Veljekset Karhumäki
Wikipedia
Niilo ja Valto Karhumäki olivat suomalaisia ilmailun pioneereja.
Karhumäet olivat syntyisin Multialta, mutta muuttivat myöhemmin Jyväskylän lähelle Keljoon, jossa he aloittivat syksyllä 1924 lentokoneen rakentamisen kotonaan. He rakensivat 1920-luvulla neljä lentokonetta: Karhu 1, Karhu 2, Karhu 3 ja Tiira.
Harrastus laajeni pian ilmailualan liiketoiminnaksi. Veljekset Karhumäki -yrityksen toimintaan kuuluivat 1930-luvulla lentokoulutus, yleisölennätykset, lentokoneiden korjaus ja ilmavalokuvaus sekä tilauslennot. Ilmavoimien kanssa tehdyn sopimuksen pohjalta he alkoivat rakentaa Kuorevedelle lentokonetehdasta, joka laajeni jatkosodan aikana, kun Valtion lentokonetehdas perusti 2VL-tehtaansa sinne, johon Karhumäen tehdas liitettiin.
Veljeksistä vanhin Niilo Karhumäki oli aikanaan merkittävä lentäjäsankari ja julkisuuden henkilö, joka kirjoitti lentotoimintaa eloisasti kuvaavat teokset Karhunahas ja Lentopoikia. Kuoreveden keskustaajamassa Hallissa on Kolhinselän rannalla Karhumäen veljesten elämäntyölle omistettu ympäristötaideteos Lentäjäveljestenaukio.
[muokkaa] Karhumäki Airways 1950-1956, Kar-Air oy 1957-1980, Karair oy 1980-1996
Veljekset Karhumäki Oy (IATA: KR, ICAO: KAR) aloitti vuonna 1950 säännölliset reittilennot Suomessa ja seuraavana vuonna tilauslennot ulkomaille. Lentoliikenteessä otettiin käyttöön nimi Karhumäki Airways, joka muuttui vuonna 1957 Kar-Air oy:ksi. Yhtiöllä oli alkuvaiheessa käytössään neljä Douglas DC-3 konetta (OH-VKA..VKD) ja kaksi Convair CV-440 Metropolitan -konetta (OH-VKM, -VKN), joilla lennettiin reittilentoja Suomessa ja Tukholmaan sekä tilauslentoja Etelä-Eurooppaan. Lisäksi ruotsalaiselle tytäryhtiölle Kar-Air ab:lle hankittiin vuonna 1961 Douglas DC-6B -matkustajakone SE-BDX. Sillä lennettiin tilauslentoja Etelä-Eurooppaan.
Kar-Air oy:n molemmat Convair -koneet vaurioituivat vuonna 1963 pahoin lentoturmissa ja yhtiö joutui taloudellisiin vaikeuksiin. Aero O/y osti tuolloin enemmistön yhtiön osakkeista turvatakseen yhtiön toiminnan jatkumisen. Vaikka Aero omisti 27% osakkeista, oli sen osuus äänistä 51%. Muita osakkaita olivat mm. Effoa 18 %, Esso 8,7, Sampo 7,1, KOP 5,2 ja Yhtyneet Paperitehtaat 4,7%.
Omistussuhteiden muututtua yhtiö teki useita yhteistyösopimuksia Finnair Oy:n kanssa, luopui pääosin reittiliikenteestä ja keskittyi tilauslentoihin. Vuosina 1964-1972 yhtiö operoi kahta Finnair Oy:n aluksi omistamaa DC-6B -konetta (OH-KDA ja OH-KDB) sekä omaa OH-KDC:tä (ex. SE-BDX). Koneilla tehtiin mm. useita maailmanympärilentoja.
Potkurikoneiden aika matkustajaliikenteessä alkoi 1970-luvun alussa olla lopuillaan ja Kar-Air päätyi vuosina 1971-1972 myymään kaksi DC-6B -koneistaan (KDB ja KDC). Kolmas OH-KDA oli vuonna 1968 aiemmin muutettu kääntyväpyrstöiseksi DC-6B-ST (ST=Swing Tail) -rahtilentokoneeksi ja se lensi aina vuoteen 1980 saakka Finnairin Keski-Euroopan rahtivuoroja. DC-6 -kaluston tilalle Kar-Air oy osti vuonna 1972 189-paikkaisen Douglas DC-8-51 -suihkumatkustajakoneen OH-KDM:n. Tällä nk."viirupyrstöllä" lennettiin runsaasti myös Finnairin tilauslentoja aina vuoteen 1980 saakka, jolloin tilauslentoja koskenut yhteistyösopimus Finnairin kanssa loppui. Tämän jälkeen yhteistyö Finnairin kanssa supistui ajoittaiseksi ja koneen käyttöaste supistui minimiin. Kiristyvien melumääräysten ja kohoavan polttoaineen hinnan myötä OH-KDM päätyi vuonna 1985 Belgiaan romutettavaksi ja tilalle vuokrattiin Finnair Oy:ltä DC-8-62 -kone OH-LFZ, joka lensi tilauslentoja aina vuoteen 1987 saakka.
Kar-Air lensi myös malminetsintälentoja aluksi Lockheed L-18 Lodestar -koneella OH-VKU (vuoteen 1972), sitten DC-3:lla OH-VKB (1972-1980) ja lopuksi De Havilland DHC-6 Twin Otterilla OH-KOG (1979-1997). Yhtiö lensi myös kevytreittikokeilun Oulu - Kuusamo välillä vuosina 1972-1973 Yhdysvalloista hankitulla De Havilland DHC-6 Twin Otter OH-KOA:lla ja tämän koneen tuhoudutua maahansyöksyssä Pudasjärvellä vain seitsemän kuukauden käytön jälkeen helmikuussa 1973, DC-3:lla (OH-VKB). Reitti siirtyi lopulta Finnair Oy:n hoidettavaksi. Yhtiöjärjestyksen muutoksen yhteydessä nimestä jäi väliviiva pois vuonna 1980.
Finnair Oy:n hankittua vuonna 1986 kaksi Airbus A300B4-203FF -laajarunkoista suihkumatkustajakonetta (OH-LAA ja OH-LAB) päätettiin niiden operointi antaa Karairille. Karair lensi koneilla joulukuusta 1986 alkaen Etelä-Euroopan tilauslentoja aina vuoteen 1992, jolloin ne siirrettiin takaisin Finnair Oy:n laivastoon. Karairille annettiin operoitavaksi kuusi Finnair Oy:n omistamaa uutta ATR-72 -potkuriturbiinikonetta (OH-KRA..KRF) Suomen reittiliikenteeseen. Finnair nosti ostotarjouksellaan omistusosuutensa Karair oy:stä 95% vuonna 1992 ja lunastustarjouksellaan seuraavana vuonna 96,4%:iin ja 97,6%:iin äänistä.
1990-luvun laman kurittaessa lentoliikennettä päätti emoyhtiö Finnair sulauttaa Karairin Finnairiin syyskuussa 1996. ATR:t maalattiin pian Finnarin väreihin. Samalla malminetsintään varustettu Twin Otter OH-KOG siirrettiin Malmilento Oy:n operoitavaksi. Toteutettu liikkeenluovutus todettiin laittomaksi vuonna 2002 ja Finnair on velvoitettu lunastamaan kaikki jäljellä olevat Karairin osakkeet.
Suomen ilmailumuseossa Helsinki-Vantaan lentokentällä on nykyisin esillä kaksi Kar-Air oy:n matkustajakonetta, Lockheed L-18 Lodestar OH-VKU "kultakuokka" ja maailman vanhimpiin kuuluva DC-3 OH-VKB. Entinen Kar-Air oy:n DC-3 OH-VKA on museoituna Münchenin lentoaseman ilmailuhistoriallisessa näyttelyssä, tosin sveitsiläisen Swissairin väreissä ja rekisteritunnuksin, joissa kone ei koskaan ole lentänyt.
