheim vastusti Tamperetta perustelunaan, että teollisuuskaupunkina se joutuisi mahdollisessa sodassa pommitusten kohteeksi. Hän ajoi Vaasaa tehtaan kotipaikaksi.

Valtion lentokonetehdas siirrettiin Tampereelle, Härmälään, vuonna 1936.

Se valmisti Suomessa suunniteltuja koneita ja ulkomaisia malleja lisenssillä. Suomen ilmavoimille kehitettiin ja rakennettiin Tampereella

koulukone VL Paarma (1931)
harjoituskone VL Tuisku (1934)
koulukone VL Viima (1936)
harjoitushävittäjä VL Pyry (1939)
hävittäjä VL Humu, suomalainen puusiipinen versio Brewsteristä.
hävittäjä VL Myrsky (1942).
hävittäjä VL Pyörremyrsky (1943-1945)

Toisen maailmansodan aikana tehtaalla koottiin ja huollettiin mm. saksalaisia pommikoneita (Junkers Ju 88) ja englantilaisia (Bristol Blenheim) pommikoneita.

Tampereen tehtaan työntekijämäärä kasvoi vuoden 1936 665 henkilöstä vuoden 1941 1697 henkilöön.

[muokkaa] Hajasijoitus sota-aikana

Puolustusministeriön antaman käskyn mukaisesti lentokonetehdas hajasijoitettiin seuraavasti

Moottorikorjaamo Kokkolaan (VL3)
Puutyöosasto Kylmäkoskelle
varastoja Viialaan (sodan aikana koulukoneiden huolto ja Pyryjen rungot tehtiin Viialassa) ja Pirkkalaan.
Joulukuussa 1939 osa koneistusosastosta siirrettiin Poriin
Fokker-hävittäjäsarjan rakentaminen kokonaisuudessaan Kolhoon.
Talvisodan lopulla koneistusosaston osa palasi Porista Tampereelle, missä oli Vuoresvuoreen louhittu sitä varten 4 tunnelia. Tästä tuli Linnavuoren moottoritehdas, mutta se aloitti toimintansa 1943 kokoamalla VL Myrsky-hävittäjiä.
Karhumäen veljeksien Kuorevedelle rakentama tehdas (Veljekset Karhumäki) siirtyi sodan lopulla kokonaan VL:n haltuun. Kuorevedellä VL:n tuotanto alkoi vuonna 1941. Siitä tuli VL2, joka teki koneiden viimeistelyn ja koelennot. 1944 siellä työskenteli 750 ihmistä.

[muokkaa] Välirauha toi suuren muutoksen

Lentokonetehtaan viimeinen itse suunnittelema lentokone oli Pyörremyrsky, mutta sen valmistajan nimeksi tuli VMT (Valtion metallitehtaat), koska koneen koelennot tehtiin vasta välirauhan jälkeen.

Tuolloin Suomessa uskottiin, että Neuvostoliitto laskisi rauhansopimuksen sallimaan Suomen asevoimien miesvahvuuteen myös Puolustusministeriön omistamien asetehtaiden henkilökunnan. Asetehtaat siirrettiin välittömästi 6. syyskuuta 1945 KTM:lle erään tarinan mukaan Eduskunnan tehdessä asiasta päätökset vuorokaudessa.

Asetehtaista 29. syyskuuta 1946 syntynyt VMT oli siviiliyhtiö. Siinä lentokoneteollisuus sai sotakorvaustoimituksista sellaiset, joiden suunnittelu oli erityisen vaikeaa. Lentokoneiden rakentaminen päättyi kokonaan muutamaksi vuodeksi ja Ilmavoimien lentokaluston huoltamiseenkin oli perin rajoitetusti resursseja, etenkin ulkomaanvaluuttaa laiteostoja varten. 1. tammikuuta 1951 VMT:n lentokonetehtaasta tuli osa Valmetia.

Lentokonetehdas hajosi sodanaikaisen rakenteensa mukaisesti - Tampereen lentokonetehdas alkoi valmistaa vetureita, aluksi osia esim. Tampellan vetureihin, mutta sittemmin omia dieselvetureita. DI Martti Vainio väitteli vuonna 1946 hävittäjän kaartotaistelukyvystä ja alkoi suunnitella vetureita. Tämä muutos kävi läpi tulevan Valmetin, mutta erityisesti se kulki läpi Valtion lentokonetehtaan. Sotakorvauksiin ei tullut lainkaan ilmailutuotteita, kuten oli jostain syystä toivottu, ja Ilmavoimien tilaukset likimain katosivat muutamaksi vuodeksi. Veturi oli vaikea vientituote - kukin maa halusi tehdä omansa ja Suomeen haluttiin 1960-luvun alusta alkaen ostaa ulkomaisia vetureita, koska niistä saatiin nk. kick-back-rahaa hallituspuolueille ja niiden napamiehille. - Lentokonetehtaan innovaatioista suurimmaksi tuli lukkitrukki. Se suunniteltiin neuvostoliittolaisten antaman valokuvan perusteella. Se oli kuva Karjalassa toimineesta lukista, joka oli perustunut amerikansuomalaisten Neuvostoliittoon mukanaan tuomaan valokuvaan vuonna 1915 Yhdysvalloissa nähdysta lukista. Lukkitrukki oli ja on ajoneuvo, jolla satamassa liikutellaan puutavaraa. Se on Cargotec-konserniin kuuluvan Kalmar Industriesin, jonka tehtaat sijaitsevat v. 2006 Valtion lentokonetehtaan tontilla ja osin sen taloissa Tampereella, päätuotteita. - Linnavuori etsi osana VMT:tä ja Valmetia pitkään tuotantoaan, joka perustui Valmetin traktoreiden dieselmoottoreihin, kunnes suihkukonekausi tuli Ilmavoimiin ja tehdas siirtyi takaisin lentotekniikkaan. - Kuoreveden tehdas säilyi lentokonetehtaana ja 1960-luvulla kaikki Valmetin lentokonetoiminta siirtyi sinne.