Trafalgarin taistelu
Wikipedia
| Trafalgarin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Napoleonin sotia | |||||||
 |
|||||||
|
|||||||
| Taistelijat | |||||||
| Yhdistynyt kuningaskunta | Ranska, Espanja | ||||||
| Komentajat | |||||||
| Horatio Nelson † | Pierre Charles Silvestre de Villeneuve | ||||||
| Vahvuudet | |||||||
| 27 linjalaivaa, 4 fregattia, 2 muuta | ? | ||||||
| Tappiot | |||||||
| 449 kaatunutta, 1 214 haavoittunutta | 4 480 kaatunutta, 2 250 haavoittunutta, 7 000 vangittua, 17 vallattua alusta, 1 tuhottu alus | ||||||
Trafalgarin taistelu on eräs maailman kuuluisimmista meritaisteluista. Se käytiin lokakuussa vuonna 1805, kun Ranskan laivasto amiraali Villeneuven johdolla kohtasi brittiläisen amiraali Nelsonin laivaston Välimerellä.
1700-luvun lopulla sekä 1800-luvun alussa kasvoi merenkulun merkitys merkittävään osaan useimpien eurooppalaisten valtioiden pyrkiessä turvaamaan hyvin tuottavat kauppareittinsä. 1700-luvun lopulla ainoastaan Britannia ja Ranska taistelivat enää meriherruudesta. Britannia halusi turvata meriyhteydensä, jotka olivat saarivaltakunnalle elintärkeitä, ranskalaisten pyrkiessä Napoléonin johdolla Euroopan herruuteen. Britanniassa pelättiin Napoléonin maihinnousua Englannin kanaalin ylitse ranskalais-espanjalaisen laivastonsa turvin. Britannia kuitenkin esti tämän aikeen keskittämällä laivastoaan kanaalin rannikkokaupunkeihin, jolloin Napoléon luopui maihinnousuajatuksestaan vuoden 1805 kesään mennessä. Brittiläinen laivasto oli lukumäärältään suurempi kuin ranskalaisten laivasto.
Luovuttuaan maihinnousuajatuksestaan Napoléon siirsi armeijansa kanaalin rannalta Keski-Eurooppaan. Ranskalaisen laivaston saama käsky palata Välimerelle vahvisti siten ranskalaisten valtaa Välimeren rannikolla.
Taistelua edelsi useita kuukausia kestänyt takaa-ajo, jossa brittiläinen laivasto ajoi takaa ranskalaisten laivastoa. Tämä kissa ja hiiri-leikki kulminoitui monien pienten meritaisteluiden jälkeen Espanjan edustalle, jossa amiraali Nelson halusi estää Italiaan matkalla olleen ranskalaisen laivaston pääsyn Gibraltarinsalmesta Välimerelle. Trafalgarin niemen edustalla ranskalaisten laivasto kohtasi Nelsonin komentaman laivaston, joka oli valmistautunut ranskalaisten tuloon sekä siitä seuraavaan meritaisteluun jo viikkojen ajan hyvin huolellisesti. Nelson oli etulyöntiasemssa jokapäiväisiksi muodostuneiden taisteluharjoitusten myötä. Ranskalaisten laivaston amiraali Villeneuve tiesi joutuvansa kohtaamaan brittiläisen sotalaivaston, mutta ei ollut valmistautunut taisteluun paetessaan laivastoa kuukausikaupalla. Elokuun 21. päivänä vuonna 1805 amiraali Nelson käynnisti taistelun.
Villeneuvella oli 33 ranskalaista sekä espanjalaista laivaa hänen kohdatessaan brittiläisen 27 linjalaivan laivaston.
Villeneuven alukset olivat jonossa, jotta vihollisen olisi mahdollisimman vaikeaa tuhota monta alusta yhdellä iskulla. Nelson oli kokenut merenkävijä ja laati uudenlaisen taktiikan, jossa hänen laivastonsa jakautui kahteen eri linjaan, jotka suuntautuivat ranskalaisten muodostelman heikkoon kohtaan. Nelson onnistui murtautumaan ranskalaisten linjan läpi, mutta se vaati suuria uhrauksia brittiläiseltä laivastolta. Tällainen uudenlainen strategia oli poikkeuksellista sen ajan taktiikoissa.
Brittiläiset alukset kärsivät pahoja tuhoja purjehtiessaan kohtisuoraan lippulaivansa HMS Victoryn vanavedessä kohti ranskalaisten muodostelmaa. Nelson johti hyökkäystä lippulaivansa kannelta suojaamattomana, kuten silloin oli tapana. Tämä kostautui ranskalaisten tarkka-ampujien ampuessa Nelsonin HMS Victoryn kannelle taistelun ensimmäisen viidentoista minuutin kuluessa. Luoti lävisti amiraali Nelsonin selkärangan. Nelson kannettiin hyttinsä, jossa hän oli vielä muutaman tunnin elossa hengenvaarallisesta haavoittumisestaan huolimatta. Ennen kuolemaansa Nelson sai tilannetiedotuksia taistelun kulusta ja ymmärsi viimeisinä hetkinään olevansa voitolla. Amiraali Nelson oli kuollessaan 47-vuotias.
Vaikka brittiläiset alukset kokivat pahoja tuhoja, tilanne muuttui, kun brittiläinen laivasto pääsi riittävän lähelle ranskalaisten aluksia, jolloin brittiläiset avasivat tulen. Täyslaidalliset kaksoislaukaukset aiheuttivat paljon tuhoa ranskalaisaluksissa. Ensimmäinen täyslaidallinen kaksoislaukaus puhkaisi vihollisen aluksen kyljen, toisen laukauksen aiheuttaessa kannella suurta tuhoa ja ihmishenkien menetyksiä. Näin brittiläiset sota-alukset saivat kanuunoidensa tulivoimalla ranskalaisten alusten muodostelman hajoamaan, mikä oli amiraali Nelsonin taktiikkana.
Viisi tuntia kestäneiden taisteluiden jälkeen brittiläinen laivasto sai vihdoin yliotteen ranskalaisista, joiden linjat sekosivat brittien tulituksessa. Viimein ranskalaisten oli antauduttava tappioiden kohotessa liian suuriksi.
Brittiläisestä laivastosta yksikään alus ei tuhoutunut taistelussa. Ranskalaisten laivasto kärsi suuria menetyksiä. Vain muutama alus pystyi palaamaan Cadiziin, ja amiraali Villeneuve jäi miehistöineen brittiläisen laivaston sotavangeiksi. Brittiläisistä 449 kuoli sekä 1 214 loukkaantui taistelussa. Ranskalaisista menehtyi 4 480 miestä sekä loukkaantui 7 000 miestä. 22 ranskalaista alusta joko katosi tai vallattin.
Vuonna 2005 tuli kuluneeksi 200 vuotta Trafalgarin meritaistelusta.
