Horatio Nelson
Wikipedia
Horatio Nelson, RN, (29. syyskuuta 1758 – 21. lokakuuta 1805) on yksi kaikkien aikojen kuuluisimmista merisodan johtajista. Englantilainen amiraali Nelson jäi historiaan, kun hänen johtamansa brittilaivasto voitti ranskalais-espanjalaisen laivaston Trafalgarin taistelussa 21. lokakuuta 1805. Lopputulos murensi Ranskan keisari Napoleonin haaveet maihinnoususta Britannian pääsaarille ja avasi Englannille tien merten valtiaaksi.
Nelsonin muut suuret merivoitot olivat Niilin meritaistelu 1. elokuuta 1798 ja Kööpenhaminan meritaistelu 2. huhtikuuta 1801.
Horatio Nelson syntyi 11-lapsiseen pastorin perheeseen. Hän aloitti laivastouransa jo 12-vuotiaana. Nuori Nelson pääsi meriupseerisetänsä oppiin, kun Espanja valloitti Falklandinsaaret ja Britannia alkoi varustaa laivastoa sekä värvätä miehistöä. Myöhemmin Nelson hankki setänsä suhteilla paikan kauppalaivalle Länsi-Intiaan. Sen jälkeen hän pääsi tutkimusaluksen matkassa Antarktikselle. Tulikasteensa hän hankki Amerikan sisällissodassa. 20-vuotiaana Nelson oli jo kommodori. Päällikkönä hän kohensi miehistön oloja ja kiinnitti huomiota kunnon ruoan ja juoman hankkimiseen.
Ranskan tuore tasavalta julisti sodan Britannialle ja Hollannille 1793. Nelson lähetettiin viiden vuoden tauon jälkeen Välimerelle turvaamaan maansa kaupankäyntiä. Osallistuessaan Korsikan valtaukseen hän sai sirpaleen oikeaan silmäänsä.
Kun Ranska liittoutui Espanjan kanssa, Britannia päätti vetää laivastonsa Välimereltä. Gibraltarin salmessa Nelson kohtasi sumussa espanjalaisen laivaston. Saatuaan esimiehensä suostuteltua vaaralliseen manööveriin Nelson pääsi purjehtimaan espanjalaisten laivojen linjaan jääneeseen aukkoon. Nelsonin alus menetti takilansa, mutta hänen merisotilaansa onnistuivat silti valtaamaan kaksi vihollislaivaa ja kääntämään taistelun voitoksi. Tapaus oli esimerkki Horatio Nelsonin ylivertaisesta taktisesta osaamisesta, jota esimiehet arvostivat, vaikka hän usein syyllistyi omavaltaisuuteen.
Vielä samana vuonna 1793 ritariksi lyöty ja amiraaliksi ylennetty Nelson johti maihinnousua Teneriffan saarelle. Luoti osui häneen oikeaan käsivarteensa, joka jouduttiin amputoimaan. Vain muutaman kuukauden kuluttua kotiinpaluusta amiraali Nelson sai jälleen komennuksen Välimerelle, nyt ajamaan takaa Ranskan laivastoa. Operaation huipentaneessa Niilin taistelussa Britannian Välimeren laivasto (13 alusta) löi Abukirin lahdella Ranskan 17 aluksen Välimeren-laivaston. Tämän laivoista 13 vangitiin tai tuhottiin. Britit estivät täten ranskalaisia ottamasta haltuunsa Intian kauppareittiä.
Alkuvuodesta 1801 Horatio Nelsonille tuli käsky purjehtia Itämerelle. Napoleon koetti suostutella Venäjää, Tanskaa ja Ruotsi-Norjaa Englannin vastaiseen kauppasaartoonsa. Amiraali Nelson sai käskyn keskeyttää Kööpenhaminan edustalla käyty taistelu, mutta tyypilliseen tapaansa hän ei ollut huomaavinaan määräystä. Kööpenhaminan meritaistelussa 33 aluksen Britannian Itämeren laivasto kohtasi Tanskan laivaston, joka käsitti 18 alusta ja rannikkopuolustuksen. Kööpenhaminan lahdella käydyn yhteenoton seurauksena Tanskan pääkaupunki antautui ja 12 tanskalaista laivaa otettiin saaliiksi. Sotilaallisen menestyksen ansiosta Nelsonin esimiehet katsoivat jälleen kerran läpi sormien amiraalinsa omavaltaisuutta.
1803 toteutui Horatio Nelsonin haave; hänet nimitettiin Britannian Välimeren laivaston komentajaksi. Tehtävänä oli Ranskan laivaston tuhoaminen. Nelson kiinnitti valmisteluissa erityistä huomiota esimieskoulutukseen. Trafalgarin taistelu päättyi briteille voitokkaasti. Vihollisen tarkka-ampujan kuulaan kuolleesta Nelsonista tuli kansallissankari. Horatio Nelsonin ruumis säilöttiin suureen rommitynnyriin, jotta se säilyisi kotimatkan ajan ja kuljetettiin haudattavaksi Iso-Britanniaan. Hänen kolmea voittoaan kunnioitetaan yhä merisotilaiden kaulureissa olevilla kolmella raidalla ja kuolemaa näiden pukuun sijoitetulla mustalla solmiolla. Nelsonin merivoiton mukaan nimettiin Lontoon merkittävimpiin aukioihin kuuluva Trafalgar Square.
[muokkaa] Lehdet
Ruotuväki 12/2005
