Theaitetos (dialogi)
Wikipedia
Theaitetos (kreik. Θεαίτητος) on yksi Platonin dialogeista. Sen toinen nimi Thrasylloksen jaottelussa on Tiedosta. Dialogissa Sokrates sekä matemaatikot Theaitetos ja Theodoros Kyreneläinen yrittävät määritellä, mitä tieto on. Dialogi tunnetaan ennen kaikkea klassisesta tiedon määritelmästä.
Theaitetos muodostaa trilogian Sofistin ja Valtiomiehen kanssa. Dialogin tapahtumat tapahtuvat välittömästi Euthyfronin tapahtumien jälkeen. Monesti dialogin on ajateltu seuraavan myös Parmenidesta. Alkuperäinen keskustelu tapahtui juuri ennen Sokrateen oikeudenkäyntiä vuonna 399 eaa. Itse dialogin kehyskertomus puolestaan sijoittuu noin vuoteen 369/367 eaa., jolloin megaralaiset filosofit Eukleides Megaralainen ja Terpsion luetuttavat uudelleen Eukleideen tallettaman keskustelun. Tuohon vuoteen sijoittuu dialogissa mainittu taistelu, jossa Theaitetos haavoittui vakavasti. Dialogi on mahdollisesti kirjoitettu hänen muistokseen.
Vaikka dialogi ei onnistukaan koskaan antamaan selkeää lopullista vastausta kysymykseen "mitä tieto on?", se antaa lukijalle joitakin epäonnistuneita ja joitakin hedelmällisempiä lähestymistapoja kysymykseen. Dialogia pidetään yhtenä Platonin parhaista ja vaikeimmista, ja nykyaikaisessa epistemologiassa keskustellaan edelleen lähestymistavoista, jotka muistuttavat hyvin paljon dialogin käsittelemiä. Dialogin epäonnistumisen kysymyksen tyydyttävässä käsittelyssä on ehdotettu johtuneen siitä, että Sokrateen kuulustelijat olivat matemaatikkoja, ja keskustelun talletti megaralainen.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Sisältö
[muokkaa] Klassinen tiedon määritelmä
Dialogin alussa on lyhyt Eukleideen ja Terpsionin keskustelu, jossa mm. kuvataan keskustelun taustat ja määritellään tieto samaksi kuin viisaus. Loppuosa dialogista voidaan jakaa kolmeen osaan, joissa esitetään vaiheittain klassinen tiedon määritelmä:
- Tieto on havaintoa (151e-186e)
- Tieto on oikea käsitys (187a-201b)
- Tieto on oikea käsitys yhdessä selityksen kanssa (201c-210d)
[muokkaa] Tieto on havaintoa
Kirjoituksen ensimmäinen osio on pisin. Siinä Platon esittää laajaa ja monimutkaista kritiikkiä Protagoraan ("ihminen on kaiken mitta", "asiat ovat minulle sellaisia miltä ne minusta vaikuttavat ja sinulle sellaisia miltä ne sinusta vaikuttavat") ja Herakleitoksen ("kaikki liikkuu kuin virtaava vesi") näkemyksiä vastaan. Hän katsoo, että he määrittelivät tiedon pelkäksi havainnoksi ja että tämä puolestaan on eräänlaista relativismia. Tietoon sisältyy kuitenkin myös käsitteellinen ainesosa, joka ei voi olla peräisin pelkästään havainnosta.
[muokkaa] Tieto on oikea käsitys
Toinen osio lähtee siitä, että tieto ei liity havaintoon vaan sielun kykyyn tarkastella todellisuutta, eli käsitysten muodostamiseen. Kaikkia käsityksiä ei kuitenkaan voi sanoa tiedoksi, koska on olemassa myös vääriä käsityksiä. Tämän jälkeen käsittellään enimmäkseen sitä, kuinka väärät uskomukset ovat mahdollisia. Sokrateen mukaan väärinkäsitykset liittyvät lähinnä havainnon ja muistikuvan virheelliseen yhdistämiseen. Aihetta ei kuitenkaan käsitellä tyydyttävästi loppuun saakka.
[muokkaa] Tieto on oikea käsitys yhdessä selityksen kanssa
Kolmas osio on Theaitetoksen tutkituin osa, koska sen esittämästä tiedon määritelmästä on tullut suosittu ja kestävä vastaus. Osiossa tieto määritellään oikeaksi käsitykseksi, joka voidaan selittää, koska on mahdollista, että ihmiset ovat saaneet toden uskomuksen pelkästään hyvällä onnella. Sellainen mikä ei ole selitettävissä, ei ole tiedettävissä. Selittämiselle esitetään kolme määritelmää.
Ensimmäisen määritelmän mukaan selittäminen on sitä, että henkilö voi ilmaista ajatuksensa ääneen (206d). Tämä kuitenkin sivuutetaan, koska kaikki osaavat ilmaista käsityksensä, jos heillä on sellainen.
Toisen määritelmän mukaan selittäminen on sitä, että henkilö osaa luetella asian muodostavat alkeisosaset (207a). Tämä määritelmä torjutaan lopulta monimutkaisilla argumenteilla olioiden perusosista. Lyhyesti esitettynä argumentit esittävät, että oliota koskeva tosi uskomus (ja siten oliota koskevan tiedon hallussapitäminen) voi olla oikeutettu vain, jos olio pilkotaan osiin, jotka analysoidaan. Tämä prosessi johtaa lopulta olioiden yksinkertaisimpiin osiin. Koska nämä osat ovat yksinkertaisimpia mahdollisia, niitä ei voi jakaa enää pienempiin osiin, ja siksi niille ei voida oikeuttaa mitään uskomusta, joka olisi tosi. Siten ne ovat kolmannen tiedon määritelmän mukaan tuntemattomia. Tästä seuraa, että minkään olion osia ei voida tuntea, ja tästä puolestaan, että oliota itseään ei osiensa summana voida tuntea. Määritelmästä seuraa siis, että tieto on mahdotonta.
Tätä argumentointia vastaan on esitetty useita vastaväitteitä. Kaksi suosituinta kiistävät joko esitetyt vaatimukset sille, että uskomus olisi oikeutettu, tai sen, että monimutkainen olio olisi pelkästään osiensa summa.
Kolmannen määritelmän mukaan selittäminen on sitä, että henkilö voi esittää jonkin tunnusmerkin, joka erottaa kyseisen asian kaikista muista (208c). Selittäminen on siis tietoa erottavasta tekijästä. Tämän katsotaan kuitenkin olevan kehäpäätelmä, koska tieto määritellään tietyn tyyppiseksi tiedoksi: "[...] kun etsimme vastausta siihen mitä tieto on, onhan sentään typerää sanoa sen olevan oikea käsitys, johon liittyy tieto, koskipa tämä eroavuutta tai mitä hyvänsä" (210a-b). Näin koko dialogi päättyy aporiaan eli umpikujaan.
[muokkaa] Muita huomioita
Dialogi tunnetaan myös kuuluisasta kohdasta, jossa Sokrates vertaa itseään kätilöön (149a-151c). Hän väittää, ettei itse tiedä mitään eikä siksi voi opettaa kenellekään mitään. Tämän vuoksi hän vertaa itseään kätilöihin, jotka olivat hänen aikanaan ohittaneet lapsentekoiän ja jo hedelmättömiä. Hän voi kuitenkin kätilöiden tavoin auttaa ihmisiä 'synnyttämään' ajatuksia itsestään.
Dialogissa Sokrates viittaa Epikharmokseen "suurimpana komedian alalla" ja Homerokseen "suurimpana tragedian alalla" (152e). Tämä kohta on merkityksellinen, koska se on yksi harvoja Kreikan klassiselta kaudelta säilyneitä viittauksia Epikharmokseen ja hänen teoksiinsa. Toinen viittaus häneen löytyy Platonin dialogista Gorgias.
[muokkaa] Kirjallisuutta suomeksi
- Platon: Theaitetos teoksessa Teokset III. Suomennos Marja Itkonen-Kaila. Toinen painos. Otava, Helsinki 1999.
[muokkaa] Lähteet
- Carlson, Lauri; Thesleff Holger: Esittely ja selitykset teokseen Platon: Theaitetos, 1999.
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Platon: Theaitetos (englanniksi)
- Platon: Theaitetos (kreikaksi)
- Plato on Knowledge in the Theaetetus (Stanford Encyclopedia of Philosophy) (englanniksi)
